Tässä poiketaan Bellman ja balalaikka -ohjelmistosta erääseen toiseen lauluun. Bellman esitti runokaskuja, joita Fredmanin epistoloista löytyy muutama. Tällainen on esimerkiksi epistola n:o 45, jossa Mollberg kertoo harpustaan ja pyrkii osoittamaan, miten kärsi syyttömästi Rostock-krouvissa. Dialogista ote, suomentanut Unto Kupiainen.

... ken löi, kuka huus:
”Mies, tilkitse suus,
Lopeta polska!” Pling plingeli soi.
”Äläkä Puolasta politikoi,
nyt ota oppi!” Pling plingeli soi.

Niin, Maecenas, se kävihän näin!
Tyynesti istuen tuoppiini päin
Puolasta puhuin, juomaani join.
”Monarkki mikään”, haastelin noin
”ei, hemmetti vie,
niin mahtava lie,
ett' estää hän voi,
kun harppuni soi.
Tää käsi kyllä — pling plingeli hoi —
siks kunis kieli vain yksikin soi,
polskansa pelaa” Pling plingeli hoi!

Vihastunut suutari ja muori löivät nyt soittajaa ja soitinta. Harppu on rikki. Halki on suu. Mollbergin suru on viritetty syvästi koomiseksi.

Aleksis Kiven romaanissa Seitsemän veljestä komiikka on saman tapaista pulaan joutumisen taidetta. Jouluiltana veljesten uudessa pirtissä juodaan olutta ja painitaan. Juhani tahtoo tanssia ja käskee yhä uudestaan Eeroa laulamaan. Eero laulaa pilkkalaulun ”Jussi, pussi, Jukolan Jussi! Jussi Jassi, jauhokuono”, josta ote.

”Muistatkos, Maija,
Kun mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin?
Fralla ralla laa!
Mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin”.
Fralla ralla laa!
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

”Älä, sinä Aato-parka
Jussia soimaa;
Sen sinä tiedät että
Jussill’ on voimaa.
Jussi istuu linnass’,
Pukin lapa rinnass’;
Kaikki me olemme
Yhdessä hinnass’”.
Fralla ralla laa!

”Voi minua, hurjaa poikaa,
Miks mä itsein laitoin!
Talo mull’ on kotona,
Ja itse kannan rautoi,
Talo mull’ on kotona,
Ja itse kannan rautoi.”

Illanvietto päättyy pirtin paloon ja lumihankeen. Hyvää Aleksis Kiven päivää.

Hahmotelma Seitsemää veljestä varten. Akseli Gallen-Kallela