keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Laulu keuhkotautiselle ystävälle, Fredmanin epistola n:o 30, lienee tunnetuin Hirvisepän suomennoksena "Sarkkasi juo". Siinä Fredmanin viesti on tiivistetty. "Veljeni, vaikka vartookin sua hauta, surra ei auta. " Bellman ja balalaikka -valikoimaan päätyi Liisa Ryömän laajempi suomennos "Juo kaikki pois ja varo ettei läiky", koska siitä voi aavistella Fredmanin luonnetta. Hän on sairaan ystävänsä seurana, mutta lohduttamista enemmän näyttäytyy kuolemanpelko. Laulaja rohkaisee, mutta vaikutelma on pelokas ja uhoileva.
Movitz, sun yskintäsi kauhistuttaa,
rinnassas tuoni pitää kemujaan.
Jyskyttää vielä säikky sydän mutta
hauta jo huuliltasi lemuaa.
Krouvissa sanelet kai viimeisen rippis,
--- aamen ja kippis.
:,: Kännin voi aina viedä mukanaan :,:

Maljalla tahtoo Bacchus hyvästellä.
Sykkimään suones viina vielä sais.
Matkalle saattaa Freijan hymy hellä.
Vuoksensa vertaan ken ei vuodattais?
Viimeisen kerran nyt elämääsi mietit
--- kuinka sen vietit.
:,: Kelpaako lähtöryyppy? - Totta kai! :,:
  suom. Liisa Ryömä
Bellmanin oma keuhkotuberkuloosi antoi varmaan taudin kuvaukselle väriä. Jatkuva juopottelun ylistys parodioi moralistista runoutta, josta esimerkkinä ote anekauppiaan kertomuksesta Canterburyn tarinoissa.
Miesjoukko eräs Flanderissa eli,
iältä nuori, työnä uhkapeli,
majoina porttolat ja kapakat:
kun soivat luutut, harput, kitarat,
se tanssi, heitti noppaa päivät, yöt
söi ja joi niin että naukui vyöt...

Kun kuvaamani elostelijat
taas kerran kapakassa istuivat
jo aiemmin kuin aamukellot soivat,
niin helähti, kun parhaillaan he joivat,
kadulla kello ruumissaattueen,
ja kolmas heistä sanoi rengilleen:
"Mene ja katso, kuka on se, jota
ohitse vievät kuolleena, ja ota
nimestä selko mitä kiireimmiten."
"Lie turha", sanoi renki, "tehdä siten.
Sen tiesin jo silloin, kun tultiin tänne:
hän oli, anteeks, eräs ystävänne
ja kuoli yöllä aivan äkkiään.
Hän istui päihtyneenä penkillään,
kun varas, nimetty myös Kuolemaksi,
luo hiipi ja löi häneltä yksikaksi
sydämen halki peitseniskullaan
ja poistui hiiskumatta sanaakaan.
Se rutollaan nyt tuhansia surmaa
– Ja teidän, herra, ennen omaa turmaa
ois luullakseni myöskin parasta
varoa tarkoin sitä varasta...
Se olkaa aina valmis kohtaamaan
– niin sanoi äitimuori aikoinaan!"
  G. Chaucer, suom. Toivo Lyy
(Soini?) Talaskivi 1947



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti