maanantai 22. syyskuuta 2014

Basso sängyn viereen hoida, anna soida!
(sello) – Nyt hinkkaa vain!
Kyyhkyn lailla kujertaa ja vaikeroida
– – –  mun kaipuutain.
Soittosi tunteen pohjia luotaa,
et kadehdi, näät haaveen haipuneen.
Kyyneleeni edessäs mä annan vuotaa
Ulla Winbladin vuoteeseen.
Huippujen ja alhojen läpi elämäänsä elämöivä Fredman on epätoivoinen epistolassa n:o 7. Se on valituslaulu, jossa surraan Ulla Winbladia. Hän ei ole kuitenkaan kuollut, vaan ilmeisesti nukkuu vuoteessa oltuaan toisen miehen kanssa. Fredman komentelee basisti Bergiä, jonka seura lohduttaa surijaa:
Viivy Berg, hyvä veli – rintaan pakkaa!
– – – Niin kärvistää.
Soita tahti sydämelle joka hakkaa
– – – ja kirveltää.
Kun sua katson, tiedätkö, huomaan,
viilentyy hiillos lemmen raunion.
Tuoppi täynnä juomaa saavut toivon tuomaan,
lohdutus kai mahdollinen on.
  suom. Tuomas Rosberg

Tuntematon, onneton kertoja kreikkalaisessa antologiassa päätyy pyytämään samaa lääkettä.
Kuinka synnyin? Mistä tulin?
Mitä varten, kuolemaako?
Ei ole vastauksia, en tiedä mitään.
Synnyin tyhjästä, palaan ei mihinkään,
on tyhjä ja olematon ihmissuku.
Ammenna minulle Bakkhoksen hilpeästä lähteestä,
se on vastalääke kaikkeen pahaan.
  Anthologia Palatina 10, 118, suom. Sampo Vesterinen
Auttakaa!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti