Bellman ei juuri kerro yksityiskohtia Tukholman krouvien miehistä, joita kuvasi lauluissaan. Hahmojen perhesiteistä ei saa kuvaa. Onneton Fredman puhutteli edesmenneitä vanhempiaan parissa laulussa. Krapulan tuskassa, maatessaan maassa hän moitti äitiään yksinpuhelussa Krypinin kapakan luona.

Voi äitiseni, mikä sinuun meni
silloin kun jäit isän alle?
Tunsit vain halun, niin hankit alun
tilalleni surkealle!

Laulussa kukko kiekuu, aamu sarastaa ja krouvi aukeaa taas. Viinan himo nostaa kärsijän jaloilleen. Lopussa vanhempien puhuttelu onkin kiittävää. Isänsä kanssa poika haluaisi nostaa maljan.

Kiitokset vanhemmille pystyville,
teitte minkä luonto vaati.
Kiitos myös sille nikkarille joka
vuoteen tukevaksi laati.
   suom. Liisa Ryömä

Tämä on esimerkki Bellmanin pilkkahuumorista. Kaksi viimeistä säkeistöä ovat kuin juomalaulusta, ja löytyypä kielenkäytöstä ivallinen vertaus ylösnousemukseen. Juomalaulu, joka kertoo juomarin surkeasta riippuvuudesta. Hyvää isänpäivää. 

Kuu tuijottaa katuvaista suoraan sieluun