sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Hyvää Kalevalan päivää

Kalevalan päivänä sopii muistaa Bellmanin kehtolaulua, "Kirjoittajan pojalle Carlille". Melodian suomalaiset tuntevat kalevalaisten runojen sävelenä, esimerkiksi "Nuku, nuku, nurmilintu. Sävelmä on tunnettu kaikissa Pohjoismaissa tuutulaulun sävelenä. Uinu rauhaan unien, jo uinu, Kaarle kulta. Huono aika huomisen, se väistyköön viel' sulta. Mainen matka murheeseen. Hetki viime henkäykseen. Meistä jää vain multa.

maanantai 21. syyskuuta 2020

Ensimmäisiä suomenkielisiä juomalauluja ja roolirunoja

Viinassa tuberkuloosiysköksen näköinen sakka. 

Juoma janon sammuttaa / janottakin juoda saa / kuivakaulainen

Ensimmäinen suomenkielinen kirjailija Jaakko Juteini kirjoitti paljon valistavaa kirjallisuutta ja pyrki vaikuttamaan. Tämän kirjoittajan käsiin tuli valikoima Jaakko Juteini: Voi sun juttujas, Juteini. Ahti Laineen toimittama, Littera 1983. 

Monipuolisen kirjailijanharrastuksen osana Juteini kirjoitti sekä juomareiden pilkkaa että juomalauluja, kuten Bellman n. 50 vuotta aiemmin. Juteinin teksteissä näkyy kuitenkin selvänä hyvän elämän tavoite, kun taas Bellman korosti hetkeen tarttumista. Juomalaulut näköjään kuuluivat myös 1810-luvun seuraelämään. Otteet Juteinin runoista Putelille (1810) ja Kestilaulu (1816):

Ah! Ah! pullo, armas pullo!

Heru paljon pisareita.

Itke syystä, itke syyttä

yltäkyllin kyyneleitä

katkerina karpaleina.

Itke surusta, ilosta.

Salli juosta jokes' suonten

järviksi janoaville.


- - - - - - -


2. Päivämme julkiset, juhliksi pannut,

viettäkäämm' riemua rakastain;

Pöydält' ei puutu nyt kinkut ei kannut 

iloa elämän ennustain.

4. Unhota ystävän' murheetkin mustat

pikarit, pokaalit pyllistäin;

kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat,

oluell' upota vähittäin.

Juteinilla toistuva teema on suomen kielen ottaminen kaikkeen käyttöön. Kehitys tähän suuntaan alkoi edetä hitaasti, vuosikymmenien aikana, nykyisen Suomen ollessa osa Venäjän valtakuntaa. Bellman-suomennoksista voi lukea myös tuolla.  

Jorma Melleri kirjoittaa toisaalla esittelyn Eero Ojasen tuoreesta kirjasta Jaakko Juteini – Suomen ensimmäisen kirjailijan tarina, Into 2020.

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Ilo ja haikeus

Kuinka voi samaan aikaan laulaa juuri löytyneestä ilosta ja hyvästijätön haikeudesta, kysyi toimittaja Pekka Laine ohjelmassaan Ylellä 26.7.2020. Laulu oli Yökohokit keskellä viljaa, ja vaikuttava esitys oli Tauno Palon. Erik Axel Karlfeldtin runoon laulun on säveltänyt Henrik Otto Donner ja Lauri Viljanen suomentanut. Runossa esiintyy elokuun kukkia mm. vilukko ja silmäruoho. Rakkaan kaipaus ja odotus on sen teema.

Maan pojalle väkevälle 
jonka valtimo kuumana lyö
suot kuuman rakkautesi
tummasilmäinen elokuun yö
Karlfeldtin runous on paljossa velkaa Bellmanille. Tuotannossa on samoja aiheita, käsittelytapoja ja kansanlauluista tuttuja muotoja. Hän sai Emma ja Anders Zornin perustaman Bellman-palkinnon 1920 loppuiäkseen. Kirjassa Ruusunpunainen suru professori Huldén luetteli monia (Fredmanin) hengenheimolaisia ruotsalaisessa kirjallisuudessa: Karlfeldtin Fridolin, Esaias Tegnerin Fritjof, Birger Sjöbergin Fridan ihailija, Evert Tauben Fritjof Andersson.

Esimerkki Bellmanilta, jossa kauneuden ilo ja hyvästijätön suru välittyvät, on Fredmanin epistolasta 54. Laulun teema on ystävyys. 
1. Ei koskaan Iiris, Olympon neitonen
täältä kukkaa poimi, ei anna iloks sulholleen
Ei linnut laulamaan tuu päivärinteeseen 
Flooran juhlaan koskaan, ei harjun tän hiljaisuuteen
Koskaan kiurun soitto täällä ei soi
Tuskaa turturkyyhkyn lohduttaa voi 
rauhan maa, rauhan maa
Päälle hautojen raitaan pesän rakentaa
   suom. T. Rosberg
 

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Tunnelman luomiseksi Bellmanin laulurunoissa ympäristöä kuvaillaan yksityiskohtaisesti. Bellman käytti vertauskuvia harvoin. Mutta useissa lauluissa ”orhit teutaroivat kun tamman kutsuhuudot soivat” (epistola 82), rinnastuksena inhimillisiin tuntemuksiin. 1700-luvun yhteiskunnassa hevosia oli siellä missä ihmisiäkin, maakuljetukset toimivat hevosvoimalla. Runoilija kuvaili hevosia muun muassa näin. Lyhyet otteet suomennoksista.
Orhia pilttuuseen tallimies taluttaa,
katsopa, kuinka se teutaroi.
Toisaalle vallan sitä mennä haluttaa.
Hirnunta vapauden kaipuuta soi.
Silmies hehku saa elollisen värisemään.
Ken sua haluais ei omistaa? ...
    Fredmanin epistola 71, suom. Liisa Ryömä   
On orhilla kiihko katseessaan,
se hampaansa paljastaa.
Kun tuuli toi viestin tammaltaan,
se teutaroi valjaistaan.
On Ulla pannut pitkäkseen
ja Mollberg kömpii vierelleen ...
    Fredmanin epistola 80, suom. Liisa Ryömä
Seksuaalisuus voidaan käsitellä sopivasti eläinten avulla

tiistai 7. heinäkuuta 2020

Fredmanin laulut on sekalainen valikoima lauluja Bellmanin viihdyttäjän uran varrelta. Fredmanin laulussa 16 kertoja saa esittellä filosofiansa. Siinä käy tiiviissä muodossa ilmi, miksi lauluja ei alkuun pidetty sopivina kirjaan painettaviksi. Bellman kirjoitti tekstin 25-vuotiaana. ”Koska synnyin, tahdon elää.”
2. Päivät taakse jäivät keinuss,
mainen vaellus käy huoleton.
Lemmen valtias on Venus,
Bacchus kurkun on.
Joku paheksuu, ku mä juoppo oon.
Vuosisadan itse janoisena mutiskoon!
Jos ei ota Chloris kainaloon,
tynnyri sen surun pian alas huuhtokoon.
Tulkaa veikot, mekkaloidaan!
Punssi, glögi kohti taivasta.
Kunnes kerran kuolla voidaan,
päästään vaivasta.
    Sig och bröderna till filosofisk hugsvavelse, suom. T. Rosberg
Alamäki vie varjoon

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Tyyni kesäyö on innoittanut pohjoisia runoilijoita. Nocturne (Eino Leino 1903) kuvaa romanttisesti öisen luonnon herättämää pyhyyden kokemusta.
Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen. 
Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehvä-seppel vehryt, uus.
En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär' elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.
Bellmanin yölaulussa Träd fram du nattens gud (1784) kesäyön tuuli laantuu ja sirkku laulaa. Runo on sarja näkyjä. Luonnon ilmiöt, yössä kulkijat, mytologiset olennot nukahtavan kertojan mielessä. Suomennoksessa nykylukijalle tuntemattomat pastoraalirunouden hahmot on korvattu Apollon tarinasta. Melodia saattaa olla Bellmanin itse säveltämä, koska aiempia esimerkkejä siitä ei ole löydetty.
3. Joen lähteen ruohossa vain muurahainen kiikkui
On joki levossa, joka koko päivän liikkui,
Marsyas, hän peilaa kuun
Apollo lyyransa löi oksaan jalavan ja nukkui
puron ääneen alla puun 
5. Alta puiden soutelee mies, minne virta laskee
Veen pinta väreilee, mihin aironlapa koskee
Vesi sininen kuin yö
Tuon äänettömyyden vain kerran rikkoo polske,
ahne hauki pyrstön lyö 
9.–12. Nyt on metsä hiljainen, jo sulje silmät pienet
Pan, viidan veikkonen, yöpuulle huilus vienet
Laske pääskyt uinumaan
Hei, poikki pulina ja pois tuo tömistely, miehet!
Salon holviin kuiskatkaa 
11. Unen majesteetti tuo pian horroksensa meille
Jos armonsa hän suo eikä jäädä unen teille,
niin onni hymyilee
Taa kultasoihtujen jää paikka lohikäärmeille
Pluton varjo lymyilee 
13. Meri rantaa kaivertaa. Oi Neptunus, tee rauha!
Viel tuuli tuivertaa – suo, Aiolos, yö lauha,
vedä maalle hiljaisuus.
Tään kalliin hetken vain ei aallot luodolle pauhaa
Karin yllä avaruus
     Fredmans sång n:o 32, suom. T. Rosberg

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Kevät on pörröinen. 

Nykypäivänäkin suosittu Bellmanin kevätlaulu alkaa Fjäriln vingad syns på haga. Runon ensimmäinen muoto sisältyi kirjeeseen, jonka Bellman lähetti Gustaf Mauritz Armfeltille, että saisi vaimolleen töitä. Armfelt on sama juvalaissyntyinen vapaaherra, joka kuningas Kustaa III:n murhan jälkeen suunnitteli vallankaappausta muiden kustaviaanien kanssa, pakeni Venäjälle ja Suomen sodan jälkeen toimi hallitusmiehenä Suomen suuriruhtinaskunnassa.
Laulurunossa kuvaillaan monia asioita, mutta yhdistävä teema on kevään herääminen. Julkaistuna siitä tuli Fredmanin laulu 64. Suomennoksista lienee tutuin Reino Hirvisepän Silosiivin liitää perho. Ravisuttavaa kevättä!
Perhonen taas lentää haassa
Usvapeiton alle viuhahtaa
Levolle hän laskee maassa,
jonka kukkiin mesi kihahtaa
Kosteutta suo taas kerää,
imee lämpöä auringon
Juhlan aattoon kun maa herää,
vavisten on valmis hurmioon
    Fredmans sång n:o 64 suom. Tuomas Rosberg

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Keväistä ruohoa ei ole viikate vielä leikannut.  

Tartuntataudit ovat kurittaneet ihmiskuntaa aina. Nykyään viisas ihminen voi tehdä jotain kulkutaudin tullessa. Bellmanin aikana olisi ollut mielikuvituksellista varautua kulkutautiin, kun se vasta eteni naapurimaassa.

Fredmanin epistoloissa kuolema esiintyy usein Fredmanin vuodatuksissa. Epistolassa 30 hän kauhistelee Movitzin keuhkotautia ja tarjoaa ryyppyä.
Movitz, sun yskintäsi kauhistuttaa,
rinnassas tuoni pitää kemujaan.
Jyskyttää vielä säikky sydän, mutta
hauta jo huuliltasi lemuaa.
Krouvissa sanelet kai viimeisen rippis,
--- aamen ja kippis.
:,: Kännin voi aina viedä mukanaan :,:
   suom. Liisa Ryömä
Nykypäivään siirrettynä Fredman varmaan sanoisi, että hyvä, karanteenin aikana kotona ei saa tartuntaa. On loistava tilaisuus juoda itsensä pois tästä maailmasta.
Ukko on vanha, kello jo lyö.
Päiväni kääntyy laskuun loivaan.
Antakaa lasi, on päivä tai yö!
Tiimalasin Kuolema toi vaan.
Menneitä aikoja käy kelloni,
muistoja soi sulle selloni.
– – (sello)
Movitz, nyt jään unen hoivaan.
  Fredmanin epistola 27, suom. Tuomas Rosberg

lauantai 29. helmikuuta 2020

Bellman. Biografin, Carina Burman 2019, Albert Bonniers Förlag

27.2. dosentti Carina Burman luennoi Helsingissä. Hän kertoi kirjoittaneensa Carl Michael Bellmanin elämäkerran, ”vaikka olen nainen enkä ole Tukholmasta”.

Bellman on laajalla tuotannollaan laskenut erään ruotsalaisen kirjallisuuden peruskivistä. Tukholma on Bellmanin roolirunouden näyttämö. Fredmanin epistoloissa Bellman osasi kirjoittaa kaupungistaan. Nykyihminenkin näkee kaupungin hänen silmillään.

1700-luvulla odotettiin, että koulutettu yläluokan ihminen pystyy pitämään henkevän puheen ja kirjoittamaan tilanteeseen sopivia värssyjä. Bellmanin runous on taidokasta, kuten runouden piti olla siihen aikaan. Mutta elämäkerturin mukaan Bellman ei noudattanut sääntöjä sisällön suhteen. Ikään kuin runoilija ei olisi ymmärtänyt, että kalastajien kuvailu ei voi olla ylevän runotaiteen aiheena.

Elämäkerturi on käynyt esittelemässä teostaan kirjastojen tilaisuuksissa. ”Sellaisissa on tavallisesti kirjallisuustätejä sekä lukiolainen, jonka pitää tehdä aiheesta esitelmä.” 2019 julkaistun Bellman-elämäkerran tilaisuuksissa on kuitenkin ollut enemmän miehiä. Lukiolainen tietysti muiden mukana. Miehet ovat lähettäneet elämäkerturille äänilevyjä ja musiikkitiedostoja, joissa he tulkitsevat Bellmania. Millaisista syistä jotkut ottavat Bellmanin laulut näin henkilökohtaisesti?

Ainakin Bellman-tutkimuksesta mainittiin, että ”tutkijat ovat miespuolisia, kaikki ihastuneet Ulla Winbladiin”.

Bellman kelpaa myyttiseksi hahmoksi, koska hänet nähdään samanlaisena kuin kuvailemansa karikatyyrit. Rapajuoppo, joka ihastuu Ullaan. Mutta Bellman ei kirjoita omista ajatuksistaan. Bellmanin kirjeistäkin havaitaan hänen roolileikkinsä. Hän saattaa leikillään allekirjoittaa kirjeen eri nimellä tai ”terveiset Tripolista”. Hän itse kirjoitti, että ei ole syvällinen. Elämäkerturi Burmanin mukaan Bellman ei tunnu erityisen älykkäältä, arvioiden hänen huonosti onnistuneita töitään ja talouttaan. Varmaa on, että runoilija oli leikkisästi innostuva. Aikalaisilleen mieleen jäävä.

Nuori Johan Oxenstierna oli ollut Lissanderin salongissa seuraamassa Bellmanin esitystä, ”Bacchuksen ritarikunnan” menoja. Oxenstierna kirjoitti päiväkirjaansa laulujen olleen täynnä ajatuksia, osa älyttömiä, osa yleviä, mutta aina uusia. Bellmanin laulu, sitran soitto ja eleet yllättivät ja herättivät ihmetystä tai naurua. ”Yöllä en voinut nukkuakaan, niin täynnä pääni oli niitä hullutuksia, jotka eilen näin.”

Nykypäivän elämäkerturi ihailee Bellmanin kykyä kirjoittaa samaan runoon surua ja iloa. ”Bellman oli originelli ennen kuin koko käsitettä oli keksitty”. Kirja-arvio Aftonbladetissa.

perjantai 28. helmikuuta 2020

Kun vilkaisee eri suuntiin, Kalevala näkyy

Bellmanin laulut ovat tärkeä osa ruotsalaisten itseymmärrystä. Ilo luonnon kauneudesta, innostuminen, nousuhumala, naisten ihailu ja rakkauden kaipuu kuuluvat teemoihin Fredmanin epistoloissa. Suomalaisten itseymmärrykselle Kalevala on tärkeä. Oman kielen aarrearkku, osa sen perustusta, kuten Bellman ruotsalaisille.

Kalevalan päivänä sopii tarkastella Bellmanin tuutulaulua. Bellmanin lauluista suuri osa on roolirunoa, kirjoitettu kelloseppä Fredmanin suuhun. Tuutulaulussa tekijän pojalle Carlille kuulemme Bellmanin oman äänen. Tekstin hän kirjoitti tunnettuun kansanmelodiaan. Suomalaiset tuntevat sen kalevalaisena sävelenä, esimerkiksi tuutulaulussa Nuku, nuku, nurmilintu.

Ruotsissa sävelmää kutsutaan nimellä Fiskeskärsmelodin, kansanlaulusta Ro, ro till fiskeskär. Se on koko Pohjolassa tunnettu tuutulaulujen sävel [lähde]. Hyvää Kalevalan päivää.
4.
Tuutii, tuutii lapseni.
Oot aarre, annettumme.
Kun taas aamu alkaisi,
niin ponin piirtelemme.
Korttitalon kohotan,
kunnes kumoon puhallan.
Laulun sille teemme.
5.
Kaarle-kiltti halin suo,
jo isää suukottele.
Kultakengät kauniit tuo
nyt emo lapsoselle.
Nannaa saat ja nukkumaan,
pääsi paina uinumaan,
tyynys taputtele. 
   Vaggvisa för min son Carl   C. M. Bellman, suom. T. Rosberg