Lakimiehet krouvissa

Laulujensa melodiat Bellman otti oman aikansa suositusta musiikista. Joidenkin Bellmanin laulujen kohdalla ei tunneta melodian alkuperää. Hän on saattanut itse säveltää ne. Eräs esimerkki on kansanlaulumainen kontratanssi Fredmanin epistola 60. Epistolassa seurue istuu krouvissa.

Laulurunossa on kehotuksia, joissa on moraalinen peruste, mutta koko epistolan sävy on kepeä. Kiusaus on olemassa, ja sen seuraaminen johtaisi vääryyteen. Kiusauksen välttämiseksi apostoli Fredman kehottaa kääntymään tuopin puoleen. Suomennos on tehty selkokieliseksi riimittelyn vaikeuksien vuoksi. Alla ensimmäinen ja viimeinen säkeistö. Riimit Bellman kirjoitti kahteen tasoon, kaava on merkitty numeroin. 

1 Täälläkö jo valehtelet?
1 Pullost ryypiskelet,
1 Kulkus, ja muut lakimiehet
2 viuluu kuunnellen.
3 Krouviss vehtaat, etkös kehtaa,
3 neuvojas et pihtaa.
3 Tuomari tuo nuuskaa ehtaa,
2 peliin korttien
4 Määrää pantit, laskee lantit... (hyräilyä)
4 Yhdentoista kellonlyönnit
2 kuuluu kaikuen.

Kaisa niiaa, miehet juuttuu,
tuskin mitään puuttuu.
Nythän tuomarikin muuttuu
jääviks itsekseen.
Vaikka selaa lakikirjaa,
vaikkei koskaan herjaa,
seurata vois neitoo norjaa
Freijan huomiseen.
Kaisan hymyt, käännähtelyt... (hyräilyä) 
Hiljaa, arvon lakimies, nyt
käänny juomiseen!
    suom. T. Rosberg

Bellmanin suomentamisesta

Suomentajan täytyy raapia päätä tiuhaan, kun Bellman käyttää lyhyitä säkeitä ja yksitavuisia riimisanoja. Bellmanin erityislaatu liittyy riimittelyyn. Hän oli mittaan kirjoittamisen vanki, mutta käänsi tiukan muodon voitoksi luomalla yllätyksiä sanavalinnoilla. Laaja sanavarasto ja runokielen sääntöjen rikkominen tekivät sen mahdolliseksi. 

Suomentaja voi valita alkutekstistä vain sen ytimen ja rakentaa riimit miten pystyy, suomen kielen pitkiä sanoja väistellen. Bellmanin laverteleva tyyli ei käänny oikein, kun suomennetaan laulun muotoon. Suomennos on vain suomentajan tulkinta alkuperäisestä.  

4. Aber hur är det fatt?
Du är svullen och matt,
Mollberg, du har slagits i natt.
Se huru näsan är platt.
Se fiolen så grann,
sönderslagen står han.
Hur har väl den leken gått an?
Valdthornet blodigt, min sann.
”Lägg munnen til ankarn och tig!
Bror, aldrig bli rädder i krig.
En gång slås jag hvart år,
då är min namnsdag, Gutår!”

Mies niin turvonnut, tai
kuis hän mustelmat sai?
Mollberg, olet tapellut, vai?
Nenä on murtunut kai.
Viulun rikkonut on.
Halki puu kantelon.
Miks leikki ol niin kuriton?
Verta on pinnassa tuon!
”Suu kiinni ja juo viina nyt!
En sodassa oo pelännyt.
Mie tappelen kerran vuoteen,
kun nimipäivillein meen.”

5. Aber hvarföre då
Skall du prygla och slå?
”Jo därför det faller sig så;
Vänta din rygg skall bli blå.
Drick håll truten och tig;
Sen befaller jag dig,
vid tappen var quicker och vig.
Sjung sen en visa för mig.
Kan du intet sjunga?” – Å nej.
”Orkar du då dansa med mej?
Du är Luxenburg stor,
Och jag är Fan, kära Bror.”

– Porsas, kierit vain maass.
Miks oot tapellut taas?
”Pien vahinko minua kaas.
Näytän viel sinulle, ootas.
Juo! Ei kysellä saa.
Käsken sinun laulaa.
Hei, Wingmark, voin sua tanssittaa.”
– En tahdo, älä, et saa!
”Kuin marsalkka Luxenburgin,
voin tanssittaa piruakin.
On parasta sinun laulaa.
Puserran kohta kaulaa.” 
    Fredmanin epistolasta 41, suom. T. Rosberg

Kerran vuodessa iloittelu on kohtuullista. Hauskaa ruotsalaisuuden päivää! 

Mollbergin asunto on kehnossa kunnossa