Bellmanin runoilun tärkeä tyylipiirre on virtuoosimainen riimittely. Riimisanoja toistelemalla ja hyvin lyhyillä säkeillä syntyy rallatteleva vaikutelma, vaikka aihe olisi vakava. Muotoon ja riimiin kirjoittaminen johtaa kerronnan mutkistumiseen. Suomentaja saattaa toimia selittäjänä tai yksinkertaistajana, kun rallattelusta muodostuu tarina. Esimerkkinä ”Kas, mustat vaatteet Mollberg”. Kertomuksen ymmärrettävyys on nostettu riimejä tärkeämmäksi. Elämänlangan kehrääjä Clotho ja rakkauden haltia Astrild mainitaan alkutekstissä, mutta nimet eivät mahdu suomennokseen. Laulussa on myös kertosäe, yksi pisimpiä Bellmanin kirjoittamista.

2.
Ah, murtuu mustatakkinen,
ja liepeisiin kuivaa kyynelen
hän vanhaa viinaa hönkäillen
on hikinen.
Voi tavaton!
Mies onneton,
nyt koditon kun krouvi myyty on!
Näät kahteen lukkoon suljetun
tän kuppilan kiinni naulatun
ja salvatun, pois karhutun.
Maan tuhotun.
Ei ääntäkään.
Ei kylttiään
näy, veli, enää ei näy emäntää.
    Niin katkee lanka elämän,
    kun iskee sakset kehrääjän.
    Yksi kourallinen hiekkaa peittää aarteen.
    Kaunehin, uutterin
    palvoja Freijan peittyy hyppyselliseen,
    jää raskaaseen pimeään, tunkkaiseen.
3.
Niin nymfi hautaan lasketaan.
Ain kaipuuta riemuihin muistetaan.
Vaan kukka viimein leikataan.
Se tuoksuaan
jää antamaan
hän tuoksuaan,
kun kukan katkoo kirves kuolemaan.
Nyt multa peittää murheen sen,
maassa poljettu muotonsa maallinen.
Voi, Maija-rouva mieluinen!
Huolellinen
pää nymfien,
työss siskojen
hän ankarana hyöri määräillen.
    Niin katkee...
4.
Siis poimi kukka narsissin,
nyt kimppuun vain sinivuokotkin,
Ne kanna kanssa jasmiinin
luo Mollbergin.
Siis Mollbergin,
tuon sankarin.
Tuon, joka yhä itkee surkeimmin.
Oi, Mollberg, tyynny, tuttava,
Nää kukkaset tuoksuvat hienolta.
Saat lahjana, käy seurana,
saat pullosta.
Sun maljana
saat siemaista.
Voit hymyn meille antaa, annappa!
    Niin katkee... 

   Fredmans epistel n:o 56
    Emäntä Maijasta Kultaisessa pikarissa
    suom. T. Rosberg