Kohtauksia kuolleiden ritarien hautajaisista sisältyy Bellmanin ritarikuntarunouteen. Hän sisällytti kokoelmaan Fredmanin laulut tämän, joka on kaunis ja kohtalokas. Myrsky on vertauskuva kuoleman herättämille tunteille tässä ja myös epistolassa 79. Saattomiehen vakavuus muuttuu huvittavaksi, kun laulu huipentuu muistomaljaan. Näytteenä ensimmäinen säkeistö surulaulusta ”joka esitettiin Kullatussa Lohikäärmeessä 11. heinäkuuta 1770”.
Nään mustan aallon, valkopään
nään kuinka Kharon raataa
Hän väänti vettä viiksistään
kun myrsky lauttaa kaataa
Hän airon iskee aaltoihin
– On auki luukut taivaan
Ja aalto iskee takaisin
– On aika nousta laivaan
Fredmanin laulu 5b, Välment sorgesyn
Se svarta böljans hvita drägg...
C. M. Bellman, suom. Tuomas Rosberg |
| Myrsky, Benjamin Smith 1797, aiemman George Romneyn maalauksen mukaan |
