Fredmanin epistolassa 58, joka koskee Kilbergin kuolemaa, kynttilät ovat loppuun palaneet ja lasit tyhjät. Tyhjä krouvi on surullinen. Joulunuotit roikkuvat naulassa. Mikä tuolla seisoo? Laulaja aavistaa pelottavan hahmon läsnäolon.

Tuopin kumosi kai käsi luinen,
kaljan kittas kallo avosuinen,
poistui vaiti vieras joulukuinen...
Klingeli klangeli klingeli plang!
suom. Liisa Ryömä

Myös Murgerin romaanissa Boheemielämää tavataan myyttisiä hahmoja tarinan käännekohdissa. Myös siinä vietetään joulua luvussa ”Mimin loppu”, ennen otsikon lupaamaa onnettomuutta.

Lopulta Rodolphe ja Marcel istuutuivat pöytään. Mutta pian he saivat alakuloisen pöytävieraan. Menneisyyden aave oli tullut pikku pöydän ääreen kamiinan viereen, jossa märät halot hiiltyivät lämpöä levittämättä.
suom. Eino Palola

Kirjoittajista kumpikin voidaan lukea humoristiksi. Kummankin näkökulma on ulkopuolelta kuvaileva. Romaanihenkilöiden suru ja valitus voidaan nähdä surkuhupaisana tiettyyn rajaan asti. Sitten etäännytys häviää, lukija samaistuu heidän onnettomuuteensa.

Boheemielämää, Aki Kaurismäki

Lopulta Murgerin boheemit pelastautuvat veloistaan työskentelemällä tunnustetun taiteilijan asemaan. Epistoloissa kertoja Fredman elää päiväperhon elämänsä loppuun asti. Bellman sai runoudelleen tunnustuksia elämänsä loppupuolella, mutta ei riittäviä tuloja perheelleen. Kuten köyhistä boheemeista moni, Bellman menehtyi tuberkuloosiin.