lauantai 8. marraskuuta 2014

Nuoren Bellmanin kirjoittamana runo Mamsellini. Ote, suom Seppo Mussalo.

Nuoruudessain olin reipas ja nätti;
nyt on kohjuja mulla ja naama kuin rätti.
Eukko rukka teille nyt oon, tulalullaa,
Niiaan, huokaan, rukoilen, lulalullaa.

Kaiken päivää mä virsiä veisaelen,
pirua, taivasta, kuolemaa ajattelen.
Nuuskaan, nypin täitäni, tulalullaa,
kruusailen ja sääliksi käy, lulalullaa.

Annika vanha piika on, tietäkäätte,
seitsemänkymmentä vuotta harteilla näätte.
pois hän tahtoisi päästä, tulalullaa,
haudan rauhaan vaivastaan, lulalullaa.

Silmälasit ja nahasta hame ja takki,
päässä ruskeanauhainen musta lakki.
Korkeakorkoiset virsut, niin, tulalullaa,
sellaisena mun näätte ain, lulalullaa.

Höyhenet riivin, vyyhteän lankaa ja tiskaan,
näen aaveita, piru hengittää niskaan.
Keppiä käytän, mitään en nää, tulalullaa,
aina itken, hymyile en lain, lulalullaa.

Näe maailma, katso eteesi siellä
varovasti ja hiljaa kulje elon tiellä.
Iltas kun sitten lähestyy, tulalullaa,
uinahda uneen rauhaisaan, lulalullaa. 

Lars Huldén kertoo että tällaiset roolirunot eivät olleet ruotsalaisessa kirjallisuudessa tavallisia ennen Bellmania. Esiintyjänä Bellmanista mainittiin, että hän osasi imitoida taitavasti. Hän esiintyi kirjoittamissaan rooleissa yleisöä naurattaakseen.

Vertailukohta tällekin voisi löytyä François Villonin Isosta Testamentista. Vanhan naisen kaipuu nuoruutensa päiviin, ote, suom. Veijo Meri.

Missä on nyt otsa sileä,
liinatukka, kulmat kaarevat,
kauriin silmät, joiden kimallus
ansaan ajoi miehet viisaatkin?
Hieno nenä, kooltaan sopiva,
pienet korvat, niin kuin simpukat,
kuoppaleuka, kasvot loistavat,
kauniit huulet tulipunaiset?

Hiukset harmaat, otsa ryppyinen,
kulmakarvat roikkuu, sumuiset
silmät, jotka ennen loistivat
perikatoon tietä miehille.
Koukkunenä, ennen suorempi,
korvat roikkuvat kuin sammale,
kasvot haalistuneet, kuihtuneet,
huulet kuivat, leuka poimuinen.

Keskenämme ruikutamme näin,
vanhat hölmöt kyykkysillämme
kyhjöttäen jossain nurkassa
kasassa kuin villakuontalot
luona hampunvarsinuotion.
Nopsaan leimahtaa ja sammuu se.
Nuoruus aina kauneutta on.
Tällä tavalla käy kaikille.

Antiikistakin löytyy samaa henkeä hautarunon muodossa.

Niukasti söin, niukasti join.
Elin pitkän raihnaan elämän.
Sitten kuolin.
Samaa toivon teille.
  Tuntematon, Anthologia Palatina 7, 349

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti