Kesäyö yllyttää kirjailijoita luonnonkauneudella. Etenkin pohjolassa, jossa kesä tulee äkisti. Bellman kuvaili kesäyön laulussa Böljan sig mindre rör yksityiskohdista kokonaisuuteen edeten. Öisen luonnon tapahtumia havainnoivat ”me”. Vain mandoliinia soitetaan kesäyössä. Kokijat ovat passiivisia. Suomennoksessa he esiintyvät vain viimeisessä säkeessä. Melodia on levollinen, melkein harras. Otteet laulun ensimmäisestä ja toisesta säkeistöstä.
...Tuijottaa täysikuu. Jasmiini luo tuoksuaan. Tyynestä heijastuu hiljainen ja kylmä maa. Lehdelle kukkasen jää kultaperhonen. :,: Aika on kiemurrella madon kolostaan heinikkoon :,: ...Yhteinen sointu soi, jatkaa mandoliini vaan. Surrata puussa voi mehiläiset unissaan. Läiske käy leikkien rannoilla ahventen. :,: Aivan pian havahtua saamme aamuaurinkoon :,: Bacchi Ordenskapitel XIV n:r 2 suom. Tuomas Rosberg
Pohjolan ulkopuoleltakin löytyy esimerkkejä. Vaikkapa afrikkalais-amerikkalaisen Paul Laurence Dunbarin runo A Summer’s Night.
The night is dewy as a maiden’s mouth, The skies are bright as are a maiden’s eyes, Soft as a maiden’s breath the wind that flies Up from the perfumed bosom of the South. Like sentinels, the pines stand in the park; And hither hastening, like rakes that roam, With lamps to light their wayward footsteps home, The fireflies come stagg’ring down the dark.
