Huokaa ja hiljenny ja kädet ristiin lyö. Tässä lepää Boman, on itkijöillä täysi työ. Näin kehottaa Fredmanin epistola 54, jossa kertoja suree menehtynyttä ystävää ja kuvailee saattoväen surua. Sävelmä on rauhallinen hymni. Kyseessä on yksi Bellmanin monista hautajaisiin sijoittuvista lauluista.
Laulun koskettava alku vaihtuu parodiaksi. Juoppo kertoja arvioi, että vainajan äitiä voi lohduttaa pullolla. Leskeä kehotetaan unohtamaan murhe ja valitsemaan sivustavedettävällä penkillä uusi korpraali.
3. Tulkaa jo veisaamaan tää suruvirtemme.
Movitz, jos vain pystyt,
pois meiltä soita kyyneleemme.
Harppus voi äitiä Bomanin lohduttaa,
silmiään ken kuivaa
ja mustat kengät tomuttaa.
Ei, vaan tarjoakin pullo hälle.
Kippis, rouva, niin kuin ystävälle.
Anna vaan, anna vaan.
Boman, sua en saa nähdä enää milloinkaan.
4. Kiitos nyt Boman, tää aika yhteinen.
Joskus iskit silmää, joskus nenääni taas kiroillen.
Sun lakkis olkoon nyt mun kesälakkini.
Vanha vormun takki saa olla talvitakkini.
Leski kulta, itku loppuun hoida,
Movitz, hälle anna harpun soida,
tuskan pois, itkun pois.
Leski vielä uuden korpraalin jo ottaa vois!
suom. T. Rosberg
Kehottavassa sävyssä myös Aleksis Kivi kertoo surusta runossa Ikävyys (Kanervala 1866). Tyylikeinona imperatiivi alleviivaa kuoleman väistämättömyyttä.
Mun hautani
nyt kaivakaat halavain suojaan
ja peitol mustal se peittäkäät taas,
sitten ainiaksi
kartanostain poistukaat;
mä rauhassa maata tahdon.
Ja kumpua
ei haudallein kohokoon koskaan,
vaan multa kedoksi kamartukoon,
ettei kenkään tiedä,
että lepokammioin
on halavan himmeän alla.
Kivi kirjoitti myös humaltumisesta, ja häntä arvosteltiin sen vuoksi, mm. kun Seitsemän veljestä ilmestyi. Bellmanin tyylinen ”humalanpalveluksen” virsi löytyy myös, jossa kontataan.
Terve, ruskee ohranneste,
Terve, jumal kultasuu!
Sua ain tahdon kunnioittaa
Kumartuen tomuhuun,
Sulle annan
Sydämmeni,
Sulle kannan
Kiitosuhrit
Mä temppelissäs kontien,
Oi olvi ijankaikkinen!
Valvoissani, maatessani
Muistan voimaas kuohuvaa.
Juomalaulu komediasta Olviretki Schleusingenissä, 1866
Parodinen ihailu ja palvonta huvittaa. Oikea viinan palvonta kauhistuttaa. ”Viinan varjolla saa sekoilla ja mokailla vaikka kuinka paljon. Alkoholia pidetään kivana asiana, ja raittius on epämukavuuden tunnetta aiheuttava tabu. Suomessa ei saa olla juomatta”, sanoi Tommi Liimatainen 2015 kirjassa Kaasu pohjassa.
Kivi oli kutsunut tuttaviaan kuulemaan komedian ensilukemista Helsingissä. Tapauksesta kirjoitti muistiinpanon C. G. Swan: ”Meidät muutamat, Bergbom, Forssell, niin ja muistaakseni Jaakko Forsman ja J. W. Calamnius, ehkä vielä joku, oli kutsuttu hänen luoksensa kuulemaan uutta huvinäytelmää. Hän majaili tilapäisesti jossain matalassa puutalossa eteläpuolella Esplanadia. Saapuessamme sinne oli lattialla kokonainen kori olutta, josta Kivi jo ennen tuloamme oli kylläksensä nauttinut. Hän rupesi kuitenkin lukemaan. Se oli Baijerin olutretki -niminen huvinäytelmä. Mutta huonosti lukeminen sujui, ja viimein se kävi niin mahdottomaksi, että hänen täytyi lakata lukemasta, ja me poistuimme kaikki.” Tarkiainen V, Aleksis Kivi: elämä ja teokset
 |
| Danse macabre |
