Hautajaispolkka Niin lähti suuri mies

Fredmanin laulu 5a on melodialtaan iloinen. Laulun teksti puolestaan on muistopuhe kuolleelle. Lyhyeen lauluun sopii välisoitoksi rytmikäs polkka. 

Alkutekstin toinen säkeistö on lörpöttelevä, näyttää riimien ehdoilla kirjoitetulta. Suomennos alla saattaa sisältää selvempiä vertauskuvia kuin alkuteksti. Mutta samoja aiheita esitetään. Laulun minä on selvemmin mukana. Lopputulos on riimien ehdoilla koottu. Esimerkkinä toinen säkeistö kahdesta. 

Nyt lyömme poikki valtikkas,
se kuoleman on voitto.
Lyön pullon rikki haudallas,
se on sun iltasoitto.
Nuo pisarat kuin kyyneleet
ilmassa hetken kiiltää.
Sun syksys, talves tulvii veet.
Mun silmiäni viiltää.
    suom. T. Rosberg

Kovan tanssin jälkeen on aivan poikki

Muistokirjoitus menehtyneelle ritarille tuo mieleen kreikkalaisen Ksenofonin sotakertomuksen Anabasis, julkaistu 300-luvulla eaa. Liittolaisten pettämä ja tappama upseeri Klearkhos saa Ksenofonin kirjoittamaan muistokirjoituksen. 

Yksi heistä oli Klearkhos, joka kaikkien hänet lähemmin tunteneiden yksimielisen arvostelun mukaan oli mitä mainioin soturi ja erinomaisesti sotatoimia harrastava mies... Maanpakolaisena hän meni Kyyroksen luo... Kyyros antoi hänelle kymmenentuhatta dareikkia. Rahat saatuaan hän ei antautunut mukavaan elämään vaan värväsi niillä sotajoukon ja soti traakialaisia vastaan... kunnes Kyyros tarvitsi sotajoukkoa... Näin näyttää minusta toimivan mies, joka siinäkin tapauksessa, että hänellä on vapaa valta elää rauhassa häpeään ja vahinkoon joutumatta, valitsee sodan... sen sijaan että saisi varmasti säilyttää omaisuutensa, tahtoo ennemmin vähentää sitä sodassa. Hän tahtoi kuluttaa varojansa sotaan niin kuin joku toinen lemmitylleen tai muuhun nautintoon. Siinä määrin sota häntä kiinnosti. Hän oli luotu sotimaan, ja tämä näkyi siitä, että hän rakasti vaaraa, ajoi yötä päivää takaa vihollisia ja oli vaarallisissa tilanteissa harkitseva... hän kykeni paremmin kuin kukaan muu huolehtimaan muonan hankinnasta sotajoukolleen ja osasi myös saada ympärillään olevat ymmärtämään, että Klearkhosta oli toteltava. Tämän hän sai aikaan torjuvalla olemuksellaan: hänen silmiensä ilme oli synkkä, hänen äänensä karu, hän rankaisi ankarasti... Hänen kovuutensa ilmeni vihollisen edessä voimana... näytti lupaavan pelastusta... Sotilaat tahtoivatkin vaarallisissa tilanteissa mielellään häntä totella eivätkä pitäneet ketään muuta häntä parempana. Mutta... hän oli aina kova ja ankara. Sen vuoksi suhtautuivat sotilaat häneen kuin pojat opettajaansa, joten hänellä ei ollut miehiä... jotka olisivat seuranneet häntä kiintyneinä. (Kyyroksen sotaretki. WSOY 1960, suom. J. A. Hollo)

Kullattu ja kukkiva uurna

Suru muuttui naurettavaksi Fredmanin laulussa 5c. Bacchuksen ritarikunnan menehtynyttä ritaria kaivataan ja vainajalle halutaan antaa vielä viiniä uurnaan. Huumorin tyylinä on liioittelu. Vainajan koti on niin kylmä ja märkä, että Kuoleman viikate ruostui täysin. Menetyksen tuska ja naurettavuus vaihtelevat. Kaksi viimeistä säkeistöä näytteenä. 

Oi voi, sun kieles, kuinkas voi?
Se nektaria nuollut
Herkuista, joita Bacchus toi,
on elänyt ja kuollut
Mä peitän kieles mykän nyt
ja sinertävät huulet
Täst virrest olet tykännyt,
sen ikuisesti kuulet

Hei kippis, veikko huoleton,
saa sinut maahan laittaa,
kun kärsimykset ohi on –
Ei enää jano haittaa –
Kun lähdit, ilon hukkasin
Jäi sahti kesken kuurnaan
Täytämme kirkon kukkasin,
mä kaadan viinin uurnaan
      suom. Tuomas Rosberg 

Tää koija, kylmä, märkäkin, sun kodiksesi suostui

 

Tämän herättämänä otteita muusta kirjallisuudesta. Surussa nauramista palindromirunoilija Pekka Kytömäki sivusi runokirjassaan Sytytys 2020.

VÄÄRÄ NAURU

Ei väärä nauru 
surua, närää vie. 
     *
Uutta surua:
nauru sattuu. 

François Villon kirjoitti muistorukouksen superlatiiveilla, runoelmassaan Iso testamentti 1461:

Pelastakaa Jean Cotart, tarkoitan sielua...
Kertaakaan ei kädestään saatu mukia.
Alati ahkeroi juomisen hommassa...
Tässä maailmassa koskaan ei voi löytää
parempaa juoppoa. Yöllä ja päivällä
aina hän ryyppäsi. Itkunsa kuullessas
avaja porttisi Cotartin sielulle. 
Ruhtinas, tuskinpa sylkemään kykeni,
alati huuteli: Kurkkuni palaa jo!
Ei saanut sammumaan sielunsa janoisen
hirveitä tuskia Jean Cotart maisteri.
     suom. Veijo Meri 1983

Herra luutnantti

Elokuun 11. päivä lähestyy taas. Kokoelmassa Fredmanin laulut (1791) on monenlaista aineistoa Bellmanin viihdyttäjän uralta. Ritarikuntaparodiat olivat eräs laji. Niissä oltiin usein menehtyneen ritarin hautajaisissa. 

Fredmanin laulu n:o 5 on kirje eikä ole laulu lainkaan. Se toimii esipuheena lauluihin 5a, 5b ja 5c. Otteet suomensi Tuomas Rosberg.

Herra luutnantti,... katsokaa,... airut Bacchuksen ritarikunnassa, herra Johan Glock, on poismennyt kuolemalla tämän kuun alussa, ja tämän herran ja miehen muistopuheen esittää ensi elokuun 11. päivänä seremoniamestari, sääntökunnan muistopuheen pitäjä, oraattori ja valittu tanssinopettaja Janke Jensen. Tähän kuulukoon mahdollisimman vähän komeilua: ei kulkuetta, melua ja fanfaaria, ainoastaan ​​rumpuihin lyömistä, kun ritarikunnan lippua kantaa airut, joka Glockin jälkeen nimitetään. Tässä arvaillaan eräitä, joita voidaan pitää kelvollisina ottamaan vastaan ​​edesmenneen virka kapitulissa: pohditaan, kenelle arpa lankeaa, kun otetaan huomioon, että airueen virka on poste d’honneur, jos hänet julistetaan ritarikunnan korkea-arvoisten ritarien veroiseksi. Menehtyneen airueemme ansiot ovat suurenmoiset Bacchuksen valtakunnassa, ja hänen hautaansa kunnioitetaan viinirypäleillä ja kantaateilla, hänen tuhkansa pirskotellaan ylämaan viinillä ja oluella. Temppelin kelloja lyödään. Sen jälkeen oraattori nousee ja pitää aiheeseen sopivan puheen, jonka jälkeen juhla päättyy elegiaan tai surulliseen kantaattiin kuolemasta, ja lauluihin Bacchuksen juomista ja humalaisten miesten ilosta ja horjuvien naisten aivoituksista, maailmantuskan halveksimisesta lasien ja pullojen ääressä sekä taivaasta, joka kaareutuu Bacchuksen maiden yllä.

Rohkaisisin herra luutnanttia vaikkapa seuraavilla ritarikunnan veljien tähän tilaisuuteen säveltämillä surulauluilla:

5a, Så vandra våre store män,         (suom. Niin lähti suuri mies)
5b, Se svarta böljans vita drägg      (suom. Nään mustan aallon, valkopään)
5c, Så slår min Glock nu locket till  (suom. Niin kello lyö, on tullut yö)

Probleemi. A. Gallen-Kallela 1894. 

Yhteisissä ryyppäjäisissä muut näkevät ilmestyksen, mutta Merikannon pää on lanttu.