sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Bellmanin lauluista löytyy runoilijan vihjeitä, jotka muuttavat tunnelmaa ja merkitystä. Antiikin jumalista kertova, pitkittyvä riimittely viittaa rakkauden alalle. Cupidon ja Venuksen kuvailu päättyy mainintaan, että ”vedestä tai Kyproksen viinistä paratiisi ei ala kukkia... istu serkku alas”.
Vaikka veellä, viinil kastellaan,
aukea ei kukka puutarhaan.
Pom pom pom pom pom pom
Istu veljeksemme vaan.
    Fredmanin epistola n:o 14, suom. T. Rosberg
Näin kerrotaan mutkan kautta, että rakkaudesta haaveilu on hedelmätöntä. Joskus koko laulun tausta valotetaan yhdellä rivillä. Tunnettu juomalaulu sisältää enimmäkseen dialogia eri viinilaaduista.
... Hvad det var läckert!
Hvad var det? Rhenskt bleckert?
"Oui, monseigneur!"
2. Bort allt hvad oro gör,
Allt är ju stoft och aska.
Låt oss bli raska
och tömma vår flaska
bland bröderna!
   Bort allt vad oro gör
Keskellä on laulun ainoa rivi, joka käsittelee muuta kuin viiniä, veljiä tai pulloja. Kaikki on pölyä ja tuhkaa. Ajatus ei tietenkään ole Bellmanin oma, se on juomalauluissa tavanomainen. Jossain toisessa laulussa valaiseva rivi on loppuvitsi. Tässäkin Bellman kuvailee viinin ja rakkauden suhdetta.
Maljojen kilkkeessä suurimman nielaisen.
Rakkaus juhlii, ja minä juon. - - - - –
Tyhjennä, oi Venus, vie mehut miehestä,
rukoilkaa kaikki kuin täällä on. - - - - –
Kas, rakkauden
jumalattaren
tuossa nään. Mistä nyt sulhanen?
    Fredmanin epistola n:o 17, suom T. Rosberg
Venus esiintyy usein Bellmanin lauluissa

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Bellmanin runoilun tärkeä tyylipiirre on virtuoosimainen riimittely. Riimisanoja toistelemalla ja hyvin lyhyillä säkeillä syntyy rallatteleva vaikutelma, vaikka aihe olisi vakava. Muotoon ja riimiin kirjoittaminen johtaa kerronnan mutkistumiseen. Suomentaja saattaa toimia selittäjänä tai yksinkertaistajana, kun rallattelusta muodostuu tarina. Esimerkkinä ”Kas, mustat vaatteet Mollberg”. Kertomuksen ymmärrettävyys on nostettu riimejä tärkeämmäksi. Elämänlangan kehrääjä Clotho ja rakkauden haltia Astrild mainitaan alkutekstissä, mutta nimet eivät mahdu suomennokseen. Laulussa on myös kertosäe, yksi pisimpiä Bellmanin kirjoittamista.
2.
Ah, murtuu mustatakkinen,
ja liepeisiin kuivaa kyynelen
hän vanhaa viinaa hönkäillen
on hikinen.
Voi tavaton!
Mies onneton,
nyt koditon kun krouvi myyty on!
Näät kahteen lukkoon suljetun
tän kuppilan kiinni naulatun
ja salvatun, pois karhutun.
Maan tuhotun.
Ei ääntäkään.
Ei kylttiään
näy, veli, enää ei näy emäntää.
    Niin katkee lanka elämän,
    kun iskee sakset kehrääjän.
    Yksi kourallinen hiekkaa peittää aarteen.
    Kaunehin, uutterin
    palvoja Freijan peittyy hyppyselliseen,
    jää raskaaseen pimeään, tunkkaiseen.
3.
Niin nymfi hautaan lasketaan.
Ain kaipuuta riemuihin muistetaan.
Vaan kukka viimein leikataan.
Se tuoksuaan
jää antamaan
hän tuoksuaan,
kun kukan katkoo kirves kuolemaan.
Nyt multa peittää murheen sen,
maassa poljettu muotonsa maallinen.
Voi, Maija-rouva mieluinen!
Huolellinen
pää nymfien,
työss siskojen
hän ankarana hyöri määräillen.
    Niin katkee...
4.
Siis poimi kukka narsissin,
nyt kimppuun vain sinivuokotkin,
Ne kanna kanssa jasmiinin
luo Mollbergin.
Siis Mollbergin,
tuon sankarin.
Tuon, joka yhä itkee surkeimmin.
Oi, Mollberg, tyynny, tuttava,
Nää kukkaset tuoksuvat hienolta.
Saat lahjana, käy seurana,
saat pullosta.
Sun maljana
saat siemaista.
Voit hymyn meille antaa, annappa!
    Niin katkee... 
   Fredmans epistel n:o 56
    Emäntä Maijasta Kultaisessa pikarissa
    suom. T. Rosberg

maanantai 16. joulukuuta 2019

Nuoret naiset ja tunkeileva Pan (P. Dahl) 
Bellmanin laulurunoudessa ei juuri tavata kertosäettä. Jos tavataan, se on usein vain yhden rivin mittainen. Tässä  ”Glöm alt lifs besvär” päättää joka säkeistön. Vanhimmissa Fredmanin epistoloissa kertoja Fredman yllyttää seuraajiaan bakkanaaliin. Kuten epistolassa 10 (Systrar, hören min musik).
2. Vuoro olkoon huilulla,
kuulkaa kaikki tyynni.
Nymfin ottaa kiinni
Rakkauden jumala,
jota rukoilemme tanssilla.
Häikäisevän kauniit silmät heittää katseet,
keimailee valkeiden käsiensä liikkeet.
Paimentyttöni on hän.
Unohda nyt harmi elämän.

4. Veljet, tätä elämää!
Tanssiin kutsuu soitto,
sydämelle voitto.
Nurjat tunteet heitetään,
aarteemme pullo kiertämään.
Lapseni, miks kauneuden eessä itket?
Bacchus valtaa aivot, antaa onnen hetket,
viinin, lemmen lämpimän.
Unohda vain harmi elämän. 
Kevyen musiikin konventiot eivät olleet 1700-luvulla nykyisen laisia. Eräs Bellmanin pisimpiä kertosäkeitä on epistolassa 56, jossa laulun myyttinen ja maalaileva aines on kertosäkeessä. Säkeistöjen sisältö on taas enimmäkseen konkreettista. Chorus sopisi avustavan kuoron esitettäväksi.
Men Clotho med sin sax,
hon klipper som et ax
vår svaga lifstråd af
Blott en hand
Full med sand
Döljer nu en fordom Fröjas vackra slaf
En sträng Vestal
i sit qvalm, i sit qvaf

keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Hauskaa ruotsalaisuuden päivää!

Lika och olika – samanlaiset erilaiset

Svenska dagen on kulttuuripoliittinen juhlapäivä Suomessa. Bellmanin laulujen suomennokset ovat suomenkieliselle keino ymmärrää runoilijaa. Ruotsin opiskelu toinen yhtä hyvä keino. Bellmanin erikoislahja, riimittely, toimii vain ruotsiksi. Joskus lukija voi vieroksua siitä seuraavaa mutkallis-koukeroista ilmaisua. Suomentaessa tekstistä syntyy väkisin tulkinta. Suomentajan täytyy välttää koukeroisuuden lisäämistä.

Svenska dagen on alun perin suurvalta-Ruotsimme muistopäivä, Gustav Adolfsdagen. Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632, juliaanisen kalenterin mukaan 6. marraskuuta. Hänen hevosensa Streiff kantoi ruumiin ruotsalaisten vetäytyessä. Sankarihevonen on täytetty ja nähtävillä museossa Tukholmassa. Ja Internetissä.

Bellman ylisti runoissaan kuningas Kustaa III:a ja hänen sotavoimiaan. Hän antaa kuitenkin kertojansa Fredmanin kiusoitella korpraali Mollbergia, eihän tämä vain pelkää sankarikuolemaa luotien lävistämänä, veren kirjomassa paidassa. Ruostunut miekka ja sotilastoverien muistelu jäävät jäljelle.
10. Gosse en gång om du stupar i fält,
Ser du Arsenalen, pryd dina anor;
Mars har oss båda vår svepning bestält
Inom slitna, blodiga fanor;
Där skal din sabel hänga vid min,
Rostad i blod och krökt i Cossacker;
Skjortan du bär, skal blodig och vacker
Tekna de kulor som träffat ditt skinn.
11. Mollberg, Gutår! hvad slog klockan kamrat?
I Jacobi torn står säjarn på åtta.
Fruktar du ej? nej Kungens Soldat
Fruktar aldrig bröstet at blotta.
Skyldra, marschera, stå division!
Skyldra, lös af, stå rätt, alla nio!
Rätta er, marsche! hvad slog hon nu? Tio;
Brandvakten ropar på Slagtarhus-bron.
Fredmanin epistola n:o 37 (Mollberg, stå stilla) 

torstai 10. lokakuuta 2019

Siat eivät siedä ihmisvertauksia

Seitsemässä veljeksessä Simeoni katui viinan keittoa ja naukkimista. Juhani päätti, että viinan kanssa puristetaan jäähyväiskättä. Aapoa käskettiin muistella sokea-enon tarina siasta. Juttelipa Aapo heille seuraavan:
Oli sunnuntai-aamu; lokalammikossa kesä-auringon hohteessa röhöitteli sika, katsellen kansaa, joka kulki hänen ohitsensa kirkkoon. Kadehtivalla, kivistävällä sydämellä katseli se ihmisen jaloa, kaunista muotoa, muistellen omaa harjastettua haamuansa... kovin se oli vihoissaan Jumalalle, joka ei myös häntä ollut ihmiseksi luonut. Koska se viimein oli kylliksi nupisnut ja närisnyt, oikaisi se koipensa, ummisti pienet kyynysilmänsä ja nukkui. Mutta koska se hetken päästä heräsi, makasi sen vieressä kumppani, eräs juomari, joka päissään oli kiirahtanut lammikkoon alas, ja oli nyt tukahtumaisillansa lokaan. Sika huomasi hänen vaaransa, armahti häntä ja, iskien torahampaansa miehen kaulukseen, kiskoi hänen ylös kuivalle maalle. Mutta tuon armotyön tehtyänsä, se katseli miestä hetken, irvisti pahasti ja lausui: »sinä kurja mies, onhan muotos niin ruma, etten kauemmin ilkene katsella». Niin sika lausui, läksi hänestä röhkien pois ja rupesi tonkimaan maata.

Bellman saattoi joskus kääntää perinteisen moraliteetin vastakohdaksi. Mutta joskus krapulaa kuvatessaan hän antaa Fredmanin kärsiä. Pian Fredman kuitenkin kaipaa taas ryyppyä, ja kuulija saa hekotella alkoholistille.
En, vanhempani, pysy jaloillani,
näin kävi miehen kaato,
vaan kohmelossa makaan rapakossa,
ruho haisee niin kuin raato.
Oon jälkeläinen raihnas ja täinen,
peruukitta kaljupäinen.
Ei tästä suosta pois jaksa juosta
pojan polvi lysmyväinen.
Niin ottaa voimille
nousta koivilleen!
  Fredmanin epistola 23 suom. Liisa Ryömä
Hyvää Aleksis Kiven päivää.

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Lohikäärmekeula liittää moottoriveneen myyttien jatkumoon

Myytti on A. S. Byattin mukaan yhteinen, mutta muuntuva ja epätäydellinen tarina – yhtä oikeaa versiota ei ole. Poimien, lyhennellen teoksesta Ragnarök, jumalten tuho (suom. T. Schuurman, Tammi 2013)
Myytit jäävät vaivaamaan mieltä. Ne antavat maailman osille muodon ihmisen mielessä, eikä se tapahdu nautittavina kokemuksina vaan kohtaamisena käsittämättömän kanssa. Sadut ovat kuin pieniä, hohtavia kaulaketjuja. Myytit taas luolamaisia, äärimmäisin värein valaisuja tiloja, synkeitä tai säihkyviä... Ragnarök on myytti, joka tekee kaikista myyteistä lopun, jossa jumalat tuhoutuvat kaikki.  
Kirjailija pohtii jälkisanoissa eri lähteiden valossa, kuinka ihmiset antavat jumalille inhimillisiä ominaisuuksia.
Skandinaaviset jumalat ovat kuitenkin varsin inhimillisiä toisessa mielessä. He ovat rajallisia ja tyhmiä. He tietävät, että Ragnarök on tulossa, mutta eivät kykene keksimään tapaa sen torjumiseksi ja tarinan muuttamiseksi. He osaavat kuolla urhoollisesti, mutta eivät tehdä parempaa maailmaa. 
Bellman antoi samojen henkilöiden seikkailla lauluissaan vuosikymmenien ajan. Hän väritti tuokiokuvansa antiikin myyteillä. Laulujen henkilöt eivät ole urhoollisia, mutta hekin tietävät, että loppu on tulossa. He ovat pieniä ihmisiä. Elämän suuret tapahtumat esitetään tunteellisessa mutta väliin naurettavassa tai kaksimielisessä valossa. Laulujen maailmassa ei ole alkua, keskikohtaa ja loppua. Mutta kuolema on aina edessä, sen pelkoon auttaa ilonpito. Kuin viimeistä päivää.
4. Veljet, tätä elämää
Tanssiin kutsuu soitto
Sydämelle voitto
Nurjat tunteet heitetään
aarteemme pullo kiertämään
Lapseni, miks rakkauden vuoksi itket?
Bacchus valtaa aivot, antaa onnen hetket
viinin, lemmen lämpimän
Unohda vain harmi elämän
   FE 10 Systrar hören min musik, suom. Tuomas Rosberg

4. Vanharouva hiljaa on lauteillaan.
Toin käärinliinan, nyt tarkistetaan.
Nääs listan siksi laadin muistuttamaan,
ett muisti ei tee temppujaan.
Hauki pantu koppaan, se sätkytti vain,
ja rinkelit nyyttiin mä paakarilt hain...
Voi perkele, mä vannon: en tahallain!
En muistanut arkkua lain!
–Toitko viinan? –Öh juu, tule leilini luo.
Taskumatti on täss. –Väri laatuisa tuo.
Veli kyllähän sutkille lohtua suo.
Nyt juhtasi kuivaa ja juo!
Nyt juhtasi kuivaa ja juo!
   FE 47 Kommer intet Mollberg, suom. Tuomas Rosberg

tiistai 5. helmikuuta 2019

Hyvää J. L. Runebergin päivää. 1800-luvun puolimaissa Runeberg oli paitsi tärkeä suomalaisuuden ja kansallistunteen luomisessa, myös eurooppalaisen romantiikan eturivin runoilija, arvioi apulaisprofessori Kai Laitinen 1982. Lars Huldén kertoo kirjassaan Ruusunpunainen suru: Kun Runeberg kävi koulua Vaasassa 1815–22, laulettiin Bellmania hänen toveripiirissään... Siellä Runeberg opetteli ulkoa Fredmanin epistolat ja Fredmanin laulut. Sn huomaa hänen varhaisesta runoudestaan, vielä ensimmäiseen runokokelmaan sisältyy runoja, jotka selvästi todistavat Bellmanin vaikutuksesta.
Ote runosta Kesäyö:
Aurinko on kukkulalle,
aalto loiskii veneen alla,
iltatuuli meidät saattaa
rantaan näin.
Kuuletko leppien humisevan?
Näetkö niittyjen kukoistavan?
Iloitkaamme; kulku ajan
nautinnolle vetää rajan,
kohta rakkauden retki
päättyy niin kuin suven hetki.
   J. L. Runeberg, Diktrer 1830, suom. Seppo Mussalo
Vertailukohdaksi voi lainata Bellmanilta epistolaa n:o 71:
Silmies hehku saa elollisen värisemään,
varmasti tunnen liekin tuon.
Kling! Juoksen veräjään, ikkunaasi kilistämään
Maljas juon!
Eikö ole kaunis Fiskartorpet nyt?
Saa tuuli ovet aukeamaan.
Lehväkuja puiden on hiljan herännyt yölevoltaan.
Katso lahden kimallusta – Kyllä vaan!
Pellonreunan rusotusta takanaan.            
Eikö päätä huimaa näky ihanin?
Niin huimaakin, niin huimaakin!
   suom. Liisa Ryömä, suomentajan hyväksymät pienet muutokset T. Rosberg
Pohjoisten runoilijoiden tuotannossa kesän aistimukset yllyttävät tunteita.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Kun Bellmanin laulujen paljoudesta hakee vauhdikkaampia kappaleita, huomaa usein olevansa kokoelmassa Fredmanin laulut. Laulurunous ei ole syvämietteistä. Fredmanin laulut -kokoelmassakin Bellman kirjoitti viinasta ja kuolemasta. Vauhdikkaasti luetellaan juoppolössin tekemisiä väliin pilkallisesti, väliin myötätuntoisesti. Ur vägen kuvailee vanhan Schmidtin hautajaisia.
5. Täs lepää, täs lepää
Schmidt ilman velkojaan.
Kuulijat penkissä äänettä istuu,
muusikot astuu, rillinsä kostuu,
Kling klang kling klang
he hinkkaa sellojaan.

6. Tään urhon, tään porhon.
jo Bakkus hukkasi.
Kuorossa jäähyväismuistoja itken,
Nyystedi retkiä muisteli hetken.
Kling klang kling klang,
juo täyteen tukkasi.

7. Tuu kattoon nyt kattoon,
ken siellä, naapuri?
Parvella Bakkus murjottaa hiljaa,
hartaus jauhaa sielujen viljaa.
Kling klang kling klang,
juo suruun, veljeni.

8. Voi veljet, voi siskot,
voi seurakunnalle.
Kantajat, armotta pullonne nappaan.
Kilberi kohta jo lankeaa kuoppaan.
Kling klang kling klang,
nyt terve, maan alle!
   Fredmanin laulu n:o 27, suom. T. Rosberg
Soittajat hartaina

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Bellman käytti paljon laatusanoja ja luonnon kuvausta. Kumpikin tyyliseikka on vanhanaikainen.
Tuuli tuo tuoksua kuusenkerkän tuoreen
Kammariis kantaa kukkamaan
Loistoa päivänsäde luo pilvivuoreen
yllä maan
Eikö ole kaunis Fiskartorpet nyt?
Saa tuuli ovet aukeamaan
Lehväkuja puiden on hiljan herännyt
yölevoltaan
Katso lahden kimallusta – kyllä vaan!
Pellonreunan rusotusta takanaan
Eikö päätä huimaa näky ihanin?
Niin huimaakin. Niin huimaakin!
   suom. Liisa Ryömä
Suoraa ja arvottavaa kuvausta kirjoitti myös Aleksis Kivi.
Ihana oli pelastuksen hetki ja pääsinpäivän aamu. Linnut visertelivät kuusissa tuon jylhän vuoren reunoilla ja koillisesta nousi auringon hohtava viilu.
Hyvää Aleksis Kiven päivää.