Kiinni jo suut!

 Kevät lähestyy, suu napsaa. Kevyet ja iloiset juomalaulut voivat olla sisällöltään varsin raskaita. 

Bellman teki tämän laulun iloiseen kontratanssimelodiaan. Käsikirjoitus on säilynyt vuodelta 1765. Silloin Bellman oli 25-vuotias. Julkaistuna siitä tuli Fredmanin laulu 62. Webistä laulu löytyy myös unkariksi, siinä on korostettu tekstin väkivaltaisia puolia (Google kääntäjän avulla tarkasteltuna). 

Antautukaa humalalle selittelemättä, on laulun viesti. ”Seinien väliin” tulkitaan suomennoksessa arkkuun laittamiseksi, ei tanssin säännöksi. Esimerkkinä toinen säkeistö. 

Ryyppäämään nyt!
Mä kyllä kalloon oon iskenyt
täll’ pullolla ett’ järki on lähtenyt.
Voi virrata viini,
kun Bacchus on niin määrännyt.
Hoipertamaan,
ja hattu heiluu, pudotkoon vaan.
On nurinpäin takki. Mä näytän tavan,
näin isämme Bacchus vie ripille seurakunnan.
Allihuuppa, kallis kuuppa! Tuuppa
juomaan nyt juhlijan luo.
:,: Arkkuun vain, arkkuun vain :,:
jos et sä maljaasi juo!
    suom. T. Rosberg

Tuomari Nurmio lauloi ”kun elämä sua elää ja viina sua juo”. Se on kivinen tie. 

Kuolema on kauhistuttava ero ystävistä

Puun kuoleminen kestää vuosikymmeniä

Kirjassa Bellman Suomessa (SKS 1929) Eino Salokas kirjoitti Bellmanin runouden luonteesta. ”Riemu saavuttaa verrattoman voimansa… (koska) siihen liittyy syvä, kaihomielinen tietoisuus sen lyhytaikaisuudesta. Katoavaisuuden kello saattaa helähtää Bellmanin riemuntäytteisimpienkin kuvausten lomasta.”

Så lunka vi så småningom…

Näin hummatessa huoletta  Niin pannaan hölkäks hiljalleen
ei huomaa tummaa varjoa   kun viinamäessä päätty työ
ennen kuin kuoma kuolema  kun Tuoni kutsuu vieraakseen
kättänsä tarjoaa          ja lähdön hetki lyö
   suom. Liisa Ryömä         suom. Reino Hirviseppä

”Kuoleman ajatus tai remuisten juominkien aiheuttama kyllästyminen tai tunne kaiken turhuudesta ilmenevät Bellmanin runoista tuon tuostakin. Ne saattavat synnyttää sellaisia lohduttomia näkyjä kuin kuvaus St. Catharinan hautausmaan yksinäisestä autiudesta (epistola 54) tai Fredmanin yksinpuhelun, kun hän makasi katuojassa… (epistola 23)”

Kirjallisuustieteen näkökulmista seuraa artikkeleita, joissa käsitellään Bellmanin runouden vaikutusta Suomessa, varhaisia suomennoksia ja suomalaisia juomalauluja. 

Bellmanin runouden tyyliä käsitellessä mainitaan yksityiskohtainen kuvailu. Sitä on myös kohtalonomaisessa laulussa, jonka Bellman julkaisi kokoelmassaan Fredmanin laulut, numero 18, ”Frossan”. Laulu on tarina sairastamisesta. Subjektiivisten tunteiden minä-muotoisena kuvauksena se on realistisempi kuin muut Fredmanin monologit. Melodia on tyyni ja rauhallinen. Laulusta syntyy yksityisen hartauden tunnelma. Lars Huldén kutsuu laulua ”konkreettiseksi kuolemanfantasiaksi” kirjassaan Carl Michael Bellman (suom. Ruusunpunainen suru, Yliopistopaino 1999). Ensimmäisessä säkeistössä Fredman on liioitteleva itsensä, hyvästelee ystävät ja sahdin, ja säkeistö huipentuu kehotukseen ”hirtä mut, kun saan loppuun juomisen”. Toinen säkeistö kääntyy introspektioon, kärsimyksen kuvaukseksi. Sen lopussa Fredman näkee ulkopuolelta juomaseuransa veljet, jotka polttavat piippua lieden ympärillä. ”Toisen on hattu minun naulassain” alleviivaa menetyksen. ”Olvikulissille”, jossa veljet kokoontuvat, Lars Huldén ehdottaa tulkintaa ranskan mukaisesti, ”olutränni”. Kääntäjä Rosberg ehdottaa koko kapakkaa olutnäytelmäksi, jossa nähdään samat tyypit ja tarinat joka ilta. Alla ote (ja takaisinkäännös) 

Kun viimein veikot saattoväestä        (Till slut finns bröderna från eskorten
on pöydässä, jossa mäkin istuin ain.   vid bordet där jag brukade sitta.
Nään tyypit olvinäytelmän.             Jag ser typerna i ölpjäsen.
He polttaa luona lieden lämpimän,      De röker vid den värma spisen
mutt toisen on hattu minun naulassain. men en annans hatt är på min spik.)

Suomennos ei pyri kääntämään Bellmania täsmällisesti vaan imitoimaan kuvailun tyyliä.

Laulun minä, Fredman, kärsii vilunväristyksistä ja muista oireista. Kärsimys on sairauden oireita, avuttomuutta, yksinäisyyttä ja kuolemanpelkoa. Juomisesta ei ole apua tässä laulussa. Viimeinen säkeistö tuo hiukan lohtua, kun mainitaan ”kulhollinen Liljanin kapakasta" ja "lääkärin takki". Hyväntekijät siis auttavat sairasta. Laulu kuvaa uskottavasti, kuinka elämä kutistuu, kun sairastaa. Toiseksi viimeinen säkeistö Rosbergin käännöksestä:

Vain vaivoin suusta kuuluu kippis
Ja kurkku kuiva kähisee
Nyt keuhkot yskii, pihisee
On sormet jäätä, kylmyys niveliss’
Ja jäykistyy sängynpohjaan ahteri
Yö sielun tuskan, houreiden
Mä kauhun jäisen alla vapisen
Vaikk takkinsa lainaan jätti tohtori

Kaveri tarjosi tuoppiaan, mutta ”hän, kuten minäkin, katsoo vinoon”. Tällaisen tekstin kääntäminen toiselle kielelle on paljon vaikeampaa kuin ulkokohtaisen juomalaulun. Sairastamista on vaikea katsella. Kuolema on kauhistuttava ero ystävistä. 

Frossa, horkka, vilustumisvapina, oli kuumetaudin nimi. Sitä on arveltu malariaksi (Läkartidningen 2003). Esimerkiksi tuberkuloosi tai influenssa tulevat myös kyseeseen. 

Uudemmista suomalaisista lauluista voi ehdottaa vertauskohdaksi CMX:n laulua Talvipäivänseisaus (säv. ja san. A.W. Yrjänä). Otteet:

Tänä vuonna käy kato
Karja menee umpeen
Sikiöt jäätyvät kohtuihin
ja rakkaus elämään kuolee
Joentöyräälle itäpenkkaan
tukehdun yskääni
lämpimiksi kylmyyttä halaten
...
Kädet tuntuu vierailta, silmät toisen omilta
Ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta
...
Lähdinkö viimein matkaan
päin tarujen pohjolaa
joka on aina kaukana
joka ei tule maanteillä vastaan

Juomaveikot ja muusikot

Fredmanin epistola 14, Hör j Ophei drängar, on tunnettu ruotsinkielisessä maailmassa edelleenkin. Sovituksia löytyy varsinkin mieskuoroille, joista eräs on nimeltäänkin Orfeuksen rengit. Laulussa yhdessä juominen esitetään arvokkaimpana, se on kuin rituaali. Fredman puhuttelee runoilija Wetziä, jota kutsutaan seuraan. Ja pilkataan. 

Epistola näyttää yksinkertaiselta juomalaululta. Viidennestä säkeistöstä alkaen viini aiheuttaa muutoksia. ”Peilaa itseäsi (maljassa), sydämesi on vapaa kaikesta tuskasta” ja ”Rakastut kuvaasi: upeasti kanna kuparinväristä nenääsi”. Näiden ja muiden kohtien perusteella laulu vertautuu antiikin metamorfooseihin. Viini on tarinassa muutoksen aikaansaaja. Voidaan suomentaa ”Peili paljastaa sun muuttuvan, Bacchus antaa lahjan puuttuvan – nokkas näät punehtuvan.” 

Muutoksen kohteena on Joachim Wetz, häärunoilija ja oikeussalien ”instantietrampare” – jonkinlainen lakiavustaja. Käy selväksi, että runoilijana hän teki itsestään naurettavan. ”Vid en brudsäng strödde du klenoder. Ingen märker dina tankeprål.” Laulun loppusäkeet tulevat nyt tärkeiksi: ”Lycka til Cupidos härlighet, att i Bacchi vingård blifva fet! – Drick, Bror Wetz, du är Poet.”

Kun näitä kohtia pidetään oleellisina suomentaessa, laulun loppu on Rosbergin käännöksessä: ”Seuras tässä juhlat jatkukoot, vyötäisille lahjat kasvakoot. - Wetz, nyt runoilija oot”. Aiemmat kääntäjät ovat valinneet eri painotuksia, eikä tarina huipennu metamorfoosiksi.

Onni Kupiainen: ”Onni myötäs tielle sulouden! Lihoakses maassa Bakkuksen – Juo, Wetz, herra runojen!”

Reino Hirviseppä: ”Noin kun virtaa raikas laulun vuo, Näytä siis nyt taitos jalo tuo, – Bacchukselle malja juo!”

Esimerkkinä suomennoksen (lyhennelmän) kaksi viimeistä säkeistöä. Kirjoittaja on Suomessa 1990-luvulla kuullut kaverin lausuvan ”Näin auringon”, kun hän joi pullosta viimeisen hörpyn. Bellmanin laulusta se löytyy ”Och på botten – ser din lyckas sol”.

Lehdossa täss pyhässä,
taivaan jyrinässä
välkkyy malja - pom pom pom -
lailla kristallin.
Kun sä peilaat tuopista
pääset sairauksista.
Maistuu kalja - pom pom pom -
laulat sonetin.
Peili paljastaa sun muuttuvan,
Bacchus antaa lahjan puuttuvan, 
Pom pom pom pom pom pom -
nokkas näät punehtuvan.

Loistavaks kuin aamunkoi
viini naamas taikoi.
Tartu arpaan - pom pom pom -
et oo onneton.
Tippuu harmit harteilta
tuoppi tuopilta.
Pohjalla saan - pom pom pom -
nähdä auringon!
Seuras tässä juhlat jatkukoot,
vyötäisille lahjas kasvakoot.
Pom pom pom pom pom pom -
Wetz, nyt runoilija oot!

  suom. T. Rosberg

Hämeenlinnan mieskuoro 2012

Nään mustan aallon, valkopään

Kohtauksia ritarien hautajaisista sisältyy Bellmanin ritarikuntarunouteen. Laulussa 5b, Se svarta böljans hvita drägg, ollaan ritari Johan Glockin hautajaisissa. Bellman sisällytti sen kokoelmaan Fredmanin laulut. Laulu on kaunis ja kohtalokas. 

Myrsky on vertauskuva kuoleman herättämille tunteille tässä ja myös epistolassa 79. Saattomiehen vakavuus muuttuu huvittavaksi, kun laulu huipentuu muistomaljaan. Näytteenä ensimmäinen säkeistö surulaulusta ”joka esitettiin Kullatussa Lohikäärmeessä 11. heinäkuuta 1770”.  

Nään mustan aallon, valkopään,
nään kuinka Kharon raataa
Hän väänti vettä viiksistään, 
kun myrsky lauttaa kaataa 
Hän airon iskee aaltoihin
– On auki luukut taivaan 
Ja aalto iskee takaisin
– On aika nousta laivaan

    Fredmanin laulu 5b, Välment sorgesyn 
    Se svarta böljans hvita drägg...
    C. M. Bellman, suom. Tuomas Rosberg

Myrsky, Benjamin Smith 1797, aiemman George Romneyn maalauksen mukaan

Böljan sig mindre rör – Veen aallot pienenee

Kesäyö yllyttää kirjailijoita luonnonkauneudella. Etenkin pohjolassa, jossa kesä tulee äkisti. Bellman kuvaili kesäyön laulussa Böljan sig mindre rör yksityiskohdista kokonaisuuteen edeten. Öisen luonnon tapahtumia havainnoivat ”me”. Vain mandoliinia soitetaan kesäyössä. Kokijat ovat passiivisia. Suomennoksessa he esiintyvät vain viimeisessä säkeessä. Melodia on levollinen, melkein harras. Otteet laulun ensimmäisestä ja toisesta säkeistöstä.

...Tuijottaa täysikuu.
Jasmiini luo tuoksuaan.
Tyynestä heijastuu
hiljainen ja kylmä maa.
Lehdelle kukkasen
jää kultaperhonen.
:,: Aika on kiemurrella madon kolostaan heinikkoon :,:

...Yhteinen sointu soi,
jatkaa mandoliini vaan.
Surrata puussa voi
mehiläiset unissaan.
Läiske käy leikkien
rannoilla ahventen.
:,: Aivan pian havahtua saamme aamuaurinkoon :,:

Bacchi Ordenskapitel XIV n:r 2
suom. Tuomas Rosberg

Pohjolan ulkopuoleltakin löytyy esimerkkejä. Vaikkapa afrikkalais-amerikkalaisen Paul Laurence Dunbarin runo A Summer’s Night.

The night is dewy as a maiden’s mouth,
The skies are bright as are a maiden’s eyes,
Soft as a maiden’s breath the wind that flies
Up from the perfumed bosom of the South.
Like sentinels, the pines stand in the park;
And hither hastening, like rakes that roam,
With lamps to light their wayward footsteps home,
The fireflies come stagg’ring down the dark.

Laula, muusa, taistelusta vihamiesten

 Edgar Lee Mastersin teoksessa Spoon River antologia (1914) on jakso Spooniadi, joka panee miettimään huumorin osuutta taiteessa. Eeppisen runoelman muoto toimii etäännyttävänä. Ja pikkukaupungissa tapahtuu, kun kronikoidaan jääräpäisyyttä, populismia ja veristä kiistelyä. Draaman lisäksi tarina on naurettava. Sivuhahmon sanat uhkaavassa tilanteessa sopivat esimerkiksi: "Rohkeutta tarvitsemme, sanon teille! Nousin kerran itse jopa vaimoani vastaan." Otteita (suomennos Arvo Turtiainen 1947). 

Kerro taistelusta Thomas Rhodesin, John Cabanisin, 
Johnin tytön, Flossien, palattua 
hämäriltä retkiltään näyttelijäin luota.
... antain huomautukseen aiheen... 
kansalaisten muidenkin silloin alkaessa
Flossieta karsastella, häntä ojentaakseen. 
Mutta Flossie, piittaamatta heistä,
aivan kuin kaupunkia pilkatakseen
pisti pystyyn tanssit repäisevät.
...
Nuoret niissä, jopa saarnamiesten
käännyttämät uskovaiset, syntiin lankesivat, 
pyörähdellen halukkaasti Flossien kanssa, 
vaikka hällä puvun leikkaus
poven sulot paljasti rienaavasti. 
... näistä alkaen kaupunkimme, synkkä ennen, 
iloiseksi muuttui, ettei ollut moista nähty.
...
Jumalamme valituista eräs nosti huudon:
"Babylonin portto elää keskuudessamme, 
karkottakaa hänet, valon lapset!"
... 
konnankoukuin saadun aseman mukaan...
Harmon Whitney aloitti näin puhuen:
"Kansalaiset, yhä annammeko
kylmän, ahneen, tekohurskaan koplan
säästöjämme rosvota ja meidät tuhoon syöstä
porsaanlihakeinotteluin, vehnähuijauksillaan?
On jo aika, että kummuillamme
huhtikuinen romantiikka hankkii asuinsijan...
Sallimmeko, että nuoret, kuullessaan 
veren äänen, leimataan rietastelijoiksi?"
... 
Mutta hänet 
salamana keskeytti Jefferson Howard
kiirehtien lavalle puhuakseen:
"... ellei muusta ole kysymys kuin maineesta Cabanisin,
joka siirtyi puolellemme pelkän koston vuoksi...
Toivonkin siis, Herran nimeen, että löydämme 
suuremmat taiston aiheet...
Miksi aina riidellä pikkuasioista? 
Silti, jos nyt paremman puutteessa, 
ihmisluonne nostaa tunnuksekseen
orjuutusta vastaan rommin, huudan minäkin:
Rommia!"
...
syöksyi sisään paljain päin idiootti Metcalf, 
hikisenä, juoksun jälkeen läähättäen: 
"Sheriffi on miehinensä pian täällä, 
pidättääkseen joka sorkan!"

Bellmanin lauluissa ilonpidon seurauksista kuvataan erityisesti tappelu ja krapula. Bellmanin hahmot eivät huomioi mahdollista paheksuntaa, he eivät häpeä. Lauluissa jatkuvaa ryyppäämistä ja tanssiaisia tappeluineen pidetään luonnollisina. Bellman esitti nuorena Bacchuksen ritarikunnan menoja illanvietoissa. Kuvitteelliseen ritarikuntaan "kukaan ei pääse jäseneksi, jos ei ole vähintään kahta kertaa maannut katuojassa kaikkien näkyvissä", kirjoitti J. G. Oxenstierna 1769. 

Movitz toivoi että
lemmentuska tokenee,
kun sai maistaa mettä
lesken kokeneen.
Rouvan viinit ryysti
juoppolalli lemmessään.
Ukko sammui tyystin
iltaan mennessä.
Tuli hetki helliä,
telmiä ja kelliä,
jäivät kesken leikit lesken, 
koska mies on pelkkää velliä.

    Fredmanin epistola 44
    Bredströmskan ja Movitzin melankoliasta
    C. M. Bellman, suom. Liisa Ryömä


... Puolasta haastoin, juomaani join.
"Monarkki mikään", puhuin mä noin, 
"ei, hemmetti vie, 
niin mahtava lie,
ett estää hän voi, 
kun harppuni soi."
...
Nurkasta nousi uhka nyt uus, 
sihteerit, soturit sieltä kun huus:
"Lyö – toden haastoi suutarin suu,
rangaistu Puola on, pötyä muu!"
Ja komerostaan
mua huitaisemaan 
nous muori, hän kai
tän pirstaksi sai, 
harppuni sievän. Pling plingeli soi. 
Haavoille suutari mun mukiloi.
Juttu on siinä. Pling plingeli soi.  

   Epistola 45
   Isä Mollbergille, koskeva hänen harppuaan ja tavallaan ad notitiam, että 
   Mollberg kärsi syyttömästi Rostockin kapakassa
   C. M. Bellman, suom. Unto Kupiainen
   

Bort allt vad oro gör – Pois kaikki huolet

 Jos lumet ovat sulaneet, ainakin enimmät, on kevätlaulujen aika.

Bort allt vad oro gör on Bellmanin tunnettu laulu, jota kuulee useimmiten yhteislauluna. Kaikki on vain tuhkaa. Siispä tyhjennetään pullot ystävien kesken. Sanat ja soinnut suomeksi, siskot lisätty veljien joukkoon. Hyvää kevättä! 

   G           D            Em            D
1. Pois kaikki huolet, pois iljetys pelon tuoma.
C          G          Am         D7 G  
Mieluummin kuomat tuo pullot, ja juomat
Am   G   D  G
näin maistellaan.
|:
G                     D        Em              Hm7-5
Sisko, tee niin kuin minäkin. Maistuuko, minä kyselin. 
C          G            Am          D7 G
Vaalein ja fiini, kyll' maukkain on viini
Am  G  D  G
tää Reininmaan. 
:|

2. Kaikki vain tuhkaa on, vain tomua ja santaa.
Ystävät kantaa, vie pöytään ja antaa
mielijuoman. 
|: 
Veikko, tee niin kuin minäkin. Lauloin ja join ja käkätin. 
Pois ilme tuima, kun viini niin huima
on Malagan. 
:|

Sång nr 17 ur Bacchi Tempel, suomennos T. Rosberg

Siis pelko pois ja eteen päin

Urho, jos kentällä kaatua saat

Fredmanin epistoloissa henkilöhahmoja tarkastellaan ulkokohtaisesti. Henkilöt eivät kerro ajatuksiaan, lukuun ottamatta Fredmania, kertojaa. Epistolassa 37 seurataan korpraali Mollbergia hänen vahtivuorollaan kuninkaan puutarhassa, Fredmanin näkökulmasta. 

Säkeistöjä on 11, joista kolmessa keskitytään puiston kauneuteen. Kahdessa säkeistössä kuvaillaan Mollbergin ulkomuotoa tarkasti, osin pilkallisesti. Hienostoa kuvaillaan ja luetellaan kahdessa säkeistössä. Kahdessa ihaillaan puistoon saapuvan kuningattaren tuloa ja tehdään kunniaa. Kuudennessa säkeistössä kuvaillaan paria vapaalla olevaa sotilasta puistossa. Toinen taputtaa tyttöään, toinen torkkuu. Siinä välittyy kesäisen puiston rauhallinen tunnelma. Kuningattaren saapumisen kuvaus on lähes yliampuvaa. Pilkallinen sävy kohdistuu silti vain hovimuusikoihin. He ovat kierosilmäisiä, janoisia ja hurskaita kuin lampaat. 

Muodostuu kontrasti, kun 10. säkeistö kuvailee, kuinka sotilaan kaatuminen sodassa on kunniakasta. ”Paita päälläsi verisenä ja kauniina kertoo kuulista, jotka sinuun osuivat”. Tämän ainoan säkeistön Reino Hirviseppä julkaisi suomeksi nimellä Sotaveikot. Suomennos oli juhlava ja isänmaallinen, ”Kun, sotaveikko, sä kallistat pääs...”. 

Alkutekstissä Fredmanin sävy muuttuu arkiseksi säkeistössä 11. Annetaan ymmärtää, että vartiomiehet eivät ajattele kunniaa, vaan vahtivuoron päättymistä ja sotilaiden arkista äkseerausta. Fredman kysäisee sivumennen: ”ethän vain pelkää?”. Edellisen säkeistön paatos saa ironisen sävyn. 

Säe säkeeltä luettuna Bellmanin laverteleva lauluruno sisältää sekä luonnonkauneutta että isänmaallisuutta, ihailua ja pilkkaa, tapahtumaa ja odotusta. Alkutekstin tyyli jää vaihtelevaksi. Viimeinen 11. säkeistö ratkaisee ehkä kokonaisuuden lempeän pilkalliseksi. Tai se on loppuvitsin yritys. 

Suomentajalle teksti antaa siis valinnan mahdollisuuksia. Millainen tarina on kertomisen arvoinen? ”Mollberg, paikka!” se alkaa, ja alentaa vartiomiehen koiran asemaan. Aikalaisten nimien luettelo tai paimenrunouden hahmot eivät ole tarinalle oleellisia, ne voidaan jättää suomennoksesta pois. Viiteen säkeistöön tiivistäen paljon muutakin jätetään pois. Laulu on hetken aistimusten kuvaus kesäisessä puistossa. Vuoroin ihastunut, vuoroin pilkallinen. Kuin M. A. Nummisen tyylillä. Näytteenä suomennoksen toinen säkeistö sekä viimeinen. Ainoastaan viimeinen säkeistö on suomennettu alkutekstiä läheisesti seuraten. 

   Aurinko välkkymään jalokiven saa,
   Hienohelmat niiaa, nauraa, pyörii, parkuu. 
   Säihkettä, soittoa, puron solinaa,
   Orfeus kun kesäneitiin hullaantuu. 
   Portilla puiston käy säpinää. 
   On univormut kauniit ja kuumat. 
   Oi, kuningas ja kuningatar saapuvat! 
   Herttuat, kreivit, nyt tervehtikää. 

   Terveydeks, Mollberg, joko kello soi?
   Jaakobin torniss kahdeksaa se viisaa.
   Ethän vain pelkää? Sotamies ei voi
   yhtään empiä kun rinnan paljastaa.
   Mars, eteenpäin ja suoristakaa!
   Seis, ojennus, mä sulkeiset kestän.
   Kunniaa tee! Hei, onko se jo yhdeksän?
   Huus toinen vartija sillan takaa.

      Fredmans epistel n:o 37
      Til Mollberg på post vid Kungs-Trädgården
      Mollberg, stå stilla...
      suom. T. Rosberg

Tuoksuva, unettava puisto

Hetkinen meni pohtiessa, miten maapallon ympäri yksin purjehtiva Tapio Lehtinen kertoi Helsingin Sanomille lukevansa paljon. ”Muuten tulisin hulluksi.” Hän luki juuri Moby Dickin. 

Helsingin Sanomat mainitsee, että tämä Melvillen romaani ”kertoo valaanpyynnistä.” 

Sehän kertoo ihmisen turhasta pyristelystä kohtaloa vastaan. Ja pakkomielteen seuraamisesta, vaikka henki menisi. 

Lisäys purjehduskilpailun jatkosta: Lehtisen vene upposi. Hän oli merihädässä pelastuslautallaan ja pelastui järjestäjien ja kanssakilpailijan avulla. 

Bellman kirjoitti epistolassa 79 kauhusta luonnonvoimien edessä. Yhtä hyvin laulu kuvaa juoppohulluuden puuskaa.  

Lautta joll' seison keinuu, 
karmiva ruori kirskahtaa. 
Varjojen tungos heiluu. 
Sain alan ahtaimman. 
Kuolema torveen tuuttaa, 
Aiolos itkuun purskahtaa. 
Auta! Joen pauhu pelottaa, 
syöverin kauheimman. 
Hiisi, Näkki, Lempo ja Jätti 
riehui, tähdet sammuksiin mätti. 
Taivas ei näy, mä hukkaan yöhön katseeni. 
Näen menetykseni.
Mun kiirastuleni, 
hyv' yöt', madam!
      C. M. Bellman, suom. T. Rosberg

Miks itket täällä?

Riemukkaan tyhjäpäinen laulu kertoo Jergen Kyttyrän ja isä Bergin tekemisistä tanssiaisissa. Soitetaan, tanssitaan ja juodaan. Kertoja, Bellmanin lauluissa Fredman, kehuu juovansa kaksitoista pulloa minuutissa. Laulussa on neljä pitkää säkeistöä. Vain lyhyesti kahdessa säkeessä on ajatus, että hulluttelulla ja juhlimisella yritetään lohduttaa itkijää, joka kärsii rakkauden vuoksi. Tätä on korostettu suomennoksessa. Vain osa alkuperäisestä kertomuksesta on säilytetty suomentaessa. Instrumentit saavat loistaa ja koristella rytmikästä melodiaa. Näytteenä kaksi säkeistöä neljästä.

2. Näin tanssii Jergen,
saa tytön posket punaa rairai rairai rairai.
Berg käyrätorven
messinkii rääkkää, toitottaa.
	Tanssii kaunis seralji.
	Soita vain veli, 
	nauti iloliemi.
	Valssiin Jergen hyökki,
	nyökki.
	Riemumielin tytöt riiaili.

4. Maista nyt hörppy.
Juo malja, torvet soittaa rairai rairai rairai.
Tyttösten hyppy
ja tanssi talon valloittaa. 
      Venus miehen uuvuttaa,
      Bacchus vie meitä
      loivempia teitä.
      Viini elämästä
      tästä
      rakkauden kivun puuduttaa. 
Miks itket täällä, 
kun meill on meno päällä?
Aamu pian koittaa,
kun tanssi talon valloittaa!

Fredmans epistel n:o 20
Til Fader Berg och Jergen Puckel
Står du och gråter...

Naula kanssamme!