Fredmanin epistoloita pidetään C. M. Bellmanin pääteoksena. Epistoloita (lauluja) on 82. Ensimmäiset olivat parodiaa Paavalin kirjeistä. Fredman neuvoo seuraajiaan nauttimaan elämästä, koska kuolema on lähellä.

Parodinen perusajatus toimii vain sarjan alussa. Ajan mittaan se olisi kyllä ruvennut kyllästyttämään. Kun henkilöitä tulee lisää, tapahtumista dramaattisempia, paikallisväristä voimakkaampaa, alkaa Fredmanin maailma elää omilla ehdoillaan. (Ruusunpunainen suru. Lars Huldén 1999)

Melodiat Bellman poimi korvakuulolta ajankohtaisesta musiikista. Hankkeessa Bellman ja balalaikka on pyritty poimimaan lauluja, joiden melodia on nykypäivänäkin kiinnostava, ja teksti on koskettava.Varsinkin kuoleman käsittely kiinnostaa. Tunteelliset, slaavilaiset sovitukset sopivat siihen hyvin. Hankkeessa edetään musiikin ehdoilla, joten lauluja ei tarvitse erikseen dramatisoida. Tässäkin hanke eroaa useista aiemmista Bellman-toteutuksista.