Edgar Lee Mastersin teoksessa Spoon River antologia (1914) on jakso Spooniadi, joka panee miettimään huumorin osuutta taiteessa. Eeppisen runoelman muoto toimii etäännyttävänä. Ja pikkukaupungissa tapahtuu, kun kronikoidaan jääräpäisyyttä, populismia ja veristä kiistelyä. Draaman lisäksi tarina on naurettava. Sivuhahmon sanat uhkaavassa tilanteessa sopivat esimerkiksi: "Rohkeutta tarvitsemme, sanon teille! Nousin kerran itse jopa vaimoani vastaan." Otteita (suomennos Arvo Turtiainen 1947).
Kerro taistelusta Thomas Rhodesin, John Cabanisin, Johnin tytön, Flossien, palattua hämäriltä retkiltään näyttelijäin luota. ... antain huomautukseen aiheen... kansalaisten muidenkin silloin alkaessa Flossieta karsastella, häntä ojentaakseen. Mutta Flossie, piittaamatta heistä, aivan kuin kaupunkia pilkatakseen pisti pystyyn tanssit repäisevät. ... Nuoret niissä, jopa saarnamiesten käännyttämät uskovaiset, syntiin lankesivat, pyörähdellen halukkaasti Flossien kanssa, vaikka hällä puvun leikkaus poven sulot paljasti rienaavasti. ... näistä alkaen kaupunkimme, synkkä ennen, iloiseksi muuttui, ettei ollut moista nähty. ... Jumalamme valituista eräs nosti huudon: "Babylonin portto elää keskuudessamme, karkottakaa hänet, valon lapset!" ... konnankoukuin saadun aseman mukaan... Harmon Whitney aloitti näin puhuen: "Kansalaiset, yhä annammeko kylmän, ahneen, tekohurskaan koplan säästöjämme rosvota ja meidät tuhoon syöstä porsaanlihakeinotteluin, vehnähuijauksillaan? On jo aika, että kummuillamme huhtikuinen romantiikka hankkii asuinsijan... Sallimmeko, että nuoret, kuullessaan veren äänen, leimataan rietastelijoiksi?" ... Mutta hänet salamana keskeytti Jefferson Howard kiirehtien lavalle puhuakseen: "... ellei muusta ole kysymys kuin maineesta Cabanisin, joka siirtyi puolellemme pelkän koston vuoksi... Toivonkin siis, Herran nimeen, että löydämme suuremmat taiston aiheet... Miksi aina riidellä pikkuasioista? Silti, jos nyt paremman puutteessa, ihmisluonne nostaa tunnuksekseen orjuutusta vastaan rommin, huudan minäkin: Rommia!" ... syöksyi sisään paljain päin idiootti Metcalf, hikisenä, juoksun jälkeen läähättäen: "Sheriffi on miehinensä pian täällä, pidättääkseen joka sorkan!"
Bellmanin lauluissa ilonpidon seurauksista kuvataan erityisesti tappelu ja krapula. Bellmanin hahmot eivät huomioi mahdollista paheksuntaa, he eivät häpeä. Lauluissa jatkuvaa ryyppäämistä ja tanssiaisia tappeluineen pidetään luonnollisina. Bellman esitti nuorena Bacchuksen ritarikunnan menoja illanvietoissa. Kuvitteelliseen ritarikuntaan "kukaan ei pääse jäseneksi, jos ei ole vähintään kahta kertaa maannut katuojassa kaikkien näkyvissä", kirjoitti J. G. Oxenstierna 1769.
Movitz toivoi että lemmentuska tokenee, kun sai maistaa mettä lesken kokeneen. Rouvan viinit ryysti juoppolalli lemmessään. Ukko sammui tyystin iltaan mennessä. Tuli hetki helliä, telmiä ja kelliä, jäivät kesken leikit lesken, koska mies on pelkkää velliä. Fredmanin epistola 44 Bredströmskan ja Movitzin melankoliasta C. M. Bellman, suom. Liisa Ryömä ... Puolasta haastoin, juomaani join. "Monarkki mikään", puhuin mä noin, "ei, hemmetti vie, niin mahtava lie, ett estää hän voi, kun harppuni soi." ... Nurkasta nousi uhka nyt uus, sihteerit, soturit sieltä kun huus: "Lyö – toden haastoi suutarin suu, rangaistu Puola on, pötyä muu!" Ja komerostaan mua huitaisemaan nous muori, hän kai tän pirstaksi sai, harppuni sievän. Pling plingeli soi. Haavoille suutari mun mukiloi. Juttu on siinä. Pling plingeli soi. Epistola 45 Isä Mollbergille, koskeva hänen harppuaan ja tavallaan ad notitiam, että Mollberg kärsi syyttömästi Rostockin kapakassa C. M. Bellman, suom. Unto Kupiainen
 |
