Bellmanin laajassa teatraalisessa runoelmassa Bacchuksen temppeli (1783) esilukija pitää puhetta Movitzin uurnan ääressä, hautajaisväen kuunnellessa. Hän puhuu tunteellisesti. ”Vaan nyt puheen aihe on tässä. Ja nyt, tässä minä seison.” Kuoro laulaa hänen lohdukseen laulun Bort allt vad oro gör.
Laulunteksti on melko tyhjänpäiväinen juomalaulu. Mutta se kertoo yhdessä olemisesta. Suomentaja yrittää säilyttää opettavaisen sävyn, joka kääntyy kuitenkin naurettavaksi. Lohdutuksen sijasta laulu ylistää ensin Reinin viiniä, sitten malagalaista. Kaikkihan on tuhkaa, siis iloitkaamme.
2. Kaikki vain tuhkaa on,vain tomua ja santaa.
Ystävät kantaa,
vie pöytään ja antaa
mielijuoman.
Veikko, tee niin kuin minäkin!
Lauloin ja join ja käkätin.
Pois ilme tuima,
kun viini niin huima
on Malagan!
Sång nr 17 ur Bacchi Tempel, suomennos T. Rosberg
 |
| Bacchi Tempel 1783 |
