Stolta stad

Bellmanin nykyäänkin tunnettuihin lauluihin kuuluu Stolta stad, Fredmanin epistola n:o 33. Sen lyhimmillään kolmitavuisia rivejä on vaikea suomentaa. Näkymä Tukholman satamassa innostaa mieltä. Tekstin puheosuuteen kuuluu sataman monenkielistä puheensorinaa. Juuri ennen lauluosuutta huudetaan mm. ”Susanna laulaa”. Naissolistia siis kannattaa värvätä kahteen ensimmäiseen säkeistöön. Melodia on leikkisä, samoin lauluosuuksien sijoittelu siihen. 

Kaksi viimeistä säkeistöä sisältävät Fredmanin (tai Movitzin) ja Ulla Winbladin keskustelun veneessä. Vapaasti suomennettuna:

Mitä näen?
Ulla hymyilee
kädessään hellehattu
ruusunpunaisin nauhoin.
Kukkakimppu rinnalla, vihreät lehdet,
kesähame, kaitaleet.
Kaunis, tuttu,
nyöritetty, tiukka,
hän hyppää pyörein lantein.
Rakkaani,
nyt minä revin 
vaatteeni keskeltä kahtia.

Lasket leikkiä!
Anna olla,
minä menisin vain käymään
teurastajalla - No!
Vaan nyt istun tässä,
se särkee sydämeni.
Aivan pian
kulkuneuvomme
on perillä. Paikallasi. Älä ota ruusuani.
Tai muuten, monsieur,
minä neitsyt
tässä aaltoihin kuolen. 

Utsikt från Röda bodarna. Johan Svedenbom, 1768