Bellman onnistui kuvaamaan elämän pakahduttavia hetkiä, vaikka kuvailun kohde olisi köyhä tyttö tanssimassa herrojen keskellä (Fredmans epistel n:o 63) tai ilosta laulaminen (Fredmans epistel n:o 25). 

Useissa lauluissa ollaan hautajaisissa. Juopottelevien ja väkivaltaisten runohenkilöidensä avulla hän osoitti, että jokainen ihmiskohtalo on yhtä koskettava. Aiheesta kirjoitti Tommi Uschanov HS:ssa, ihmisen kuolema yleensä on "traagisempi kuin nälkäkuolema". Toimittaja piti ihmiskohtaloista pakahtumista alkuun "tunteellisena hömppänä". Mutta jäi muiden aiheesta kirjoittaneiden tavoin pohtimaan, miten sellaisesta voisi kertoa vakavasti. 

Bellman löi tarkkanäköiset, koskettavat hautajaistuokionsa leikiksi. Kun tunnekuohu jo nykertää kuulijan sydänalaa, Fredman muistuttaa juomaan päälle. Kuten epistolassa n:o 81 (suom. T. Rosberg):

Niin lähti riidasta puolikas pois
Löfberg, vaimos on hiljaa
Tuijotat niin kuin et luopua vois
Hän ei syytä sua, kanaljaa
Herkkua ol vaimos pullakin
Ja hauskat muistot kai on kullakin
Pullonsa! Muistitte kai sen?
Kuiva ol suunsa – niin on mullakin
Täällä suu on kuiva jokaisen