Bellmanin henkilökohtaisimpia runoja ovat muistoruno ja kehtolaulu, jotka hän kirjoitti lapsilleen. ”Kehtolaulu kirjoittajan nuorimmalle pojalle Charlesille 8. elokuuta 1787” on suomennettu pariinkin kertaan. Kapakkarunoilija ei nyt ole äänessä.

2.
Oli poika pienoinen,
tuo raikas ruusuhuuli.
Pellon laidas’ poikanen
hän lammen loiskeen kuuli.
Tyyneen kalvoon katselee,
kas, kun kasvon tuntenee,
peilin pyyhkii tuuli.
4.
Tuutii, tuutii lapseni.
Oot aarre, annettumme.
Kun taas aamu alkaisi,
niin ponin piirtelemme.
Korttitalon kohotan,
kunnes kumoon puhallan.
Laulun sille teemme.
5.
Kaarle-kiltti halin suo,
jo isää suukottele.
Kultakengät kauniit tuo
nyt emo lapsoselle.
Nannaa saat ja nukkumaan,
pääsi paina uinumaan,
tyynys taputtele.
    suom. Tuomas Rosberg

Saman kansanmelodian toisinto on suomalaisten tuntema kalevalainen sävel, johon kansanrunoutta voi laulaa, esim. tuutulaulussa ”Nuku, nuku nurmilintu”. Beethoven sovitti Bellmanin laulusta oman versionsa https://www.youtube.com/watch?v=HAe4jnKGZQU. Hyvää yötä!