maanantai 19. lokakuuta 2015

Kirjassa ”Bellman Suomessa ynnä muita tutkielmia” (SKS 1929) Eino Salokas kirjoitti seuraavaa.
Bellmanin runoudella on meidän maassamme ollut 1800-luvun alkupuolella ja keskivaiheilla paljon ihailijoita... A. I. Arwidsson kirjoitti 1819 ystävälleen E. A. Crohnsille, että Turussa joka perjantai kokoontui kaksinkertainen laulukvartetti joka esitti ”tuttuja ruotsalaisia lauluja ja Bellmania”... Oli myöskin Oulussa 1820-luvulla melkoisesti Bellmanin laulujen harrastusta... Senjälkeen kun kutsuvieraina olleet professorit olivat 12:n aikaan yöllä poistuneet, muodostettiin Collegium cantorum Bellmanianum ja jatkettiin erittäin hilpeätä yhdessäoloa klo 2:een asti. Seuraavassa osakunnan kokouksessa otettiin sitten keskustelukysymykseksi: ”Ovatko Bellmanin laulut moraalisessa suhteessa vahingollisia?”... Että Vaasassakin Bellmanin laulut kaikuivat, näemme niistä tiedoista, joita J. E. Strömborg on antanut J. L. Runebergin kouluvuosista... kouluasunnossa kävi melkein joka ilta Vaasan merikoulun oppilaita, jotka huvittelivat laulamalla Bellmanin lauluja niin pitkälle kuin iltaa kesti... Muudan jokapäiväisistä vieraista toi tavallisesti mukanaan viulunsa, jolla laulua säestettiin.  
Aiheesta innostuneet oppineet ovat kautta aikojen kirjanneet yksityiskohtaisesti Bellmaniin liittyvää historiaa kirjoihinsa. Mutta musiikin on annettava soida aina uudestaan. Laulujen pitää saada aina uusi yleisö.  Siksi 25.10. Helsingin Kirjamessuilla soittaa Helsingin Balalaikkaorkesteri ja julkaistaan albumi Bellman ja balalaikka.

Laulajan työkalut. Kynä. Tulkinta. Rohkeus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti