Ilo ja haikeus

Kuinka voi samaan aikaan laulaa juuri löytyneestä ilosta ja hyvästijätön haikeudesta, kysyi toimittaja Pekka Laine ohjelmassaan Ylellä 26.7.2020. 

Laulu oli Yökohokit keskellä viljaa, ja vaikuttava esitys oli Tauno Palon. Erik Axel Karlfeldtin runoon laulun on säveltänyt Henrik Otto Donner ja Lauri Viljanen suomentanut. Runossa esiintyy elokuun kukkia mm. vilukko ja silmäruoho. Rakkaan kaipaus ja odotus on sen teema.

Maan pojalle väkevälle 

jonka valtimo kuumana lyö

suot kuuman rakkautesi

tummasilmäinen elokuun yö

Karlfeldtin runous on paljossa velkaa Bellmanille. Tuotannossa on samoja aiheita, käsittelytapoja ja kansanlauluista tuttuja muotoja. Hän sai Emma ja Anders Zornin perustaman Bellman-palkinnon 1920 loppuiäkseen. Kirjassa Ruusunpunainen suru professori Huldén luetteli monia (Fredmanin) hengenheimolaisia ruotsalaisessa kirjallisuudessa: Karlfeldtin Fridolin, Esaias Tegnerin Fritjof, Birger Sjöbergin Fridan ihailija, Evert Tauben Fritjof Andersson.

Esimerkki Bellmanilta, jossa kauneuden ilo ja hyvästijätön suru välittyvät, on Fredmanin epistolasta 54. Laulun teema on kuolleen ystävän muistelu. 

1. Ei koskaan Iiris, Olympon neitonen

täältä kukkaa poimi, ei anna iloks sulholleen

Ei linnut laulamaan tuu päivärinteeseen 

Flooran juhlaan koskaan, ei harjun tän hiljaisuuteen

Koskaan kiurun soitto täällä ei soi

Tuskaa turturkyyhkyn lohduttaa voi 

rauhan maa, rauhan maa

Päälle hautojen raitaan pesän rakentaa

   suom. T. Rosberg