perjantai 28. tammikuuta 2022

Sairautta, kuolemaa

Ernst Brummer on kirjoittanut Bellmanin elämästä historiafiktiota. ”Malja tomullesi” ilmestyi 2004 Markku Mannilan suomentamana, runot suomensi Liisa Ryömä. Teoksesta on poimittu seuraavat otteet vuoden 1775 tienoilta. 

”Minä sairastuin pian sen jälkeen ja näin kovassa kuumeessa, miten kuningas antoi kantaa ullakkokamariini upean vitriinikaapin... Pelkkä kaappi maksoi 30 000 taaleria... Sen tekijä oli todellakin suuri mestari... Saman kuumehoureen aikana minä sitten näin, miten minä kömmin sängynlaidalta pöydän ääreen, tartuin kynään ja muovailin paperiarkille sanoja, kummallisia, eläviä sanoja, jotka astelivat kuin jokin kuninkaan nimeämä suuri, juhlaperuukkeihin sonnustautunut lähetystö linnanmäkeä ylös lausuakseen hallitsijalle kiitoksensa. Kokonainen rykmentillinen sanoja marssi eteenpäin sotilasmusiikin tahdissa, järjestäytyi linnanpihalla ja nosti lippunsa tervehdykseen, toisten paukutellessa yhteislaukauksia ja lennättäessa Arsenaalin luo sijoitetuilla tykeillä kuningasta kohti erityisen kauniita sanakuulia, sellaisia kuin ’suosioonne sulkeutuen’... Verenvähyys ja ruoan puute olivat heikentäneet voimiani siinä määrin, että posket painuivat läähättäessäni kuopalle ja saivat leuanpuoliskot piirtymään esiin niin selvästi, että kahden pois vedetyn poskihampaan aukonkin saattoi erottaa ulkopuolelta.” 

Bellman runoili Fredmanin laulussa 18 sairastamisesta noin 1780. 

... ja kurkku kuiva kähisee
Nyt keuhkot yskii, pihisee
On sormet jäätä, kylmyys niveliss’
ja jäykistyy sängynpohjaan ahteri
Yö sielun tuskan, houreiden!
Mä kauhun jäisen alla vapisen
vaikk’ takkinsa lainaan jätti tohtori

Runokuvaelmassa Bacchuksen temppeli (1783) esilaulaja ja kuoro laulavat surusta, Movitzin kuoleman jälkeen, kappaleessa Skåden hit, märk och minns. Runoilija Bellmanin köyhä elämä jatkui kuitenkin aina helmikuuhun 1795. 

Katsokaa, muistakaa 
Movitz ei enää
oo joukossamme, itkekää 
   Maallisen jäännöksen
   tuomme uurnan
   jonka nostaa Trundman 
   Lauletaan kunniaa
   Uinu Movitz vaan
Verraton, kelvoton
rauhass piilossaan on
   Lausu hauskaa nimeänsä aina 
Katsokaa, muistakaa
Silmät, vuotakaa, 
kun veljeni hautaan
     suomennokset Tuomas Rosberg



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti