Sulje silmiäs ihanaan siristykseen kaihoisaan

Eräs kauneimmista Fredmanin epistoloista on numero 74, Bergströmskan muotokuvasta. Bellman omisti laulun kuvanveistäjä Sergelille. Sergel oli Bellmanin ystävä, ja hänen piirroksensa piippua polttavasta Bellmanista on ainoita runoilijan elämän aikana piirrettyjä muotokuvia.

Fredman puhuttelee Movitzia, joka maalaa kaunottaren muotokuvaa. Se on ”suloista vaivannäköä”. Kahden lauletun säkeistön välissä oleva runo väittää muun muassa, että kuvataide ei voi saavuttaa luonnon kauneutta. ”Ah, maalaa Movitz vielä, mutta tee kuvastasi iloinen. Bergströmskan malja – kippis – jonka kuva kankaalla komeilee! Apelles ohjasi hänen kättään! Minä juon, maalaa sinä”, Fredman päättää puheensa. Toisessa säkeistössä taiteilija Movitz vastaa. Hän kertoo olevansa kyllä rakastunut, mutta omaan teokseensa. Laulu on kaunis, mutta suora käännös ei sovi lainkaan melodian vaatimuksiin. Siksi suomennos on mukaelma, tehty yksinkertaiseksi rakkauslauluksi ilman runo-osuutta välissä. Ensimmäinen säkeistö esimerkkinä alla.

Fredmanin epistoloissa Movitz on monipuolinen sivuhenkilö. Hän on usein Fredmanin opetusten kuulijana ja kohteena. Tässä Movitz on maalari, kuin myös epistolassa 66. 

Tuo työ,
siveltimen yö, kuu ja puisto,
hiljaa mestari nurkassaan,
kaunein Freija on mallinaan.
Ikuistat kauneuttaan,
jää nuoruudestaan muisto.
Vain työ,
etkä kuule miten krouvin väki hoilaa.
Katso silmiin, joita siveltimes maalaa.
On tulta katseessaan,
kuin tähden loisto.   (Fine)

Movitz, sä emmit, korjailet.
Pois vaikeudet.
Tie nerouden
on käsissäs,
tie autuuden
nyt edessäs
maassa kauneuden.  (D.C. al Fine) 
    suom. T. Rosberg 

Bellman Bacchuksena, J. T. Sergel (kuva Wikipediasta)

 

Koskien Ilves-krouvin neiti Sofiaa ja erästä tapausta

Bellmanin lauluissa on usein kontrasti hienon muodon ja banaalin sisällön välillä. Fredmanin epistolassa 77 on kaunis, kansanlaulumainen melodia ja tekstissä ryyppyretken kuvaus. Kieli on kekseliästä ja vaihtelevaa. Riimittely on virheetöntä (suomennoksessa puutteellista). Kokonaisuutena laulu ei kuulu Bellmanin merkittävimpiin. On vain kevyttä viihdettä, tarkoitettu naurattamaan. 

Bellman käyttää tässä laulussa runsaasti verbejä, se on virkistävä tyylikeino. Kahdessa säkeistössä kuvaillaan öistä satamaa miltei runollisesti. Se on suomennettu aiemminkin, ainakin Unto Kupiaisen toimesta (kokoelmassa Fredmanin epistoloita, 1957 Arvi A. Karisto).

Tarinassa Fredman saapuu Ilves-krouviin, uhoaa, juoruilee ja alkaa flirttailla neito Sofian kanssa, jonka ”kapteeni on 15 kertaa maannut”. Tarina päättyy selkäsaunaan. Fredman anoo kapteenia lopettamaan, kun ”selkäni jänteet on hakattu ryyneiksi”. Kapteeni kiroaa Fredmanin englanniksi ja nimittää koiraksi. Esimerkkinä kolme säkeistöä kahdeksasta. 

4. 
Kas, miten viiri lyö, tuuli sen kiskoo
Pullistellen pyörii ja on punainen
Aaltoja koskee, kun kulmiaan viskoo,
laiturissa laiva sen narskahdellen
Karhu on kannella kettingissään
Kuunvalo erottelee raudan joka lenkin
Varjossa maston jää mies pimeään
Viulunsa soi päässä penkin 
5. 
Huh, nytpä reelinki keinuu ja vippaa
Isomasto naukuu, kuuletko sen!
Arkulla istuva vieras vain hikkaa
Tilirulla vieressä kolpakoiden
Hei veli Mollberg, tuijotellaan
Tässä on kaukoputki, siitä imekäämme
Tuolla tuo harmaapää laiturillaan
Mies täysi tollo ja käärme 
6. 
Skool kauniit nuoret, ne säästöni vei, juu
Ikuisesti hikka on kohtalonain 
Tuolit käy piirissä, lattia keinuu
Mitä näät ja kuulet, sen kannusta sain 
Kauppa kyll hierottiin kohtuullinen –
sellaisen lastin kyllä tämä jätkä raijaa
Jos kysyt laatua virvokkeiden,
en sitä lainkaan mä snaijaa
    suom. Tuomas Rosberg

Satamassa

Ala laulaa, juo ja hurraa, nainen ja mies

”Nautitse, naapuri ilolla aina”, aloitti Jaakko Juteini Kesti-Laulun. Tutkielmassa Bellmanin runous Suomessa Eino Salokas rinnastaa tämän seuralaulun Bellmanin lauluihin. Se on tyypillinen juomalaulu.

Unhota, ystävä, murheetkin mustat,
korvasta korttelit pyllistäin; 
kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat,
oluell’ upota vähittäin.
    Laula ja juo, 
    Laula ja juo,
sydändäs riemulla sytyttäin.

Juteini julkaisi myös Ukko Nooan säveleen kirjoittamansa runon.

Elämä on ihanainen aina yhdessä –
elämä on ihanainen aina yhdessä;
    rinda rakastava
    riemu ruskottava
kumpanina kävelevät käsi kädessä.

Bellmanin juhlimista kuvaavat laulut ovat selvemmin bakkanaalisia kuin Juteinin. Fredmanin laulu 22 kuvaa Venuksen ja Bacchuksen häät ja kehottaa riemuitsemaan. Rytmi on hakkaava. Näytteenä suomennoksen ensimmäinen ja viimeinen säkeistö.

Hei, kuule, nyt on hauskat häät. 
On Venus morsian.
Kun Bacchus rikkoi neidon jäät,
sai onnen korkeimman. 
Verevälle kyntäjälle tuu kaunoinen. 
Kutsuttu on jokainen, kutsuttu on jokainen,
yhteen tullaan juhlahepeneiss.
Tule tanssiin, tule tanssiin, nainen ja mies. 
Kutsuttu on jokainen, kutsuttu on jokainen, 
tänään tanssiaisiin joka mies!

Nyt istu veljein, paikallas
siks kunnes kutsutaan.
Ja tunne jyske rinnassas,
käy Bacchus soittamaan. 
Bassollansa koko kansa nyt hurmattais. 
Kutsuttu on jokainen, kutsuttu on jokainen,
yhteen tullaan juhlahepeneiss.
Ala laulaa, juo ja hurraa, nainen ja mies. 
Kutsuttu on jokainen...
    suom. T. Rosberg

Tanssia ja kieriskelyä