sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Bellman kirjoitti lauluihinsa vihjeitä tai välähdyksiä, jotka muuttavat tunnelmaa ja merkitystä. Seuraavassa esimerkissä antiikin jumalista kertova riimittely viittaa rakkauden alalle. Cupidon ja Venuksen kuvailu päättyy mainintaan, että ”vedestä tai Kyproksen viinistä paratiisi ei ala kukkia... istu serkku alas”.
Vaikka veellä, viinill kastellaan,
aukea ei kukka puutarhaan.
Pom pom pom pom pom pom
– Istu veljeksemme vaan!
    Fredmanin epistola n:o 14, suom. T. Rosberg
Näin kerrotaan, että rakkaudesta haaveilu on turhaa. Joskus koko laulun tausta valotetaan yhdellä rivillä. Tunnettu juomalaulu sisältää enimmäkseen dialogia eri viinilaaduista.
... Hvad det var läckert!
Hvad var det? Rhenskt bleckert?
"Oui, monseigneur!"
2. Bort allt hvad oro gör,
Allt är ju stoft och aska.
Låt oss bli raska
och tömma vår flaska
bland bröderna!
   Bort allt vad oro gör
Keskellä on laulun ainoa rivi, joka ei käsittele viiniä, veljiä tai pulloja. ”Kaikki on pölyä ja tuhkaa.” Ajatus ei tietenkään ole Bellmanin oma, se on juomalauluissa tavanomainen. Jossain toisessa laulussa valaiseva rivi on loppuvitsi. Tässäkin Bellman kuvailee viinin ja rakkauden suhdetta.
Maljojen kilkkeessä suurimman nielaisen.
Rakkaus juhlii, ja minä juon. - - - - –
Tyhjennä, oi Venus, vie mehut miehestä,
rukoilkaa kaikki kuin täällä on. - - - - –
Kas, rakkauden
jumalattaren
tuossa nään. Mistä nyt sulhanen?
    Fredmanin epistola n:o 17, suom T. Rosberg

Venus esiintyi usein Bellmanin runoissa

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Bellmanin runoilun tärkeä tyylipiirre on virtuoosimainen riimittely. Riimisanoja toistelemalla ja hyvin lyhyillä säkeillä syntyy rallatteleva vaikutelma, vaikka aihe olisi vakava. Muotoon ja riimiin kirjoittaminen johtaa kerronnan mutkistumiseen. Suomentaja saattaa toimia selittäjänä tai yksinkertaistajana, kun rallattelusta muodostuu tarina. Esimerkkinä ”Kas, mustat vaatteet Mollberg”. Kertomuksen ymmärrettävyys on nostettu riimejä tärkeämmäksi. Elämänlangan kehrääjä Clotho ja rakkauden haltia Astrild mainitaan alkutekstissä, mutta nimet eivät mahdu suomennokseen. Laulussa on myös kertosäe, yksi pisimpiä Bellmanin kirjoittamista.
2.
Ah, murtuu mustatakkinen,
ja liepeisiin kuivaa kyynelen
hän vanhaa viinaa hönkäillen
on hikinen.
Voi tavaton!
Mies onneton,
nyt koditon kun krouvi myyty on!
Näät kahteen lukkoon suljetun
tän kuppilan kiinni naulatun
ja salvatun, pois karhutun.
Maan tuhotun.
Ei ääntäkään.
Ei kylttiään
näy, veli, enää ei näy emäntää.
    Niin katkee lanka elämän,
    kun iskee sakset kehrääjän.
    Yksi kourallinen hiekkaa peittää aarteen.
    Kaunehin, uutterin
    palvoja Freijan peittyy hyppyselliseen,
    jää raskaaseen pimeään, tunkkaiseen.
3.
Niin nymfi hautaan lasketaan.
Ain kaipuuta riemuihin muistetaan.
Vaan kukka viimein leikataan.
Se tuoksuaan
jää antamaan
hän tuoksuaan,
kun kukan katkoo kirves kuolemaan.
Nyt multa peittää murheen sen,
maassa poljettu muotonsa maallinen.
Voi, Maija-rouva mieluinen!
Huolellinen
pää nymfien,
työss siskojen
hän ankarana hyöri määräillen.
    Niin katkee...
4.
Siis poimi kukka narsissin,
nyt kimppuun vain sinivuokotkin,
Ne kanna kanssa jasmiinin
luo Mollbergin.
Siis Mollbergin,
tuon sankarin.
Tuon, joka yhä itkee surkeimmin.
Oi, Mollberg, tyynny, tuttava,
Nää kukkaset tuoksuvat hienolta.
Saat lahjana, käy seurana,
saat pullosta.
Sun maljana
saat siemaista.
Voit hymyn meille antaa, annappa!
    Niin katkee... 
   Fredmans epistel n:o 56
    Emäntä Maijasta Kultaisessa pikarissa
    suom. T. Rosberg