Bellmanin lauluista tärkeimmät on suomennettu moneen kertaan. Käännös on aina eri asia kuin alkuteksti, ja käännöksen käyttötarve vaikuttaa väistämättä tulkintaan ja muotoon. Kielen muuttuessa myös käännökset pitää tehdä aina uudelleen, kunkin ajan iloksi. Alla esimerkki G. A. Gottlundilta, jonka savonkielelle käännetyissä lauluissa Ulla Winblad oli Ulla Urpilainen, ja tapahtumapaikat Suomessa. C. M. Bellmanin lauluja ja loiluja. Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1863.

1.
Siukut, kuulkaas viuluinen!
Huilut jopa soivat – – –
Ilon tännek toivat – – –
Kuin on mieli iloinen,
Huolet väistelen.
Sisko-kullat, kaikki nytpä riemuitkaamme!
Hillimätäk, hallimitak, halujamme —
Kukin mieltäns nouvatkoon —
Murheet paetkoon!
2.
Puhalleppas huilullais!
Soitak meillen kaikki – – –
Suotuissaan on Maikki – – –
Rakkauspa himoillans' —
Tanssin hänen kans'.
Sinnek-tännek, silmillänsäk, iskut heittää —
Neätsek! kuin ne, tahtoisillaan, sattuu meitä,
Kuin ne toivoo, kuin ne sois'…
Heitäk huoleis pois!

Ja samat säkeistöt 2018 T. Rosberg,

1.
Siskot, kuulkaa soittoni
poikkihuilut piipaa – – –
leikkaa korvaa liikaa – – –
Maalliset nuo huolesi
peittää nauru, möykkä, meteli.
Rakkaat siskot, ilo on nyt tullut meille.
Jokaisella himo, lähdetään sen teille.
Lakkaat itsehillinnän.
Unohda nyt harmi elämän.
2.
Vuoro olkoon huilulla,
kuulkaa kaikki tyynni.
Nymfin ottaa kiinni
rakkauden jumala,
jota rukoilemme tanssilla.
Häikäisevän kauniit silmät heittää katseet,
keimailee valkeiden käsiensä liikkeet.
Paimentyttöni on hän.
Unohda nyt harmi elämän. 

Muistoissa selvänä erottuu vain koripallolevy.