torstai 31. heinäkuuta 2014

Bellman ja balalaikka ei yritä esitellä Bellmanin runoilijanlaatua siinä laajuudessa, johon edellisissä kirjoituksissa on pyritty. Balalaikkasovituksilla yritetään luoda tunnelmaa joukkoon Bellmanin koskettavimpia ja melodisimpia lauluja. Niissä esiintyvät rakkaus ja kuolema. Sellaista kokoelmaa ei ole aiemmin tehty suomeksi ja balalaikkasovituksilla.
Bacchi ordenskapitel XIV N:r 16
Hvem är, som ej vår broder mins
Ken  unhottaa vois veljeään,
vaik ei enää näy jälkiään?
Vaik torvensa on vaiennut,
soi kaiku, kuin on soittanut.
Sen Floran linnut viel soi,
sen hellien ne lauloi.
Sen laulaa metsämies voi,
kun ansalangan laittoi.
Ei Orfeus saa toista
kai seuraajaa sen moista.
Mies paras on poistunut!
  suom. Tuomas Rosberg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti