Nuoret naiset ja tunkeileva Pan (P. Dahl) 

Bellmanin laulurunoudessa ei juuri tavata kertosäettä. Jos tavataan, se on usein vain yhden rivin mittainen. Tässä  ”Glöm alt lifs besvär” päättää joka säkeistön. Vanhimmissa Fredmanin epistoloissa kertoja Fredman yllyttää seuraajiaan bakkanaaliin. Kuten epistolassa 10 (Systrar, hören min musik).

2. Vuoro olkoon huilulla,
kuulkaa kaikki tyynni.
Nymfin ottaa kiinni
Rakkauden jumala,
jota rukoilemme tanssilla.
Häikäisevän kauniit silmät heittää katseet,
keimailee valkeiden käsiensä liikkeet.
Paimentyttöni on hän.
Unohda nyt harmi elämän.

4. Veljet, tätä elämää!
Tanssiin kutsuu soitto,
sydämelle voitto.
Nurjat tunteet heitetään,
aarteemme pullo kiertämään.
Lapseni, miks kauneuden eessä itket?
Bacchus valtaa aivot, antaa onnen hetket,
viinin, lemmen lämpimän.
Unohda vain harmi elämän. 

Kevyen musiikin konventiot eivät olleet 1700-luvulla nykyisen laisia. Eräs Bellmanin pisimpiä kertosäkeitä on epistolassa 56, jossa laulun myyttinen ja maalaileva aines on kertosäkeessä. Säkeistöjen sisältö on taas enimmäkseen konkreettista. Chorus sopisi avustavan kuoron esitettäväksi.

Men Clotho med sin sax,
hon klipper som et ax
vår svaga lifstråd af
Blott en hand
Full med sand
Döljer nu en fordom Fröjas vackra slaf
En sträng Vestal
i sit qvalm, i sit qvaf