Runoilija Lars Huldénin, suomalaisen Bellman-tuntijan kokoelma Kroppen sig framåt lutar on julkaistu suomennoksena, kirjoittaa Helsingin Sanomat tänään. Huldén kertoo kokoelman nimen viittaavan Fredmanin epistolaan 79. Josta ote alla.

Hufvud på axeln hänger,
Kroppen sig framåt lutar,
Nacken den slår och slänger.
Men, O Gudar! men
Ögat med tårar blänger,
Uppå de granna klutar,
Som fordom med  Ducriner,
Knäptes trångt igen

Pää hartialla roikkuu,
paitani liepeet ulkoilee
nyökkivä niska keikkuu,
oi, ei taitu lain.
Auki viel silmät seilaa,
kyynelien läpi mulkoilee. 
Rääsyt viel pannaan reilaan,
juoponnappiin vain!
  suom. Tuomas Rosberg

Huldénin Bellman-elämäkerta, suomennettuna nimeltään Ruusunpunainen suru, on ollut sekä Ruotsissa että Suomessa yksi tärkeimpiä tiivistelmiä C. M. Bellmanin elämästä ja runoudesta.

Malja elämälle

Bellman velkaantui jo opiskeluaikanaan. Nuoruudenrunoista löytyy omaelämänkerrallistakin, siellä seikkailee muiden mukana ulosmittaaja Blomberg. Suomennos ei ole aivan uskollinen alkutekstille. Kenties Bellman ei pyöri haudassaan, koska eläessään hän esitti tätä laulua ainakin kahtena erilaisena versioina, ja laulun melodiarytmi on kiistanalainen.

Huomenta, Blomberg sano, o-hoi sihteeri!
kun se juoksi, juoksin itse, kumpainenkin juoksi.
Frallalalla, trallalaalaalaalaalaa,
me juostiin näin päivittäin vaikeuden vuoksi.

Huomenta, Blomberg sano, e-hei sihteeri,
nyt me emme pääse sinne Kiltakrouvin rauhaan.
Frallalalla, trallalaalaalaalaalaa.
Voi arvoisa herra, kun pumppu lyö tiuhaan.

Huomenta, Blomberg sano, ju-huu sihteeri!
Kansliasta päätös vasta, kirje saapui tänne.
Frallalalla, trallalaalaalaalaalaa.
Me perimme irtaimen omaisuutenne.
  suom. Tuomas Rosberg

Elämä etsii mutkikkaan tiensä

On kaunis kevät. Rokokoon hengessä Bellman kirjoitti myös sievästi. Vilkkaalla mielikuvituksella varustetut kuulivat luonnon kauneuden ylistyksessä vertauskuvia seksuaalisuuteen. Bellmanin suosituimpiin kuuluva kevätlaulu on Fjäriln vingad syns på Haga, Fredmanin laulu n:o 64

1. Perhonen taas lentää haassa
Usvapeiton alle viuhahtaa
Levolle hän laskee maassa,
jonka kukkiin mesi kihahtaa
Kosteutta suo taas kerää,
imee lämpöä auringon
Juhlan aattoon kun maa herää
Vavisten on valmis hurmioon

4. Haka nukkui, tuuli tyyntyi
Ihanaa on taivaallinen raukeus
Täällä hallitsija syntyi,
valtiaaksi syntyi Kauneus
Kiitolliset häntä vuottaa,
silmä kosteana valuen
Hitaat häpeilevät suotta,
nyrpeätkin, mukaan haluten
  suom. Tuomas Rosberg

Kevät tulee tulvimalla

Taide ei riipu naulasta vaan näkökulmasta. Bellman kirjoitti hautajaisista myös naurettavaan sävyyn. Hautajaisten saattoväki sai narrin roolin Fredmanin laulussa n:o 26, "jossa kuvataan hänen omat hautajaisensa". Bellman sai ajatuksen kelloseppä Fredmanista laulujen kertojana vasta myöhemmin.

Soi rannat ja maa!
Nyt tieltä väisty,
nyt torvi räisky,
kun viedään Bacchuksen vainajaa. - - - (torvi)
Se maahan pannaan,
tää kelloseppä.
Hei kättelepä,
jos miestä sattuisit tuntemaan. - - -
Vanha Fredman on vietävämme,
seiso reunassa, ystävämme.
Oothan kai kärsivällisin.
Soi rohkaisu trumpetin! - - -
Suo sieluun ryhtiä,
verta lämmitä! - - -

Täss' Kolmodin on.
Hän seppeleineen
ja kappeleineen
saa tuoda haudalle joukkion. - - -
Reipas Kilberg,
hän hiekan heittää
ja arkun peittää,
on hieno mies eikä ryöväri. - - -
Kunnon miehet käy poikki pellon,
nouti Lundmark kanista kellon,
pyörii viisarit ympyrää.
Soi trumpetti tättärää! - - -
Suo sieluun ryhtiä,
verta lämmitä! - - -
  suom. Tuomas Rosberg

Hautajaisissa tarvitaan meteliä