Hetkinen meni pohtiessa, miten maapallon ympäri yksin purjehtiva kapteeni Lehtinen kertoi Helsingin Sanomille lukevansa paljon. ”Muuten tulisin hulluksi.” Hän luki juuri Moby Dickin. 

Helsingin Sanomat mainitsee, että tämä Melvillen romaani ”kertoo valaanpyynnistä.” 

Sehän kertoo ihmisen turhasta pyristelystä kohtaloa vastaan. Ja pakkomielteen seuraamisesta, vaikka henki menisi.

Bellman kirjoitti epistolassa 79 kauhusta luonnonvoimien edessä. Yhtä hyvin laulu kuvaa juoppohulluuden puuskaa.  

Lautta joll' seison keinuu, 
karmiva ruori kirskahtaa. 
Varjojen tungos heiluu. 
Sain alan ahtaimman. 
Kuolema torveen tuuttaa, 
Aiolos itkuun purskahtaa. 
Auta! Joen pauhu pelottaa, 
syöverin kauheimman. 
Hiisi, Näkki, Lempo ja Jätti 
riehui, tähdet sammuksiin mätti. 
Taivas ei näy, mä hukkaan yöhön katseeni. 
Näen menetykseni.
Mun kiirastuleni, 
hyv' yöt', madam!
      C. M. Bellman, suom. T. Rosberg