Fredmanin epistoloista poimitaan taas väläys Ulla Winbladin elämästä, kun hänestä tuli kaikkien ihailema kaunotar ja yleinen nainen.

Hän peilin luona, kas, povelleen
jo ruiskii ruusuvettä.
Nyt pannaan nauhaa, korukseen
saa hattu seppelettä.  

Kuin huumaan onnen kyllyyden
on kuolla Pafoksen saari
herätessä Venuksen,
niin on nyt krouvin vaari.
Hurman tuskaa tutajaa,
ei muista asioitaan,
nyt kun Ulla istahtaa
ja kampaa kiharoitaan.  

   Leikkii sulot.
   Menot, tulot,
   kaikki ukko unohtaa.
   Asiakkaat,
   rahat rakkaat
   tietään mennä saa.
      Fredmanin epistola n:o 36, suom. Unto Kupiainen

Reveil, Boulevard Clichy. Anders Zornin akvarelli aamuhetkestä