tiistai 17. maaliskuuta 2020

Keväistä ruohoa ei ole viikate vielä leikannut.  

Tartuntataudit ovat kurittaneet ihmiskuntaa aina. Nykyään viisas ihminen voi tehdä jotain kulkutaudin tullessa. Bellmanin aikana olisi ollut mielikuvituksellista varautua kulkutautiin, kun se vasta eteni naapurimaassa.

Fredmanin epistoloissa kuolema esiintyy usein Fredmanin vuodatuksissa. Epistolassa 30 hän kauhistelee Movitzin keuhkotautia ja tarjoaa ryyppyä.
Movitz, sun yskintäsi kauhistuttaa,
rinnassas tuoni pitää kemujaan.
Jyskyttää vielä säikky sydän, mutta
hauta jo huuliltasi lemuaa.
Krouvissa sanelet kai viimeisen rippis,
--- aamen ja kippis.
:,: Kännin voi aina viedä mukanaan :,:
   suom. Liisa Ryömä
Nykypäivään siirrettynä Fredman varmaan sanoisi, että hyvä, karanteenin aikana kotona ei saa tartuntaa. On loistava tilaisuus juoda itsensä pois tästä maailmasta.
Ukko on vanha, kello jo lyö.
Päiväni kääntyy laskuun loivaan.
Antakaa lasi, on päivä tai yö!
Tiimalasin Kuolema toi vaan.
Menneitä aikoja käy kelloni,
muistoja soi sulle selloni.
– – (sello)
Movitz, nyt jään unen hoivaan.
  Fredmanin epistola 27, suom. Tuomas Rosberg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti