Edellisissä kirjoituksissa on kerrottu jotain C. M. Bellmanin runoilijanlaadusta. Nyt on esitelty laulut, jotka tässä vaiheessa kuuluvat Bellman ja balalaikka -valikoimaan. Vertauksia muuhun kaunokirjallisuuteen on keksitty. Välitavoitteelle voi pitää hautajaiset.

Bellmanin vanhemmat olivat kuolleet 1765. Niihin aikoihin Bellman kirjoitti ritarikuntaparodioitaan, ja hänen runoissaan esiintyi usein kuolema. Tunnetun rappioalkoholistin, kelloseppä Jean Fredmanin kuolema 1767 innosti Bellmanin kirjoittamaan hänelle hautajaisrunon. Fredmania nimitetään Bacchuksen ruumiiksi. ”Lämmitä vertasi” sopii maljapuheeksi. 

Fredmanin laulu n:o 26, viimeinen säkeistö
Niin Fredman kuol pois
On sielu kello
ja ruumis pullo,
kai veljet näin hahmotella vois. – – (torvi)
Tie elämän lie:
me hampaat purraan,
ei surra turhaan,
ja sitten kuolema meidät vie. – –
Seiso siinä, voit reunaan jäädä,
hiljaa anna koneiston käydä,
kaikki harmit viel jäi eloon. – –
Nyt trumpetti soittakoon! – –
Suo sieluun ryhtiä,
verta lämmitä!
  suom. Tuomas Rosberg

Lisätään perään ote Isosta Testamentista, François Villonin runo omasta kuolemastaan. Hän oli kaksi kertaa tullut armahdetuksi vankilasta ja hirsipuusta.

Viimeinen balladi
...
Suurin piirtein sillä tavalla
kuoli, päällään jotain risoja,
pelkkää avohaavaa koko mies.
Iski rakkauden tikari
kipeämmin suurta solkea,
vyöhön ommeltua. Ulvotti,
eikä ollut ihme ollenkaan,
että tahtoi täältä paeta.

Prinssi, jalo haukka, lue,
mitä tekee, kun hän kuolla saa.
Punaviiniä juo hehkuvaa.
Niin hän tahtoi täältä paeta.
  suom. Veijo Meri

Lakastunut trumpetti