Soudetaan Tukholmaan

 

Pullistuvin purjein, mainitaan Espanjan-laivasta

Kun lauluruno on mahdoton kääntää toimivaksi lauluksi, se täytyy kirjoittaa uudelleen suomeksi. Stolta stad, Fredmanin epistola 33, saa erikoiskäsittelyn. Maalailevat osat on vapaasti suomennettu samantapaiseen, ihastuneeseen tunnelmaan. Henkilökohtaiset osat taas on suomennettu niin, että dialogi välittää alkutekstin tapahtumat.

Bellmanin aikana naista alistava käytös oli epäilemättä tavallista, mutta sen kuvailu runoudessa sopimatonta. Kesäretken seksuaalinen loppukäänne ja Ullan hienosteleva torjunta ovat varmaankin huvittaneet Bellmanin yläluokkaista kuulijakuntaa. Näytteenä kolme säkeistöä neljästä.

(sopraano:)
– – Soudetaan 
– – Tukholmaan!
Näät mahtavat linnat, 
ruuhkan unohdat.
Loistoaan katsomaan. 
Movitz, tuu soittamaan. – – – 
Aalto toi, 
tuuli soi, 
tuoll kuunari jollien joukoss ankkuroi. 
Puettiin 
purjeisiin, 
pian seilaa Dubliniin. 

(baritoni:)
– – Kiihtynyt
– – Ulla nyt
vie kädet hellehattuun
nauhoin kiedottuun.
Virnistää sievä pää,
laineet kun kimmeltää. – – – 
Ruusun teen 
rinnalleen.
Hän hyppää, noin kaartuu hame lanteilleen.
Kaunehin,
armahin,
Nyt kahtia mä vaatteet repäisin.

(sopraano:)
– – Höpsis, ei!
– – Matka vei
mua lihakauppaan vaan, ei 
saa nyt keikuttaa. 
Monsieur? Ai! Istun vain
täällä niin harmissain. – – – 
Aivan pian
saavutaan,
niin tää merimatka päättyy satamaan.
Je scandalise! 
Ethän vois
mun ruusuain riistää pois.
Jos teet sen,
mä neitonen
täss mieluummin meen alle aaltojen!
     suom. Tuomas Rosberg 

Alkutekstissä on Bellmanille luonteenomaisesti lueteltu näkymien yksityiskohtia, jotka eivät valitettavasti mahdu suomenkielisiin säkeisiin. Vertailukohdaksi ote antiikin runosta roomalaisessa majatalossa:

On antimet uhkeat Cereen, 
Amorin ja meluisan Bacchuksen,
on verentummia mulperimarjoja,
notkeiden viiniterttujen rypäleitä,
kurpitsakin roikkuu vihreästä varrestaan,
ja katoksen alla vahtii Priapos pajuvartisine sirppeineen,
ei häntä hirvitä, ei, vaikka kalu onkin hirvittävä. 
...
Olisitpa sinäkin jo viininlehväin varjossa,
lepuuttaisit uupuneita jäseniäsi, päässä ruususeppele.
Siron tytön suudelmista nautiskelisit – tuho ryppyotsille!
    (Pseudo)Vergilius, suom. Arto Kivimäki, kokoelmassa Lainehtiva malja