Kokoelmassa Fredmanin laulut on useita reippaita ja ytimekkäitä lauluja ajalta, jolloin Bellman oli saanut ideansa Fredmanista Bacchuksen apostolina. Laulu 56, Nota bene, on opetuksen muotoinen. Kuten Bellmanin runoissa usein, riimittely johtaa tarinan kulkua. Syntyvä kertomus on hyppivä, kuulostaa humalaisen syrjähtelevältä puheelta. Reino Hirviseppä on suomentanut sen aiemmin, hänellä laulu loppuu ”Kauneus ja viini vain / hamaan hautaan kestää ain.”
Käsikirjoitus on ajoitettu vuoteen 1766, jolloin Bellman oli 26-vuotias. Suomennoksessa alla on säilytetty kertosäe ”nota bene”. Esimerkkinä 2. ja 3. säkeistö kolmesta.
Huomaa, meillä ihanaa on aikaa,
vaikka on kuplat jo puhjenneet.
Koitetaan väistää vastustajan vimmaa.
Taskuni kohta on tyhjenneet.
Elon onni huoleton,
nota bene, roskaa on!
Elämän pyörää älkää pidätelkö.
Aika se keinua kiikuttaa.
Vanhana tyttö on kuin mörkö.
Viini ja kauneus liikuttaa,
mua auttaa kulkemaan,
nota bene, kuolemaan.
suom. Tuomas Rosberg
Vertailukohdaksi Suomesta voisi esittää otteen Larin-Kyöstin runosta Dolce far niente. Myös siinä kuvaillaan hetkeen tarttuminen, mutta perussävy on optimistinen.
Ja mitä, miekkoiset, mua liikuttaa, jos käskee sulttaani tai tsaari, paavi, jos palatsini tuulentupa on tai niin kuin Diogeneen vanha saavi. Nyt oon mä laiskureiden kuningas, ma käännän käskijöille naurain selän, hyv’ yötä, vanhat narrit, hiippapäät, ma, unikeko, nukun, nautin, elän.
