Sairautta, kuolemaa

Ernst Brummer on kirjoittanut Bellmanin elämästä historiafiktiota. ”Malja tomullesi” ilmestyi 2004 Markku Mannilan suomentamana, runot suomensi Liisa Ryömä. Teoksesta on poimittu seuraavat otteet vuoden 1775 tienoilta. 

”Minä sairastuin pian sen jälkeen ja näin kovassa kuumeessa, miten kuningas antoi kantaa ullakkokamariini upean vitriinikaapin... Pelkkä kaappi maksoi 30 000 taaleria... Sen tekijä oli todellakin suuri mestari... Saman kuumehoureen aikana minä sitten näin, miten minä kömmin sängynlaidalta pöydän ääreen, tartuin kynään ja muovailin paperiarkille sanoja, kummallisia, eläviä sanoja, jotka astelivat kuin jokin kuninkaan nimeämä suuri, juhlaperuukkeihin sonnustautunut lähetystö linnanmäkeä ylös lausuakseen hallitsijalle kiitoksensa. Kokonainen rykmentillinen sanoja marssi eteenpäin sotilasmusiikin tahdissa, järjestäytyi linnanpihalla ja nosti lippunsa tervehdykseen, toisten paukutellessa yhteislaukauksia ja lennättäessa Arsenaalin luo sijoitetuilla tykeillä kuningasta kohti erityisen kauniita sanakuulia, sellaisia kuin ’suosioonne sulkeutuen’... Verenvähyys ja ruoan puute olivat heikentäneet voimiani siinä määrin, että posket painuivat läähättäessäni kuopalle ja saivat leuanpuoliskot piirtymään esiin niin selvästi, että kahden pois vedetyn poskihampaan aukonkin saattoi erottaa ulkopuolelta.” 

Bellman runoili Fredmanin laulussa 18 sairastamisesta noin 1780. 

... ja kurkku kuiva kähisee
Nyt keuhkot yskii, pihisee
On sormet jäätä, kylmyys niveliss’
ja jäykistyy sängynpohjaan ahteri
Yö sielun tuskan, houreiden!
Mä kauhun jäisen alla vapisen
vaikk’ takkinsa lainaan jätti tohtori

Runokuvaelmassa Bacchuksen temppeli (1783) esilaulaja ja kuoro laulavat surusta, Movitzin kuoleman jälkeen, kappaleessa Skåden hit, märk och minns. Runoilija Bellmanin köyhä elämä jatkui kuitenkin aina helmikuuhun 1795. 

Katsokaa, muistakaa 
Movitz ei enää
oo joukossamme, itkekää 
   Maallisen jäännöksen
   tuomme uurnan
   jonka nostaa Trundman 
   Lauletaan kunniaa
   Uinu Movitz vaan
Verraton, kelvoton
rauhass piilossaan on
   Lausu hauskaa nimeänsä aina 
Katsokaa, muistakaa
Silmät, vuotakaa, 
kun veljeni hautaan
     suomennokset Tuomas Rosberg

Näin hummatessa huoletta

Kun Sveriges Television tekee pikku-uutisen, jossa mainitaan Bellman, taustamusiikiksi on valittu Så lunka vi så småningom, Fredmanin laulu n:o 21. 

Tukholmassa, Slussenin muutostyömaalla, arkeologit ohjaavat kaivureita ja ovat parhaillaan 1700-luvun kerrostumassa. Krouvi Pelikaani sijaitsi tässä, kerrotaan. Mutta arkeologi haaveilee jo, kuinka näiden rakenteiden tutkimisen jälkeen mennään syvemmälle menneisyyteen. 

Laulu on Bellmanin tunnetuimpia, ja suomennos Liisa Ryömän ensiluokkaista työtä. Ote kokoelmasta Lauluja lasin läpi. 

Voit rikkautta kerätä 
ja nautiskella kullasta,
ne ei sua nosta mullasta,
haudasta herätä.
Mies joka nostaa metelin 
ja rähjää vuoksi joutavan,
käy kohta polvin vetelin
perässä noutajan. 
Ja kun hauta eessäs ammottaa
ja sen tyhjyys mieltäs kammottaa,
vedä täyteen pää, siten jälkees jää
monta muistoa miellyttävää.
   suom. Liisa Ryömä 

SVT:n pikku-uutinen Slussenin valtavalta työmaalta.

Horkka

Kuolema on eräs Bellmanin toistuva aihe. Seuraavassa laulussa aiheena on sairastaminen. Nykyisen kulkutaudin aikana Fredmanin laulu 18 tuntuu taas ajankohtaiselta. 

Horkka
2.
Tää tuoppi kuohui elämästä,
juon siitä viime pisarain.
Se tyhjä suullaan haudallain,
kun viimein veikot saattoväestä
on pöydässä, jossa mäkin istuin ain.
Nään tyypit olvinäytelmän.
He polttaa luona lieden lämpimän.
Mutt toisen on hattu minun naulassain. 
3. - 4. 
Toi kuoma piippusuinen juoman
myös mulle, vaahtokruunuisen.
En maljaasi voi nostaa, en.
Ja kumpikin pois katsoo, huomaan.
Nyt suuni ei enää mitään maistaa voi. 
Hän pilkkaa mua kuin matruusi:
Ei maistu lääke, suljet suusi.
Mutt kieli tää enempää ei niellä voi.
6.
Kun ennen Bacchus pohjass pullon
hymyili aurinkoisesti,
nyt kauralientä juomaksi.
Toss krouvin terveiset, toss olutmaidon
vieressä laksatiivi odottaa.
Oon kylmissäin, nään silmilläin
vain huoneen tään kuin arkun ympärilläin.
Siinä on kuvaukseni kokonaan. 

Fredmans sång n:o 18
Om frossan (Snart är jag ryckt ur tidens sköte)
C. M. Bellman suom. Tuomas Rosberg

Näyttelijä Stig Fransmanin muistoksi

 Helsingin Sanomat kertoi, että näyttelijä Stig Fransman on kuollut 87 vuoden iässä.  

Suomentaja Liisa Ryömä kertoi kokoelmansa ”Lauluja lasin läpi” esipuheessa, että 1980-luvulla Stig Fransman ja Jarkko Rantanen, ”uhkarohkea näyttelijäkaksikko” otti yhteyttä ja pyysi häntä suomentamaan Bellmanin lauluja. Näyttelijöiden ohjelma ”Bellmanin Janoovat sielut” sai 1990-luvun alussa melkoisen suosion, tekipä ryhmä myös samannimisen levynkin.

”Sen tuoksuissa tuntuu myös kutsu mullan.” Olkoot kevyet. 

Kippis, nyt päivä ja yö
toisilleen kättä lyö!
Malja tomullesi, 
viinapullo esiin,
elon vesi virvoittaa
ja kielen kirvoittaa.
Kappas kuinka Kaisa Stina
ketterästi kaataa viinaa.
Tuoppi täyteen, kulta!
    Fredmanin epistola n:o 1, suom. L. Ryömä