Horkka

Kuolema on eräs Bellmanin toistuva aihe. Seuraavassa laulussa aiheena on sairastaminen. Nykyisen kulkutaudin aikana Fredmanin laulu 18 tuntuu taas ajankohtaiselta. 

Horkka
2.
Tää tuoppi kuohui elämästä,
juon siitä viime pisarain.
Se tyhjä suullaan haudallain,
kun viimein veikot saattoväestä
on pöydässä, jossa mäkin istuin ain.
Nään tyypit olvinäytelmän.
He polttaa luona lieden lämpimän.
Mutt toisen on hattu minun naulassain. 
3. - 4. 
Toi kuoma piippusuinen juoman
myös mulle, vaahtokruunuisen.
En maljaasi voi nostaa, en.
Ja kumpikin pois katsoo, huomaan.
Nyt suuni ei enää mitään maistaa voi. 
Hän pilkkaa mua kuin matruusi:
Ei maistu lääke, suljet suusi.
Mutt kieli tää enempää ei niellä voi.
6.
Kun ennen Bacchus pohjass pullon
hymyili aurinkoisesti,
nyt kauralientä juomaksi.
Toss krouvin terveiset, toss olutmaidon
vieressä laksatiivi odottaa.
Oon kylmissäin, nään silmilläin
vain huoneen tään kuin arkun ympärilläin.
Siinä on kuvaukseni kokonaan. 

Fredmans sång n:o 18
Om frossan (Snart är jag ryckt ur tidens sköte)
C. M. Bellman suom. Tuomas Rosberg