P. J. Hannikaisen runo Häämatka (On neitonen kaino, armainen...) lienee tunnetuin Bellmanin laulu Suomessa. Se on julkaistu laulukirjoissa aina uudelleen, mm. ensimmäisessä Toivelaulukirjassa. Ehkäpä Hannikaisen laulua ei kannata kutsua suomennokseksi, mutta se lainaa ensinäkymän Fredmanin epistolasta 80, Liksom en herdinna.
P. J. Hannikainen oli runoilija, säveltäjä ja kuoronjohtaja, joka mm. perusti suomenkieliset kuorot Ylioppilaskunnan laulajat ja mieskuoro Sirkat. Hän on säveltänyt mm. Oravan pesän ja sanoittanut Karjalaisten laulun. Hannikainen kirjoitti kauniin ja onnistuneen mukaelman tästä epistolasta. Alussa nähdään neito ja kukkaseppele kuten originaalissa.
Wikiaineisto sijoittaa Häämatkan Hannikaisen omaperäisen runouden joukkoon. Yhtenäistetty Carl Michael Bellman luettelee sen Bellman-suomennoksena.
Alkutekstissä Ulla poimii kesäkuun kukkia, jotka ”eivät sekoitu helmien loisteeseen”. Toisin sanoen Ullan täytyy koristautua luonnonkukilla korujen sijasta, kun hänet on kutsuttu kutsun Mollbergin juhlaan. Epistolan 80 ovat suomentaneet lähes kaikki, jotka ovat julkaisseet suomennosvalikoimia. Vain Honkasalo ja Hakuni eivät suomentaneet. Youtubesta löytyy ainakin Hirvisepän suomennos Huvimatka parina versiona. Myös Jukka Tabermanin suomennos, Loirin esittämänä, sekä Ryömän suomennos, Bellman ensemblen levyltä.
![]() |
| A. Nopsasen kuvitusta kirjassa Laulava Bellman |
Ensimmäiset säkeistöt esimerkkinä alla, Hannikaisen Häämatkasta ja Ryömän suomennos epistolasta 80.
On neitonen kaino, armainen, mi aamuna sunnuntain käy lehdikon varjoon lähtehellen, luo kielojen kukkivain, ja solmii siellä seppelehen, niin tuorehen ja tuoksuvaisen. Vaan kenpä lienee neito tuo ja kelle hän seppelen suo? |
Nyt Ullamme juhliin laittautuu, kun Mollbergin kutsun sai. On läikkyvä lähde ja kesäkuu, ja kukkiva sunnuntai. Kuin paimenneidoks nuortuva on, kun seppelöidyt suortuvat on; on tuomenkukkaa, apilaa, ken helmiä kaipaisikaan? |
Epistolassa on seitsemän säkeistöä. Joka säkeistössä on oma aiheensa, ja kokonaisuudesta tulee ihasteleva, sitten lempeän pilkallinen. Suomennoksissa Ryömällä ja Gottlundilla on kuusi säkeistöä, Hirvisepällä ja Kupiaisella seitsemän. Ryömä onnistuu ehkä parhaiten välittämään Bellmanin lempeän huumorin.
![]() |
| Ehkäpä Bellmanin tunnetuin laulu onkin... |










