On piru irti

Uudelleen kannattaa mainita suomentamisen tavoitteiden vaikutus lopputulokseen. Samasta alkutekstistä voi kirjoittaa hyvin erilaiset suomennokset, kun valitsee eri painotuksia.

Monet aiemmat Bellman-suomennokset ovat tavoitelleet kahta yksinkertaista asiaa: säilyttää mahdollisimman suuri osuus alkutekstin sanoista, ilmauksista ja ajatuksista ja sitten riimitellä suomeksi. Tulos on usein hyvin kirjallinen. Parhaita julkaistuista ovat Liisa Ryömän suomennokset. Hän otti vapauksia sekä muodon että sisällön kohdalla. Lauluista tuli sujuvia.

Laulun suomentamisen tavoitteisiin täytyy kuulua tekstin kelpaaminen laulettavaksi. Paino ja tavun pituus ovat tärkeämpiä kuin uskollisuus alkutekstille. Usein alkutekstin ajatusten jakaminen uudella tavalla eri riveille tuo tarvittavaa tilaa. Osa Bellmanin runoilmaisun mutkikkuudesta selittyy ajan muodilla, on hienostelevaa rokokoota. On ilmeistä, että osa kierteistä johtuu täydellisen riimin tavoittelusta. Niinpä suomentaja voi vaihtaa tilalle aivan muuta, jos täysriimi löytyy suomeksi. Tyylissä pysyen, kuitenkin.

Bellmanin hupiohjelmistoon kuului myös imitointi. Jergen Puckel (Kyttyrä) on Fredmanin epistoloissa sivuhenkilö, joka puhuu ruotsia alasaksalaisella korostuksella ja sekoittaa joukkoon saksan sanoja. Hänen juoppohulluutensa aiheuttaa krouvin siivouksen Fredmanin epistolassa 73. Bellmanin loppuvitsi on rinnastaa krapula, vaivojen puristus ja Tukholman marraskuu. Suomennoksessa ei ole lainkaan ruotsia ja siihen on sekoitettu nykysaksaa. Laulusta on olemassa myös saksannos Der Teufel ist hier. 

On piru irti! Se porstuaa hakkaa
ja tuoleja nakkaa, ei lakkaa!
Potkaise viuluja,
kaada myös kiuluja,
saatana juhlissa on.
...
Tynnyriin tarraa
nyt Jergen ja darraa
ja paasaa, onneton.
   - Doch bin ich ein synnin orja,
   ach, mun Kontrakt loppuun päin.
   Hören Sie mal, nun mä kurja
   vannoo näin: 
   Ich will tytöt viekoitella,
   ich will kortit pelaamaan.
   Tanzen vain, nicht ajatella
   vaimoaan.
   Etwas muste tuokaa,
   her ein kynä suokaa.
   In der Tat, oon saatanan, jos pontikka viel saan. 

Pyyhi ja luuttua lattia, Lotta,
ja kiillota, kiire on totta.
Sulje ja järjestä,
liina ja kynttilä,
katso ett lukko on kii.
...
Juokse jo hutsu
ja Movitzi kutsu,
nyt sormet soittimiin.
   - Kirjoittaa ich vakuuksilla:
   Hiermit, todistajat, muut,
   punaisilla kirjaimilla,
   mit mein Blut!
   En mä olla niemals raitis,
   Kirkkoon wohl kaum astu en.
   Työssäin doch ich aina altis,
   ryyppäilen.
   Kankkunen on schwerer,
   Ruotsinmaa, November.
   Manu mea propria, im Krugen Ruusunen. 
     suom. Tuomas Rosberg 

Voi yksinäisen miehen viedä marraskuu