keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Esiin astu, herra Yö,
jo peitä päivän paiste.
Pian iltaruskon lyö
sun tähtiesi loiste,
lauha laine viilentyy.
Pois huolet karkoita,
suo surun tulla toiste.
Veren kuohu hiljentyy.
Fredmanin laulussa n:o 32 on peräti viisitoista säkeistöä. Se on rauhallinen tuutulaulu. Koko laulun esittäminen saa kuulijat varmasti uneen. Teksti viittaa useassa kohdassa mytologiaan ja paimenrunouteen. Välillä kuvaillaan yön laskeutumista metsään, puutarhaan ja vesille. Laulun voi esittää joko meri- tai metsäaiheisena sopivasti säkeistöjä valitsemalla. Luonnon kauneudesta runoilu oli 1700-luvulla muotia. 
Nyt on metsä hiljainen,
saa sulkee silmät pienet.
Pan, viidan veikkonen,
yöpuulle huilus vienet,
anna kiurun uinahtaa.
Hei, poikki pulina!
Ja pois tuo tömistely, miehet,
salon holviin kuiskatkaa.
  suom. Tuomas Rosberg
Hellässä laulussa huumorin pilkettä on vain metelöivien faunien ja kyklooppien puhuttelussa (yllä). Laulusta tulee mieleen Shakespearen Kesäyön unelma.
Kailokyyt kakskieliset,
Sisiliskot piilohon!
Hiljaa vaskikäärmehet!
Kuningatar levoll' on.
Loukkoon, lukki koivikas,
Verkkojasi kutomaan!
Matkaan, koppakuorias,
Etana ja mato maan!
Satakielen sulosuulla
Soikoon meidän tuuti lulla:
Tuuti, tuuti lulla,
Tuuti, tuuti lulla!
Ei saa huolet,
Noidan nuolet
Valtiaamme liki tulla.
Hyvää yötä, tuuti lulla!
  suom. Paavo Cajander
Bellman ja balalaikka esittää Bellmanin melodisimpia ja koskettavimpia kappaleita. Railakkaat juomalaulut on jätetty sivuosaan. Silti lähes jokaisessa valikoiman kappaleessa on viittauksia juomiseen. Tässä laulussa ei mainita alkoholia. Laulu loppuu minä-muodossa, mutta siitä ei lainkaan tunnista Fredmanin persoonaa. Fredmanin laulut -teoksessa onkin suurempi tyylien kirjo kuin Fredmanin epistoloissa. 
Illan kauneus pysäyttää

1 kommentti:

  1. Shakespeare on sen verran merkittävämpi humoristi, että hänen tekstistään on useita hyviä suomennoksia.

    Juhannusyön uni
    suom. Matti Rossi
    Piiloon, siilit, vaskitsat,
    liskot, haarakielet kyyt,
    meluta ei täällä saa,
    kuningatar nukkuu nyt.

    Hämähäkit, kaikotkaa,
    pitkäkoivet, kutomaan!
    Madot, mustat turilaat,
    meluta ei täällä saa.

    Satakieli säestää
    meitä suloäänellään;
    nuku, kaunis valtiatar,
    keijukansan kuningatar.
    Taiat, loitsut eivät saa
    vahingoittaa nukkujaa.
    Hyvää yötä, valtiatar,
    keijukansan kuningatar.

    Kesäyön uni
    suom. Lauri Sipari
    Siilit, käärmeet kirjavat
    ja vesiliskot, vaskitsat
    heti täältä häipykää
    kuningatar levähtää

    Lukit pitkäraajaiset
    etanat ja kuoriaiset
    uhata te ette saa
    emäntäämme nukkuvaa

    Kehtolaulun sävelmää
    satakieli livertää
    tuutilullaa tuutilullaa
    tuutilullaa tuutilaa
    taiat, loitsut, viettelykset
    kiusata ei unta saa
    kuningatar nukahtaa

    Tarinassa myöhemmin yön kuningatar Titania hyväilee lemmenloitsun vallassa Perää, aasiksi muutettua työmiestä. Tässä Shakespearen huumori keikkuu hellän ja roisin välillä, kuten Bellmanilla.
    Tule rakas, tähän vuoteelleni
    niin että saisin
    silitellä villavia poskiasi
    koristella ruusuin armaan pääsi
    ja janoavin huulin hellitellä
    ihania, valtavia korviasi.

    VastaaPoista