Tuomari Nurmion laulussa Bellman kerrotaan, että monarkkia liehittelevä tai valtaa hamuava joutuu pettymään.
Kun kruunu päähäs' laitetaan,
ja vahtisoltut seisomaan
vain kultavärit verhonaan,
kuljet kuin kuningas
Nyt loppui joiku solistin,
kun päähän paukkas kolistin.
:,: Ja kruunun ryösti Bacchus
humalaisten jumala :,:
Bellman voidaan nähdä narrina, joka laittoi toivonsa Kustaa kolmanteen. Naamiohuveissa kuninkaan kausi päättyi yhtä äkillisesti kuin alkoikin.
Nurmio ei ole täysin riimien vankina kuten Bellman. Mollissa kulkevalle laululle ei löydy suoraa vertailukohtaa Bellmanin tuotannosta. Bellman ei tietenkään asettanut vallanpitäjiä kyseenalaisiksi. Hänen elantonsa riippui kuninkaan hyväntahtoisuudesta. Mutta Bellmanilla on omat synkät laulunsa, kuten Fredmanin epistola 24.
Nykyajan Nurmio on kirjoittanut useammista aiheista ja näkökulmista kuin menneen maailman runoilija Bellman. Huvin vuoksi voi osoitella vertailukohtia. Nurmiolta löytyy alkoholistia kuvaileva kertomus Hei spuge. ”Kun brena loppuu, spuget alkaa fragaa”. Bellman kuvailee juopon Mollbergin epistolassa 41. Ollaan Mollbergin mökissä, jossa ei ole edes tuoleja, ja lopussa tapellaan. Ruumiillista rakkautta Nurmio on käsitellyt karnevalistisesti kappaleessa Don Pate. Tätä aihetta Bellman käsitteli enimmäkseen vihjauksin, mutta myös naurettavan suoraan. ”Nainenhan kuuluu meille kaikille” tokaistaan epistolan 48 lopussa. Liisa Ryömän suomennoksessa:
Norström päänsä paljastaa
Hehkuva on kalju
Uuvuksissa kaljasta
Ulla vallan valju
patjan päälle kellahtaa
Movitz tuuttaa pasuunaa
Norström, korjaa luusi.
Sulho saapuu uusi!
Emme usein ajattele Bellmanin alkutekstiä, kun laulamme suomalaista mukaelmaa Tuuli hiljaa henkäilee.
Nurmion kappale Tää kama kolisee luettelee huumeita ja voisi vertautua juomalauluun, jossa ylistetään eri viinilaatuja, Bort allt vad oro gör. Suora pilkka yhdistää useita Nurmion ja Bellmanin tekstejä. Esimerkiksi epistolassa 60 juopolle asianajanalle: ”Kulkus, sinä et nyrpistä nenääsi millekään” ja ”tuomari riuhtaisee peruukin päästään ja muuttuu jääviksi itsekseen”. Nurmiolla vaikkapa runoilijasta kertova Taiteellinen testamentti. ”Tää on kallis dokumentti, sanoi Baarikosken Pentti”. Halutessaan laulun voi kuulla myös Nurmion omana kannanottona: ”Jokainen ihminen... on vähintäänkin yhden pienen ryypyn arvoinen”.
Bellman lauloi, että ”joku paheksuu, kun mä juoppo oon. Vuosisadan itse janoisena mutiskoon”. Fredmanin laulu no 16. Tuomari Nurmio kirjoitti runoilijoista Villon, Rabelais ja Baudelaire:
He ovat kuolleet
tarpeeksi kauan sitten
eikä kukaan ota heidän houreitaan
liian tosissaan
Entiset kusipäät
ovat nyt kulttuuria
kultakirjaimilla
kokoelmassa Karvainen sielu, WSOY 1994
 |
| Lauluntekstin pitää olla kaunis ja piikikäs |
