Gottlundin suuri Bellman-valikoiman savoksi

1800-luvulla Carl A. Gottlund käänsi Bellmanin lauluja, antoi henkilöille suomalaiset nimet ja siirsi tapahtumat Suomeen. Originaaleissa oli rokokoo-ajan Tukholman tunnelmia ja näkymiä. Gottlund sovitti ne suomalaiseen talonpoikaiselämään. Gottlund oli ollut 9-vuotias, kun perhe muutti Juvalle, isän aloittaessa siellä kirkkoherran virassa. 

Hänen työnsä täytyy mainita muutamasta syystä. Hän pyrki kokonaisteokseen kuten Bellman. Gottlund järjesti laulut uudelleen, laulun teeman mukaan. Laulut oli varustettu lyhyillä jälkikirjoituksilla. Hän käytti itselleen tuttua Savon murretta. Kun suomen kielen käyttö maallisessa kirjallisuudessa oli alullaan, hän tarjosi kirjakieleen savolaisia ilmauksia. Hän julkaisi käännöksensä kolmena vihkona nimellä C. M. Fredmanin lauluja ja loiluja (1863). 

Alla Gottlundin suomennokset ovat järjestyksessä, jossa ne olivat Bellmanin julkaisuissa Fredmanin epistolat (FE) ja Fredmanin laulut (FS).

Alkuteos, Otsikko. Alkusanat.
FE 1, Kaisasta. Juuvaanpa ainiaan!
FE 2, Soitannon vaikuttamisesta. No, missäs on viuluis?
FE 3, Ulla Urpiainen tanssii Juusolassa. Somastipa Sorsa soittaa
FE 5, Viinan soarna. Niimpä kuulkaasta, veikkoiset, juokaatte voan!
FE 7, Vaimoista ja Viinasta. Viinaa ja vaimoja muistetaan myö
FE 9, Ala-kylän tanssista. Kuulkaas veikot, vaimot ja miehet
FE 10, Ilossaan Heikkilässä. Siukut, kuulkaas viuluinen!
FE 11 Ylä-kylän tanssi. Hei, sanoi Fredman, koska hään kuuli
FE 13, Mähöisen tanssi. Tokkopa kaikki jo ko'ossa lie?
FE 18, Ukot, olvelassa ollessaan. Ukot ne kilvalla joivat
FE 22, Maineheita muista maista. Lasit soivat kouriissansak
FE 25, Ullan vesillen mäntyä... Soittakaa kaikki!
FE 28, Ullan linnaan kuljettamisesta. Mä öylöin näin sun lapseis rukka
FE 29, Tanssiloista. Muovitspa, jouvuk tännek!
FE 31, Selkeänsäk soamisestaan. Kah, Muovits!
FE 33, Ulla lähtöö vesi-matkalla Veaporiin. Kaupunti!
FE 42, Kortin-lyönti. Jo ma luulen, uskon sen
FE 36, Ulla Urpiaisen moninaiset elämän-vaiheet. Toi Ulla nukkui vuoteellaan
FE 44, Muovits-poloisen päivittelemistä. Muovits yksin soitti
FE 45, Peloittivat Pöllöistäkin. Kuuleppas, Pöllöinen, kuinka sä voit?
FE 49, Töölöön, illan suussa, tultaissa. Ulla, kultain, jopa voan
FE 51, Muovits soitteloopi Jaakkolassa. Muovits soitti pillihin
FE 57, Partalan ristiäisihin. Kaikki on oikeen, jo laitoksissaan
FE 58, Kolehmaisen kuolemasta. Musta on mielein
FE 64, Tanssistapa tappeluhun. Etkös sie häpiäk, tullakseis tännek?
FE 67, Muovitsille. Kuules, Muovits, hoi!
FE 68, Äsköisestä tanssista Ukkolassa. Kohtapa, Muovists, myö soa
FE 71, Kaisaniemessä suurus-paloilla. Ullapa, kultasein, sullenma annan
FE 78, Joakon-päivänä olvelassa. Ei Pekka vielä ovesta peäs'
FE 79, Kuollessani. Moan alta Matti jo huutaa
FE 80, Juhannuksena. Kuin suvella neito Suomessa
FE 81, Kalle Kaukoisellen. Neätsek kuin varjomme, kultainen, neäk
FE 82, Jeä-hyväiset. Rupeeppas heinikossa!

FS 1, Bakkuksen vapasukuiset. Bakkuksen miehet neän puvussahan
FS 2, Bakkus-urojen ens'kerran tähti-niekoiksi koroittamisesta... Joukonpa miehet – ottakaa sauva!
FS 3, Bakkus-urojen tois-kertana... Neätkös sä noita?
FS 4, Tähti-niekkojen valallen käyttäminen... Jo sarvet tuolla soittaa!
FS 8, Juoma-laulu. Jos oisik viinoa soahvikin täys
FS 10, Viinan juoja. Juuvak kaiket pitkät yöt
FS 12, Pitoihin kuhtuminen. Venus, Minerva, Mars, voiton herra!
FS 13, Olvelassa. Kapakka!
FS 15, Kapakkahan tultuansak. Niin joutukaapa neijot
FS 19, Kuolemaisillani. Tott' aika karhun surma lie
FS 21, Pioista poislähtiissämme. Niin hiihtäkäämme hiljalleen
FS 23, Juoppo-Lallin valittaminen. Äitini kulta! mikä sun soatti
FS 29, Hollimiehet. Noapurinpa Lauri soittaa
FS 35, Ukko Noak. Ukko Noak oli kelpo mies
FS 41, Susanna. Joakim, sill' olipa niin
FS 48, Ulla lähtöö veneh-matkalla Halikosta Helsinkiin. Päivä paistaa aina voan
FS 57, Bakkuksen opetus- ja rukous-kirja. Rukoillaanpas nytki suotta
FS 61, Pullonsak nähtyänsä. Hyveä päiveä, kultueini!
FS 62. Juopuneen horaajamista. Ei puhettakaan!
FS 64, Kaisaniemessä. Kappas perhoin, lennossansa
FS 73, Hanno Haikarainen. Perhana vieköön! Jo räystehet ryskeä

Muita:
Fredmans testamente 164, Annikka. Ämmä kurja nyt pussin seljässään pitää
Fredmans sång 35, Juoppo-lallin jouhotuksia, olvelassa. Miehet ne, huitissaan, juovatten voan
Fredmans sång 214, Vanha Jussi. Kuulespa Jussi!

Katsokaa, kansa

Illanistujaisten esiintyjä Bellman alkoi sepittää ritarikuntaparodioita 1760-luvulla. Lars Huldén kirjoittaa kirjassa Ruusunpunainen suru: ”Tämä Bacchuksen ritarikunta, jonka Bellman oli perustanut, oli pelkkä mielikuvituksen tuote. Jäsenet olivat pahamaineisia juoppoja... jotka olivat saaneet potkut juopottelun vuoksi... Mutta seremoniat, joita ritarikuntaluvuissa kuvataan, oli lainattu todellisilta seuraveljeskunnilta... Bellman oli itse jäsen monissa niistä.” 

Fredmanin laulu 3, Se menigheten, kuvailee ritariksi lyömisen. Melodia on juhlava ja vanhahtava, rytmiltään menuetti. Se on aiemmin C. A. Gottlundin savontamana julkaistu 1863, ja kaksi ensimmäistä säkeistöä suomensi Seppo Mussalo yllämainittuun kirjaan.

1. Neätkös sä noita?
Sarvet jo soittaa,
juhlaksi jo Ruuskain rumputteloo.
Kaks nuorukasta,
Bakkuksen lasta,
Joukko-kuntaan lasketaan.
Joukonpa puhaltaja, Putkoin - hään
kantaapi viina-pullon käsissään.

1. Nää ihmisjoukko
ja kuule soitto,
ritarit Bacchuksen arvonsa saa:
kaks tarjoilijaa
komentajiksi
tänään lyödään, katsokaa!
Seuran airuet Glock ja Kämpendal
kantavat kunnialla valtikkaa

Bellmanin tehokas aloitus ”katso”, ”kuule trumpettia” ja ”rumpuja” osoittautuu suomentajille vaikeaksi, kun pitää sulloa lyhyisiin säkeisiin. Rosbergin suomennoksen ensimmäinen säkeistö kuuluu:

1. Katsokaa, kansa
seuraajiansa
Bacchus johtaa, ritarit kokoaa
Trumpetit siksi
kun ritariksi
lyödään kaks tarjoilijaa
Airuiksi nousee Glock ja Kämpendal
Valtikkaa kantaa, menneet vaietaan
:,: Pom pompompomom :,:  tänään menneet vaietaan

Laulussa on viisi säkeistöä, se on kertomus ritarikunnan seremoniasta. Bellman näyttää kirjoittaneen säkeistön viimeiseen riviin yllätyksen tai tyylirikon, ainakin kolmessa säkeistössä. Selvin sellainen on toisessa säkeistössä. Ensin ylevästi muistutetaan hyveiden ja voittajien palkinnoista ja sitten arkisesti ”Bacchus ajattelee samoin”, ja ”Kolmodin kantaa kaksi kullattua porsasta”. Säkeistön viimeisen rivin yllätys muuttaa laulua huvittavaksi. Ja tunnelman muutos, kun viimeisessä säkeistössä ryypätään. Ensimmäisessä säkeistössä loppu on ”ilman poikkipuheita”. Gottlundilla poikkipuheet on suomennettu viinapulloksi. Sehän sopii huonosti juhlavaan seremoniaan.

Bellmanin keksimän Bacchuksen ritarikunnan perinteet, mm. Barbaran päivän vieton, omaksui veljeskunta Par Bricole.

Goethe esitti 1800-luvulla mietelmiä seuraelämästä. Sekä yhteen vetävistä että erottavista piirteistä. Kirjasta Goethe. Mietelmiä. Suom. V. Arti 1951.  

Kun olemme suuressa seurassa, niin meidän on vaikea olla ajattelematta, että sattuma, joka saattaa niin monia ihmisiä yhteen, on varmaankin tuonut luoksemme ystäviä.

Ihmisten on vaikea tuntea toisiaan, vaikka he parhaansa mukaan yrittäisivätkin; mutta lisäksi tulee paha tahto, joka vääristelee kaiken.

Mylläri luulee, että vehnä kasvaa vain, jotta hänen myllynsä kävisi.

Eräille ihmisille täytyy antaa heidän houkkamaisuutensa anteeksi. 

Hautajaispolkka Niin lähti suuri mies

Fredmanin laulu 5a on melodialtaan iloinen. Laulun teksti puolestaan on muistopuhe kuolleelle. Lyhyeen lauluun sopii välisoitoksi rytmikäs polkka. 

Alkutekstin toinen säkeistö on lörpöttelevä, näyttää riimien ehdoilla kirjoitetulta. Suomennos alla saattaa sisältää selvempiä vertauskuvia kuin alkuteksti. Mutta samoja aiheita esitetään. Laulun minä on selvemmin mukana. Lopputulos on riimien ehdoilla koottu. Esimerkkinä toinen säkeistö kahdesta. 

Nyt lyömme poikki valtikkas,
se kuoleman on voitto.
Lyön pullon rikki haudallas,
se on sun iltasoitto.
Nuo pisarat kuin kyyneleet
ilmassa hetken kiiltää.
Sun syksys, talves tulvii veet.
Mun silmiäni viiltää.
    suom. T. Rosberg

Kovan tanssin jälkeen on aivan poikki

Muistokirjoitus menehtyneelle ritarille tuo mieleen kreikkalaisen Ksenofonin sotakertomuksen Anabasis, julkaistu 300-luvulla eaa. Liittolaisten pettämä ja tappama upseeri Klearkhos saa Ksenofonin kirjoittamaan muistokirjoituksen. 

Yksi heistä oli Klearkhos, joka kaikkien hänet lähemmin tunteneiden yksimielisen arvostelun mukaan oli mitä mainioin soturi ja erinomaisesti sotatoimia harrastava mies... Maanpakolaisena hän meni Kyyroksen luo... Kyyros antoi hänelle kymmenentuhatta dareikkia. Rahat saatuaan hän ei antautunut mukavaan elämään vaan värväsi niillä sotajoukon ja soti traakialaisia vastaan... kunnes Kyyros tarvitsi sotajoukkoa... Näin näyttää minusta toimivan mies, joka siinäkin tapauksessa, että hänellä on vapaa valta elää rauhassa häpeään ja vahinkoon joutumatta, valitsee sodan... sen sijaan että saisi varmasti säilyttää omaisuutensa, tahtoo ennemmin vähentää sitä sodassa. Hän tahtoi kuluttaa varojansa sotaan niin kuin joku toinen lemmitylleen tai muuhun nautintoon. Siinä määrin sota häntä kiinnosti. Hän oli luotu sotimaan, ja tämä näkyi siitä, että hän rakasti vaaraa, ajoi yötä päivää takaa vihollisia ja oli vaarallisissa tilanteissa harkitseva... hän kykeni paremmin kuin kukaan muu huolehtimaan muonan hankinnasta sotajoukolleen ja osasi myös saada ympärillään olevat ymmärtämään, että Klearkhosta oli toteltava. Tämän hän sai aikaan torjuvalla olemuksellaan: hänen silmiensä ilme oli synkkä, hänen äänensä karu, hän rankaisi ankarasti... Hänen kovuutensa ilmeni vihollisen edessä voimana... näytti lupaavan pelastusta... Sotilaat tahtoivatkin vaarallisissa tilanteissa mielellään häntä totella eivätkä pitäneet ketään muuta häntä parempana. Mutta... hän oli aina kova ja ankara. Sen vuoksi suhtautuivat sotilaat häneen kuin pojat opettajaansa, joten hänellä ei ollut miehiä... jotka olisivat seuranneet häntä kiintyneinä. (Kyyroksen sotaretki. WSOY 1960, suom. J. A. Hollo)

Kullattu ja kukkiva uurna

Suru muuttui naurettavaksi Fredmanin laulussa 5c. Bacchuksen ritarikunnan menehtynyttä ritaria kaivataan ja vainajalle halutaan antaa vielä viiniä uurnaan. Huumorin tyylinä on liioittelu. Vainajan koti on niin kylmä ja märkä, että Kuoleman viikate ruostui täysin. Menetyksen tuska ja naurettavuus vaihtelevat. Kaksi viimeistä säkeistöä näytteenä. 

Oi voi, sun kieles, kuinkas voi?
Se nektaria nuollut
Herkuista, joita Bacchus toi,
on elänyt ja kuollut
Mä peitän kieles mykän nyt
ja sinertävät huulet
Täst virrest olet tykännyt,
sen ikuisesti kuulet

Hei kippis, veikko huoleton,
saa sinut maahan laittaa,
kun kärsimykset ohi on –
Ei enää jano haittaa –
Kun lähdit, ilon hukkasin
Jäi sahti kesken kuurnaan
Täytämme kirkon kukkasin,
mä kaadan viinin uurnaan
      suom. Tuomas Rosberg 

Tää koija, kylmä, märkäkin, sun kodiksesi suostui

 

Tämän herättämänä otteita muusta kirjallisuudesta. Surussa nauramista palindromirunoilija Pekka Kytömäki sivusi runokirjassaan Sytytys 2020.

VÄÄRÄ NAURU

Ei väärä nauru 
surua, närää vie. 
     *
Uutta surua:
nauru sattuu. 

François Villon kirjoitti muistorukouksen superlatiiveilla, runoelmassaan Iso testamentti 1461:

Pelastakaa Jean Cotart, tarkoitan sielua...
Kertaakaan ei kädestään saatu mukia.
Alati ahkeroi juomisen hommassa...
Tässä maailmassa koskaan ei voi löytää
parempaa juoppoa. Yöllä ja päivällä
aina hän ryyppäsi. Itkunsa kuullessas
avaja porttisi Cotartin sielulle. 
Ruhtinas, tuskinpa sylkemään kykeni,
alati huuteli: Kurkkuni palaa jo!
Ei saanut sammumaan sielunsa janoisen
hirveitä tuskia Jean Cotart maisteri.
     suom. Veijo Meri 1983

Herra luutnantti

Elokuun 11. päivä lähestyy taas. Kokoelmassa Fredmanin laulut (1791) on monenlaista aineistoa Bellmanin viihdyttäjän uralta. Ritarikuntaparodiat olivat eräs laji. Niissä oltiin usein menehtyneen ritarin hautajaisissa. 

Fredmanin laulu n:o 5 on kirje eikä ole laulu lainkaan. Se toimii esipuheena lauluihin 5a, 5b ja 5c. Otteet suomensi Tuomas Rosberg.

Herra luutnantti,... katsokaa,... airut Bacchuksen ritarikunnassa, herra Johan Glock, on poismennyt kuolemalla tämän kuun alussa, ja tämän herran ja miehen muistopuheen esittää ensi elokuun 11. päivänä seremoniamestari, sääntökunnan muistopuheen pitäjä, oraattori ja valittu tanssinopettaja Janke Jensen. Tähän kuulukoon mahdollisimman vähän komeilua: ei kulkuetta, melua ja fanfaaria, ainoastaan ​​rumpuihin lyömistä, kun ritarikunnan lippua kantaa airut, joka Glockin jälkeen nimitetään. Tässä arvaillaan eräitä, joita voidaan pitää kelvollisina ottamaan vastaan ​​edesmenneen virka kapitulissa: pohditaan, kenelle arpa lankeaa, kun otetaan huomioon, että airueen virka on poste d’honneur, jos hänet julistetaan ritarikunnan korkea-arvoisten ritarien veroiseksi. Menehtyneen airueemme ansiot ovat suurenmoiset Bacchuksen valtakunnassa, ja hänen hautaansa kunnioitetaan viinirypäleillä ja kantaateilla, hänen tuhkansa pirskotellaan ylämaan viinillä ja oluella. Temppelin kelloja lyödään. Sen jälkeen oraattori nousee ja pitää aiheeseen sopivan puheen, jonka jälkeen juhla päättyy elegiaan tai surulliseen kantaattiin kuolemasta, ja lauluihin Bacchuksen juomista ja humalaisten miesten ilosta ja horjuvien naisten aivoituksista, maailmantuskan halveksimisesta lasien ja pullojen ääressä sekä taivaasta, joka kaareutuu Bacchuksen maiden yllä.

Rohkaisisin herra luutnanttia vaikkapa seuraavilla ritarikunnan veljien tähän tilaisuuteen säveltämillä surulauluilla:

5a, Så vandra våre store män,         (suom. Niin lähti suuri mies)
5b, Se svarta böljans vita drägg      (suom. Nään mustan aallon, valkopään)
5c, Så slår min Glock nu locket till  (suom. Niin kello lyö, on tullut yö)

Probleemi. A. Gallen-Kallela 1894. 

Yhteisissä ryyppäjäisissä muut näkevät ilmestyksen, mutta Merikannon pää on lanttu.

 

Tälje-visan

Bellmanin pilkkalauluissa esiintyi paikkakunta Tälje. Oikea Tälje oli jo kauan ollut viralliselta nimeltään Södertälje. Seuraavan laulun käsikirjoitus on vuodelta 1766, jolloin Bellman oli 26-vuotias. 

Fredmanin laulu n:o 33 kertoo hienoilla sivistyssanoilla Täljen kaupunginraadin työstä. Joka tehdään naurunalaiseksi. Kyseessä on pieni ja hupsu laulu, ja reipas sovitus sopisi. Melodia on ajan ranskalaista operettimusiikkia, "A notre bonheur l'Amour préside", säveltäjä Vadé.  

Laulua ei ole aiemmin suomennettu. Suomennos ”Virkamiehet päätti” ei sisällä sivistyssanoja tai ranskaa, mutta joitain suomalaisen hallinnon sanavalintoja on käytetty. Laulun rytmin ja riimien rajoissa olisi mahdotonta kääntää sanasta sanaan. Eikä tulos olisi hauska. Suomennos keskittyy välittämään tarinan. Esimerkkinä ensimmäinen säkeistö kahdesta. 

Virkamiehet päätti oikeustoimet,
muutos piti saada valtiopäiviltä.
Kaupungilla kaikki raatimiehet
vaikersivat hallituksen päätöstä.
Jotain tärkeää kai toimeenpannaan,
hätäkokous raatihuoneella.
Liian kauan tuo on hyväksytty.
Sika on nyt kaupungissa kielletty.
    suom. Tuomas Rosberg

 

 

Valittiin edustajaks kaupungin!

Kun saan plootun, koko rahan ryyppään

Kokoelmassa Fredmanin laulut on useita reippaita ja ytimekkäitä lauluja ajalta, jolloin Bellman oli saanut ideansa Fredmanista Bacchuksen apostolina. Laulu 56, Nota bene, on opetuksen muotoinen. Kuten Bellmanin runoissa usein, riimittely johtaa tarinan kulkua. Syntyvä kertomus on hyppivä, kuulostaa humalaisen syrjähtelevältä puheelta. Reino Hirviseppä on suomentanut sen aiemmin, hänellä laulu loppuu ”Kauneus ja viini vain / hamaan hautaan kestää ain.”   

Käsikirjoitus on ajoitettu vuoteen 1766, jolloin Bellman oli 26-vuotias. Suomennoksessa alla on säilytetty kertosäe ”nota bene”. Esimerkkinä 2. ja 3. säkeistö kolmesta. 

Huomaa, meillä ihanaa on aikaa,
vaikka on kuplat jo puhjenneet.
Koitetaan väistää viholaisen vimmaa.
Taskuni kohta on tyhjenneet.
Elon onni huoleton,
nota bene, harhaa on! 

Elämän pyörää älkää pidätelkö.
Aika se keinua kiikuttaa.
Vanhana tyttö on kuin mörkö.
Viini ja kauneus liikuttaa,
mua ne auttaa kulkemaan,
nota bene, kuolemaan.
    suom. Tuomas Rosberg

Vertailukohdaksi Suomesta voisi esittää otteen Larin-Kyöstin runosta Dolce far niente. Myös siinä kuvaillaan hetkeen tarttuminen, mutta perussävy on optimistinen.

Ja mitä, miekkoiset, mua liikuttaa,
jos käskee sulttaani tai tsaari, paavi, 
jos palatsini tuulentupa on
tai niin kuin Diogeneen vanha saavi. 

Nyt oon mä laiskureiden kuningas, 
ma käännän käskijöille naurain selän, 
hyv’ yötä, vanhat narrit, hiippapäät,
ma, unikeko, nukun, nautin, elän. 

 

Kiinni jo suut!

Kevät lähestyy, suu napsaa. Kevyet ja iloiset juomalaulut voivat olla sisällöltään varsin raskaita. 

Bellman teki tämän laulun iloiseen kontratanssimelodiaan. Käsikirjoitus on säilynyt vuodelta 1765. Silloin Bellman oli 25-vuotias. Julkaistuna siitä tuli Fredmanin laulu 62. Webistä laulu löytyy myös unkariksi, siinä on korostettu tekstin väkivaltaisia puolia (Google kääntäjän avulla tarkasteltuna). 

Antautukaa humalalle selittelemättä, on laulun viesti. ”Seinien väliin” tulkitaan suomennoksessa arkkuun laittamiseksi, ei tanssin säännöksi. Esimerkkinä toinen säkeistö. 

Ryyppäämään nyt!
Mä kyllä kalloon oon iskenyt
tän pullon ett’ järki on lähtenyt.
Voi virrata viini, täst’ Bacchus ei oo tinkinyt.
Hoipertamaan,
ja hattu heiluu, pudotkoon vaan.
On nurinpäin takki. Mä näytän tavan,
näin isämme Bacchus vie ripille seurakunnan.
Allihuuppa, kallis kuuppa! Tuuppa
juomaan nyt juhlijan luo.
:,: Arkkuun vain, arkkuun vain :,:
jos et sä maljaasi juo!
    suom. T. Rosberg

Tuomari Nurmio lauloi ”kun elämä sua elää ja viina sua juo”. Se on kivinen tie. 

Kuolema on kauhistuttava ero ystävistä

Puun kuoleminen kestää vuosikymmeniä

Kirjassa Bellman Suomessa (SKS 1929) Eino Salokas kirjoitti Bellmanin runouden luonteesta. ”Riemu saavuttaa verrattoman voimansa… (koska) siihen liittyy syvä, kaihomielinen tietoisuus sen lyhytaikaisuudesta. Katoavaisuuden kello saattaa helähtää Bellmanin riemuntäytteisimpienkin kuvausten lomasta.”

Så lunka vi så småningom…

Näin hummatessa huoletta  Niin pannaan hölkäks hiljalleen
ei huomaa tummaa varjoa   kun viinamäessä päätty työ
ennen kuin kuoma kuolema  kun Tuoni kutsuu vieraakseen
kättänsä tarjoaa          ja lähdön hetki lyö
   suom. Liisa Ryömä         suom. Reino Hirviseppä

”Kuoleman ajatus tai remuisten juominkien aiheuttama kyllästyminen tai tunne kaiken turhuudesta ilmenevät Bellmanin runoista tuon tuostakin. Ne saattavat synnyttää sellaisia lohduttomia näkyjä kuin kuvaus St. Catharinan hautausmaan yksinäisestä autiudesta (epistola 54) tai Fredmanin yksinpuhelun, kun hän makasi katuojassa… (epistola 23)”

Kirjallisuustieteen näkökulmista seuraa artikkeleita, joissa käsitellään Bellmanin runouden vaikutusta Suomessa, varhaisia suomennoksia ja suomalaisia juomalauluja. 

Bellmanin runouden tyyliä käsitellessä mainitaan yksityiskohtainen kuvailu. Sitä on myös kohtalonomaisessa laulussa, jonka Bellman julkaisi kokoelmassaan Fredmanin laulut, numero 18, ”Frossan”. Laulu on tarina sairastamisesta. Subjektiivisten tunteiden minä-muotoisena kuvauksena se on realistisempi kuin muut Fredmanin monologit. Melodia on tyyni ja rauhallinen. Laulusta syntyy yksityisen hartauden tunnelma. Lars Huldén kutsuu laulua ”konkreettiseksi kuolemanfantasiaksi” kirjassaan Carl Michael Bellman (suom. Ruusunpunainen suru, Yliopistopaino 1999). Ensimmäisessä säkeistössä Fredman on liioitteleva itsensä, hyvästelee ystävät ja sahdin, ja säkeistö huipentuu kehotukseen ”hirtä mut, kun saan loppuun juomisen”. Toinen säkeistö kääntyy introspektioon, kärsimyksen kuvaukseksi. Sen lopussa Fredman näkee ulkopuolelta juomaseuransa veljet, jotka polttavat piippua lieden ympärillä. ”Toisen on hattu minun naulassain” alleviivaa menetyksen. ”Olvikulissille”, jossa veljet kokoontuvat, Lars Huldén ehdottaa tulkintaa ranskan mukaisesti, ”olutränni”. Kääntäjä Rosberg ehdottaa koko kapakkaa olutnäytelmäksi, jossa nähdään samat tyypit ja tarinat joka ilta. Alla ote (ja takaisinkäännös) 

Kun viimein veikot saattoväestä        (Till slut finns bröderna från eskorten
on pöydässä, jossa mäkin istuin ain.   vid bordet där jag brukade sitta.
Nään tyypit olvinäytelmän.             Jag ser typerna i ölpjäsen.
He polttaa luona lieden lämpimän,      De röker vid den värma spisen
mutt toisen on hattu minun naulassain. men en annans hatt är på min spik.)

Suomennos ei pyri kääntämään Bellmania täsmällisesti vaan imitoimaan kuvailun tyyliä.

Laulun minä, Fredman, kärsii vilunväristyksistä ja muista oireista. Kärsimys on sairauden oireita, avuttomuutta, yksinäisyyttä ja kuolemanpelkoa. Juomisesta ei ole apua tässä laulussa. Viimeinen säkeistö tuo hiukan lohtua, kun mainitaan ”kulhollinen Liljanin kapakasta" ja "lääkärin takki". Hyväntekijät siis auttavat sairasta. Laulu kuvaa uskottavasti, kuinka elämä kutistuu sairaana maatessa. Toiseksi viimeinen säkeistö Rosbergin käännöksestä:

Vain vaivoin suusta kuuluu kippis
Ja kurkku kuiva kähisee
Nyt keuhkot yskii, pihisee
On sormet jäätä, kylmyys niveliss’
Ja jäykistyy sängynpohjaan ahteri
Yö sielun tuskan, houreiden
Mä kauhun jäisen alla vapisen
Vaikk takkinsa lainaan jätti tohtori

Kaveri tarjosi tuoppiaan, mutta ”hän, kuten minäkin, katsoo vinoon”. Tällaisen tekstin kääntäminen toiselle kielelle on paljon vaikeampaa kuin ulkokohtaisen juomalaulun. Sairastamista on vaikea katsella. Kuolema on kauhistuttava ero ystävistä. 

Frossa, horkka, vilustumisvapina, oli kuumetaudin nimi. Sitä on arveltu malariaksi (Läkartidningen 2003). Esimerkiksi tuberkuloosi tai influenssa tulevat myös kyseeseen. 

Uudemmista suomalaisista lauluista voi ehdottaa vertauskohdaksi CMX:n laulua Talvipäivänseisaus (säv. ja san. A.W. Yrjänä). Otteet:

Tänä vuonna käy kato
Karja menee umpeen
Sikiöt jäätyvät kohtuihin
ja rakkaus elämään kuolee
Joentöyräälle itäpenkkaan
tukehdun yskääni
lämpimiksi kylmyyttä halaten
...
Kädet tuntuu vierailta, silmät toisen omilta
Ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta
...
Lähdinkö viimein matkaan
päin tarujen pohjolaa
joka on aina kaukana
joka ei tule maanteillä vastaan

Juomaveikot ja muusikot

Fredmanin epistola 14, Hör j Ophei drängar, on tunnettu ruotsinkielisessä maailmassa edelleenkin. Sovituksia löytyy varsinkin mieskuoroille, joista eräs on nimeltäänkin Orfeuksen rengit. 

Tässä laulussa yhdessä juominen esitetään arvokkaimpana, se on kuin rituaali. Fredman puhuttelee runoilija Wetziä, jota kutsutaan seuraan. Ja pilkataan. 

Epistola näyttää yksinkertaiselta juomalaululta. Viidennestä säkeistöstä alkaen viini aiheuttaa muutoksia. ”Peilaa itseäsi (maljassa), sydämesi on vapaa kaikesta tuskasta” ja ”Rakastut kuvaasi: upeasti kanna kuparinväristä nenääsi”. Näiden ja muiden kohtien perusteella laulu vertautuu antiikin metamorfooseihin. Viini on tarinassa muutoksen aikaansaaja. Voidaan suomentaa ”Peili paljastaa sun muuttuvan, Bacchus antaa lahjan puuttuvan – nokkas näät punehtuvan.” 

Muutoksen kohteena on Joachim Wetz, häärunoilija ja oikeussalien ”instantietrampare” – jonkinlainen lakiavustaja. Käy selväksi, että runoilijana hänen tekemisiään pilkataan. ”Vid en brudsäng strödde du klenoder. Ingen märker dina tankeprål.” Laulun loppusäkeet tulevat nyt tärkeiksi: ”Lycka til Cupidos härlighet, att i Bacchi vingård blifva fet! – Drick, Bror Wetz, du är Poet.”

Kun näitä kohtia pidetään oleellisina suomentaessa, laulun loppu on Rosbergin käännöksessä: ”Seuras tässä juhlat jatkukoot, vyötäisille lahjat kasvakoot. - Wetz, nyt runoilija oot”. Aiemmat kääntäjät ovat valinneet eri painotuksia, eikä tarina huipennu metamorfoosiksi.

Onni Kupiainen: ”Onni myötäs tielle sulouden! Lihoakses maassa Bakkuksen – Juo, Wetz, herra runojen!”

Reino Hirviseppä: ”Noin kun virtaa raikas laulun vuo, Näytä siis nyt taitos jalo tuo, – Bacchukselle malja juo!”

Esimerkkinä suomennoksen (lyhennelmän) kaksi viimeistä säkeistöä. Kirjoittaja on Suomessa 1990-luvulla kuullut kaverin lausuvan ”Näin auringon”, kun hän joi pullosta viimeisen hörpyn. Bellmanin laulusta se löytyy ”Och på botten – ser din lyckas sol”.

Lehdossa täss pyhässä,
taivaan jyrinässä
välkkyy malja - pom pom pom -
lailla kristallin.
Kun sä peilaat tuopista
pääset sairauksista.
Maistuu kalja - pom pom pom -
laulat sonetin.
Peili paljastaa sun muuttuvan,
Bacchus antaa lahjan puuttuvan, 
Pom pom pom pom pom pom -
nokkas näät punehtuvan.

Loistavaks kuin aamunkoi
viini naamas taikoi.
Tartu arpaan - pom pom pom -
et oo onneton.
Tippuu harmit harteilta
tuoppi tuopilta.
Pohjalla saan - pom pom pom -
nähdä auringon!
Seuras tässä juhlat jatkukoot,
vyötäisille lahjas kasvakoot.
Pom pom pom pom pom pom -
Wetz, nyt runoilija oot!

  suom. T. Rosberg

Hämeenlinnan mieskuoro 2012