Krapulassa Fredman valittaa elämän tuskaa epistolassa 23, yksinpuhelussa kapakan ulkopuolella eräänä kesäyönä. Kapakan nimi on Kryp in, ”konttaa sisään”. 

Fredman suree omaa syntymistään ja syyttää äitiään. Nääntyminen on väistämätön, ja kuolema on lähellä.

Köyhyys kun vainoo,
aarteeni ainoo
juopon-kurkku lie.
Kaikk’ elon vaiheet
on janon aiheet.
Tuoni kun mun vie,
niin hetkeen kuoleman
tuopin kallistan,
tuopin kallistan
  suom. Unto Kupiainen

Fredmanin mieli muuttuu täysin kahdessa viimeisessä säkeistössä. Kun hän saa viinaa, hän kiittää vanhempiaan, joita äsken soimasi. Mutta kuolema uhkaa Bellmanin lauluissa aina! 

Bellman-suomennoksia, myös uusia. 

Kuolema pelottaa Fredmania