Unto Kupiainen julkaisi 1957 suomentamansa valikoiman Fredmanin epistoloita. Esipuheessa hän kiittää suomennosten tarkistamisesta professori Otto Mannista ja sävellysten kannalta professoria A. O. Väisänen. Kirjan esipuhe sisältää lyhyen kuvauksen Bellmanin elämästä, sen ajan Tukholman kulttuurista ja yhteenvedon Bellmanin runouden luonteesta, sisällöstä ja merkityksestä.
Kupiainen otsikoi laulut alkuteosta vastaavalla numerolla ja suomensi Bellmanin lyhyet johdantotekstit. Sama käytäntö kuin alkuteoksessa Fredmanin epistolat. Johdannoilla ei tietysti ole merkitystä laulajalle. Mutta alla olevan luettelon lukemalla ymmärtää Bellmanin sitovan erilliset laulunsa yhteen löyhäksi tarinaksi. Johdantotekstien tyyli ja kieli ovat vaihtelevia, kun laulurunot ovat muotoon kirjoitettuja. Kummistakin ajoittain välittyy Bellmanin humoristinen yksityiskohtaisuus. Tärkein Fredmanin epistoloita yhteen sitova tekijä on henkilökaarti. Kupiainen kirjoittaa esipuheessaan mm.
nuoruudenkauden epistolassa n:o 4, jossa Fredman on palkannut musikantit soittamaan torvillaan tervehdyksen vuoteessa makaavalle Anna Stiinalle, on kielenkäyttö täysin ”alamaailman” mukaista. Sen sijaan Ulla Winbladin pakoa käsittelevässä epistolassa n:o 36 on mitä viehkeinä rokokoon suloa ja sen huumori lämpimästi palvovaa ja hellävaraista, vaikka kysymyksessä onkin kapakan takahuoneessa yöpynyt naikkonen, jonka viranomaiset vievät irtolaisena pakkotyöhön... Varhempien epistoloiden hummaileva joukko muuttuu ”herrasväeksi”, yksinpä sen viinilistallakin paloviina ja olut hienommiksi juomiksi.
Bellmanin henkilötyyppejä on moitittu psykologisen ihmiskuvauksen puutteesta... Epistoloiden monet henkilöt on kuitenkin kuvattu mitä erilaisimmissa tilanteissa niin terävästi ja varmasti, että he ehdottomasti syöpyvät elävinä lukijan mieleen. Ansionsa siinä on heidän vuorosanoillaankin, joissa puhekieli iloitsee nerokkaasti...
Bellman kirjoittaa henkilönsä kuin näytelmäkirjailija. Hän ei selitä ajatuksia tai tunteita, vaan kuvailee ulkonäön ja toiminnan. Vain Fredman kertoo joskus minä-muodossa tunteistaan.
1. Kaisa Stiinalle 2. Isä Bergille, koskeva viulua 3. Jokaiselle sisarista, erityisesti Ulla Winbladille 4. Erityisesti Anna Stiinalle 5. Haarukankujan Terran Novan uskollisille veljille 6. Kuninkaallisen eläitarhan tuolla puolella mellastaville 7. Joka näyttää olevan elegia, kirjoitettu Ulla Winbladin vuoteen vierellä iltamyöhällä 8. Korpraali Mollbergille 9. Thermopolium Borealen muorille ja hänen neitosilleen 10. Soi somasti huilutusten ohessa 12. Elegia Vihreässä Lehdossa tapahtuneesta tappelusta 14. Runoilija Wetzille. Soi kyllä kaikilla soittimilla, mutte erityisesti näppäiltäessä bassoviulua 18. Terran Novan ukoille Haarukankujassa laivalaiturin luona 21. Jossa hän 1:o kuvaa yötä iloineen, 2:o näyttää ikäänkuin silmien eteen asettavan eräänlaisen aequilibriumin viinin ja rakkauden voimien välille mutta lopultakin selvästi ilmaisee voittavan puolen 23. Joka on yksinpuhelu Fredmanin maatessa Krypinin kapakan luona, vastapäätä pankin taloa, eräänä kesäyönä 24. Ruskean Oven rakkaalle muorille 27. Jossa on hänen viimeiset ajatuksensa 30. Isä Movitzille hänen sairastaessaan keuhkotautia 32. Isä Movitzille, jossa hän vertaa häntä laivaan 34. Movitzille, kun tuli on irti hänen asunnossaan Hiilenmittaajankadulla 36. Koskeva Ulla Winbladin äkkilöhtöä 39. Torshällassa sijaitsevassa Liljan kapakassa olevasta Bergströmskän muotokuvasta 42. Koskeva korttipeliä Klubilla 43. Ulla Winbladille, kirjoitettu eräänä heleänä hetkenä 44. Bredströmskän ja Movitzin melankoliasta 45. Isä Mollbergille, koskeva hänen harppuaan ja tavallaan ad notitiam, että Mollberg kärsi syyttömästi Rostockin kapakassa 49. Koskeva maihinnousua Klubin luona Mälarilla eräänä kesäiltana 1769 50. Viimeisestä Ulla Winbladiin heitetystä silmäyksestä hänen lähtiessään paluumatkalle Eläintarhasta 52. Movitzille, kun hänen morsiamensa kuoli. Elegia 53. Koskeva Dantotullin alapuolella T:n luona eräänä syysyönä sattunutta tappelua 54. Korpraali Bomanin haudalla Pyhän Katariinan kirkkomaalla 61. Nelinurkan rakkaalle muorille 63. Runoiltu keskellä viikkoa 64. Koskeva viimeisiä tanssiaisia Frömanin luona Horninmutkassa 66. Movitzille maalarille 72. Jätetty Kaisa Stiinan vuoteen luo myöhään eräänä yönä 77. Koskeva Ilveskissan neiti Sofiaa sekä jotakin, joka on tapahtunut 79. Eli jäähyväiset emännille, erikoisesti muori Maija Muurahaiselle Päivänkujassa Suurtorin luona anno 1785 80. Koskeva Ulla Winbladin huvimatkaa Kissanpyllyntullin ulkopuolella olevalle ensimmäiselle torpalle. Pastoraali, omistettu kunink. sihteeri Kellgrenille 81. Riitapukari Löfgrenille Dantotullin kuolinpesässä, runoiltu haudalla. Omistettu tohtori Bladille 82. Aavistamattomat jäähyväiset, ilmoitettu Ulla Winbladille aamiaisella eräänä kesäpäivänä luonnon helmassa. Pastoraali, omistettu kunink. sihteeri Leopoldtille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti