Tässä yritys jäljitellä tuota laulua; ehkäpä voi mielessään kuvitella, miltä se kuuluu, kun se illan suussa katkaisee viidakon syvän hiljaisuuden. Mutta ei mikään jäljittely voi antaa oikeata käsitystä siitä, minkä vaikutuksen tämä laulu tekee kuuntelijaan… (Viidakkokirja. R. Kipling. Suom. Helmi Krohn 1909.)

Laulun käännös ei ole sama kuin alkuperäinen laulu. Mutta äidinkieli on ymmärryksen koti. Nykyisin Suomessa Bellmania kannattaa esittää suomeksi. Slaavilainen sovitus taas sopii tekeillä olevaan valikoimaan siksi, että mukaan valitaan tunteellisimpia lauluja.

Surutyötä tehdään muun muassa epistolassa 7. Mutta kesken elegian kertoja Fredman ounastelee, että alkoholi voi lohduttaa. Ei surun aihekaan ole odotettu. Kaivattu Ulla ei suinkaan kuollut, vaan "uhrasi liljansa" toisen miehen kanssa. Näiden loppujen keskellä hyvää loppuaikaa!

Bellmanin runohenkilöt toivovat joka päivästä juhlaa. Yhtenä keinona on humaltuminen.

Muuten voisi olla vaikea päästä juhlatunnelmaan köyhässä elinympäristössä, jota on kuvattu esim. epistolassa 34 "Uhhuh, onpas murju kurja – rikki salvat, ikkunat" tai epistolassa 41, jossa Mollbergin asuntoa kuvataan:

Stugan däri han bor
är ej synnerlig stor
Hvitlimad och hvälfd som ett chor
men utan stolar, min bror
Dörren är utan lås
Sängen liknar et bås
Bolster eller kuddar – gunås!
Intet, platt intet där fås

Ei ole tuoleja eikä tyynyjä. Humalajuomisen ääri-ilmiö eli alkoholimyrkytykseen kuoleminen liittyy sosiaaliseen huono-osaisuuteen (THL, sivu 22). Nyt on perheiden ja kotien juhla-aika. Hyvää ja kohtuullista joulua kaikille!

THL. Päihdetilastollinen vuosikirja 2012

Oskari Nokso-Koivisto ja Helsingin Balalaikkaorkesteri Malmitalolla 26.10.2013. © Heta Hyypiä 

Fredmanin epistoloita on 82. Jos runoilija halusi irvailla alkoholistien kustannuksella, eikö vitsi ollut äärimmilleen venytetty? Parodisen viihdetaiteilijan osassa Bellman todellakin teki pilkkaa. Parodiaa syntyi ensin ritarikunnista, joiden rituaalien mukaelmiin Bellman sijoitti tunnettuja juoppoja (esim. Fredmanin laulu 6). 

Runoilija kiintyi hahmoihinsa ja epistoloissa alkoi kuvata pääkaupungin elämää heidän kauttaan. Humoristista viihdettä syntyi vaikka krapulasta (Fredmanin epistola 12), ulkomaalaisista (FE 18), kuinka nousuhumala muuttaa inhon riemuksi (FE 23), selittelystä kapakkatappelun jälkeen (FE 45) ja vanhenevan miehen erotiikan nälästä (FE 66). Ja kuinka se muuttuu kauneuden palvonnaksi, vaikka jumalatar osoittautuu juomariksi, joka viedään työrangaistukselle (FE 36). Lopulta viiniä pyytelevä Fredman onkin runoilija. Hän vetoaa tarttumaan hetkeen, koska elämä on epävarmaa ja kuolema varma (FE 43 ja 54). Bellman tuli kuvanneeksi elämänhalun, joka on kaikille yhteinen. 

Ruotsalaisuuteen kuuluu surullisuus. Vaikka Saska Saarikoski ehdotti Helsingin Sanomissa, että Svenska dagenin koittaessa puhutaan ruotsia ja pidetään kivaa. 

Ei koskaan Iiris, Olympon neitonen
kukkaa täältä poimi, ei anna iloks sulholleen.
Ei linnut laulamaan tuu päivärinteeseen
Flooran juhlaan koskaan, ei harjun tän hiljaisuuteen.
Koskaan kiurun soitto täällä ei soi.
Tuskaa turturkyyhkyn lohduttaa voi
rauhan maa, rauhan maa.
Päälle hautojen raitaan pesän rakentaa.

Huokaa ja hiljenny ja kädet ristiin lyö!
Tässä lepää Boman, on itkijöillä täysi työ.
Tuo maitokannuineen on murhees katkerin,
posket meidän kastaa kuin tulvavirta, kyynelin.

ote Fredmanin epistolasta 54 suom. T. Rosberg 

Det är livsödet som sträcker tills döden. Hyvää ruotsalaisuuden päivää 6.11.

"Kling, alas veräjään ikkunaasi kilistämään - Maljas juon!"

Balalaikkaorkesterin konsertin yhteydessä Malmitalossa esitettiin ensimmäiset Bellman-sovitukset. Sovittaja oli Jevgeni Antonov. Yleisöä oli sali täynnä, ja ensiesitys oli sujuva. Kiitos mukana olleille. Sattuman kaupalla Helsingissä oli samaan aikaan toinen tilaisuus, jossa esitettiin Bellmanin lauluja, Helsingin laulelman ystävien konsertti. Runoilija onkin ajankohtainen! 

Bellmansgatan Tukholmassa. Aurinkoinen näkymä synkän muurin aukosta. Kuva Annikki Rosberg 

Hanke Bellman ja balalaikka etsii Bellmanin laulutuotannosta kontrastia. Elämän ilo ja kuoleman kohtaaminen pyritään esittämään rinnakkain. 

Lauantaina Malmitalolla klo 17 Oskari Nokso-Koivisto ja Helsingin Balalaikkaorkesteri. 

Fredmanin epistoloita pidetään C. M. Bellmanin pääteoksena. Epistoloita (lauluja) on 82. Ensimmäiset olivat parodiaa Paavalin kirjeistä. Fredman neuvoo seuraajiaan nauttimaan elämästä, koska kuolema on lähellä.

Parodinen perusajatus toimii vain sarjan alussa. Ajan mittaan se olisi kyllä ruvennut kyllästyttämään. Kun henkilöitä tulee lisää, tapahtumista dramaattisempia, paikallisväristä voimakkaampaa, alkaa Fredmanin maailma elää omilla ehdoillaan. (Ruusunpunainen suru. Lars Huldén 1999)

Melodiat Bellman poimi korvakuulolta ajankohtaisesta musiikista. Hankkeessa Bellman ja balalaikka on pyritty poimimaan lauluja, joiden melodia on nykypäivänäkin kiinnostava, ja teksti on koskettava.Varsinkin kuoleman käsittely kiinnostaa. Tunteelliset, slaavilaiset sovitukset sopivat siihen hyvin. Hankkeessa edetään musiikin ehdoilla, joten lauluja ei tarvitse erikseen dramatisoida. Tässäkin hanke eroaa useista aiemmista Bellman-toteutuksista.

Bellman ja balalaikka. Ensimmäinen esitys sisältää vain kaksi laulua. Nokso-Koivisto laulaa ne Balalaikkaorkesterin konsertissa Malmitalolla la 26.10. klo 17.

Carl Michael Bellmanin runotuotanto on laaja. Kehotukset nostaa maljaa ja halata tyttöä toistuvat. Runoissa seikkailevat henkilöt tulevat tutuiksi. Tyyli on teatraalinen, mutta tarina jää katkonaiseksi. Lukija ei saa selvää, millainen teatterikappale syntyi. Väliin runot kertovat kevään kauneudesta, väliin hautajaisista.

Kyseessä ei ole kertomakirjallisuus vaan laulut, joiden juonta ajelevat joskus vain riimittelyn vaatimukset. Henkilökuvaukset syntyvät terävinä huomioina toiminnan lomassa. Bellmanin henkilöt eivät juuri kehity. He menevät seuraaviin juhliin soittamaan. Tukholmassa tunnetut, huonomaineiset kansalaiset muuttivat runoihin asumaan. He alkoivat elää kirjailijan mielessä uutta elämää, mukana seikkailivat antiikin taruolennot sekä velkojat. Alla on kuvailtu muutama hahmoista.

Fredman on epistoloiden kertoja, Bacchuksen apostoli tai jopa Bacchus ihmisen muodossa.

Berg on soittaja, jolta Fredman muun muassa pyytää musiikkia ja myötätuntoa pettyessään rakkaudessa. 

Movitz on kovan onnen mies, joka näyttää aina selviävän. Vaikkei hyvin.

Ulla Vinblad on yleinen nainen. Hän on joka miehen ihailun kohde. Ulla on yhteisössä ja yhteiskunnassa vaikeassa asemassa, mutta yrittää koristautua kauniiksi ja saada aina osansa. Runoissa Ulla kuvataan väliin jumalattaren kaltaiseksi, väliin pinnalliseksi ja janoiseksi ihmiseksi.

Bellman aamuryypyllä. Sergelin piirros.

Lauluina Bellmanin runous puhuttelee nykypäivänäkin. Lauluissa, jotka ovat säilyneet suosittuina, on tavoitettu jotain yleisinhimillistä. Bellmanin tunnetuin kokoelma Fredmanin epistolat julkaistiin 1790. 

Carl Michael Bellmanin runous Wikisourcessa (ruotsiksi)