Sujuvimmat Bellman-suomennokset kirjoitti Liisa Ryömä. Vertailun vuoksi epistolan 23 ensimmäinen säkeistö kahden taitavan suomentajan työnä. Hyvissäkin suomennoksissa on oksankohtia, kun kirjoittaja joutuu seuraamaan runomittaa. Hirvisepän vanhahtava suomenkieli oli tietoisesti valittu tyylikeino Bellmanin vanhaa ruotsia suomentaessa.  

1. Voi, äitiseni, mikä sinuun meni,
silloin kun jäit isän alle?
Tunsit vain halun, niin hankit alun
tilalleni surkealle.
Hillittömyyttäs poikasi syyttää
uupunut ja krapulainen.
Vuoksi sen vietin tuskissain mietin,
miksi olit heikko nainen.
Jos oisit estellyt, en oisi tässä nyt.
  suom. Liisa Ryömä

1. Äitini, oi, ken osoittikaan sulle
taattoni luo sun ties?
Sä elon liekin lahjoitit mulle –
oi, mä onneton mies!
Kaipuusi tautta, tään elon kautta
tuska nyt painaa mua.
Sä ilakoitsit. Kun hekumoitsit,
vereni poltti sua.
Oispa ollut reikeli neitsyydelläsi!
  suom. Reino Hirviseppä 

Suomennoksesta voi aavistaa teoksen alkuperäisen hahmon