Äänitteinä Bellman-suomennoksia on julkaistu viimeksi 2004, kun Turun Tekniikan laulu julkaisi levyn Laulu nyt soimaan! - Bellmanin parhaita. Sitä edelliset olivat  Bellman Ensemblen Lauluja lasin läpi 2001 ja Fransmanin ja Rantasen Bellmanin janoovat sielut 1995.

Äänilevy Bellman ja balalaikka julkaistiin 2015 ja on kaupan muun muassa Kansanmusiikkiliiton nettiputiikissa.

Movitz, sun yskintäsi kauhistuttaa,
rinnassas tuoni pitää kemujaan,
Jyskyttää vielä säikky sydän, mutta
hauta jo huuliltasi lemuaa.
   suom. Liisa Ryömä

Bellmanin runoissa tunteen ilmaisut nousevat kuin tulva, kuten kuolemanpelko Fredmanin epistolassa n:o 30. Veli Movitzin niljaisen ihon kuvaus on yksityiskohtaista ja visuaalista. Fredman yllyttää keuhkotautista Movitzia juomaan kouristuksenomaisesti.

Toisessa ajassa ja toisella tyylillä tuosta krapulaisen pelosta kirjoitti Sami Rajakylä romaanissaan Pätkärunoilija.

Kuolemanpelko terävöitti miehen kynän. Pelko oli hänen paras kaunokirjallisuuden opettajansa. Myös kärsimys oli opettanut paljon, mutta tärkein opettaja, rakkaus, oli toistaiseksi antanut hyvin vähän oppitunteja. Eikä ilman rakkautta voinut luoda mitään kestävää. Sen verran Keijokin tiesi.
Kello oli puoli seitsemän kun Keijo heräsi. Hän oli nukkunut yli kolme tuntia. Keijo venytteli itsensä jalkeille, kiehautti kahvit ja meni polttamaan reissulta yli jääneen sätkän parvekkeelle. Kahvin ja tupakan virkistämänä hän päätti aloittaa aforismiensa puhtaaksikirjoittamisen.

Kun mikään ei vaivaa

Bellman ei juuri kerro yksityiskohtia Tukholman krouvien miehistä, joita kuvasi lauluissaan. Hahmojen perhesiteistä ei saa kuvaa. Onneton Fredman puhutteli edesmenneitä vanhempiaan parissa laulussa. Krapulan tuskassa, maatessaan maassa hän moitti äitiään yksinpuhelussa Krypinin kapakan luona.

Voi äitiseni, mikä sinuun meni
silloin kun jäit isän alle?
Tunsit vain halun, niin hankit alun
tilalleni surkealle!

Laulussa kukko kiekuu, aamu sarastaa ja krouvi aukeaa taas. Viinan himo nostaa kärsijän jaloilleen. Lopussa vanhempien puhuttelu onkin kiittävää. Isänsä kanssa poika haluaisi nostaa maljan.

Kiitokset vanhemmille pystyville,
teitte minkä luonto vaati.
Kiitos myös sille nikkarille joka
vuoteen tukevaksi laati.
   suom. Liisa Ryömä

Tämä on esimerkki Bellmanin pilkkahuumorista. Kaksi viimeistä säkeistöä ovat kuin juomalaulusta, ja löytyypä kielenkäytöstä ivallinen vertaus ylösnousemukseen. Juomalaulu, joka kertoo juomarin surkeasta riippuvuudesta. Hyvää isänpäivää. 

Kuu tuijottaa katuvaista suoraan sieluun

Kirjassa ”Bellman Suomessa ynnä muita tutkielmia” (SKS 1929) Eino Salokas kirjoitti seuraavaa.

Bellmanin runoudella on meidän maassamme ollut 1800-luvun alkupuolella ja keskivaiheilla paljon ihailijoita... A. I. Arwidsson kirjoitti 1819 ystävälleen E. A. Crohnsille, että Turussa joka perjantai kokoontui kaksinkertainen laulukvartetti joka esitti ”tuttuja ruotsalaisia lauluja ja Bellmania”... Oli myöskin Oulussa 1820-luvulla melkoisesti Bellmanin laulujen harrastusta... Senjälkeen kun kutsuvieraina olleet professorit olivat 12:n aikaan yöllä poistuneet, muodostettiin Collegium cantorum Bellmanianum ja jatkettiin erittäin hilpeätä yhdessäoloa klo 2:een asti. Seuraavassa osakunnan kokouksessa otettiin sitten keskustelukysymykseksi: ”Ovatko Bellmanin laulut moraalisessa suhteessa vahingollisia?”... Että Vaasassakin Bellmanin laulut kaikuivat, näemme niistä tiedoista, joita J. E. Strömborg on antanut J. L. Runebergin kouluvuosista... kouluasunnossa kävi melkein joka ilta Vaasan merikoulun oppilaita, jotka huvittelivat laulamalla Bellmanin lauluja niin pitkälle kuin iltaa kesti... Muudan jokapäiväisistä vieraista toi tavallisesti mukanaan viulunsa, jolla laulua säestettiin.  

Aiheesta innostuneet oppineet ovat kautta aikojen kirjanneet yksityiskohtaisesti Bellmaniin liittyvää historiaa kirjoihinsa. Mutta musiikin on annettava soida aina uudestaan. Laulujen pitää saada aina uusi yleisö.  Siksi 25.10. Helsingin Kirjamessuilla soittaa Helsingin Balalaikkaorkesteri ja julkaistaan albumi Bellman ja balalaikka.

Laulajan työkalut. Kynä. Tulkinta. Rohkeus.

CD Bellman ja balalaikka tulee tällä viikolla. C. M. Bellmanin kauniita ja koskettavia kappaleita Oskari Nokso-Koiviston esittäminä. Ruotsalaisen ja venäläisen tradition aivan uusi risteytys. Tuomas Rosbergin uusia suomennoksia. Julkaisu Helsingin Kirjamessuilla su 25.10. klo 10:30.
Levyä saa mm. Helsingin Balalaikkaorkesterilta ja tuomas.rosberg(at)pp.inet.fi.

Kumpainenkin suurta reikää alkaa heiluttaa

Lokakuussa ilmestyvän levyn Bellman ja balalaikka aloittaa kappale Taivahat tummuu.

Kaunotar huokaa, Amor pian tuokaa,
nuolineen tehdä hän temppunsa voi.
Hurmiot, murheet, kortit on surkeet.
Antakaa viina ja kinkku ja voi!
Hei, Berg koittaa tarkasti soittaa
– aksentin lyö!
Ystävät kalliit, joukkoni valmiit:
Tappioon päin, on näin sininen yö!
  Fredmanin epistola n:o 21, suom. T. Rosberg

In between Stockholm and St. Petersburg: Helsinki Balalaika Orchestra

Bellman ja balalaikka – kauniita ja koskettavia Bellmanin lauluja venäläisten perinnesoittimien säestyksellä. Basso Oskari Nokso-Koivisto tulkitsee laulut Liisa Ryömän ja Tuomas Rosbergin suomentamina. CD julkaistaan lokakuussa 2015.

Suhtautuminen sellaisiin ihmisiin, joille on helppo tehdä vääryyttä, paljastaa selvästi, kunnioittaako asianomainen luonnostaan oikeudenmukaisuutta ja vihaako hän vääryyttä.
   Platon

Bellmanin runotuotanto on laaja. Pääteosten, Fredmanin episoloiden ja Fredmanin laulujen yhteinen piirre on, että runoissa ei esiinny johtopäätöstä tai opetusta. Johtopäätösten teko jätetään lukijalle. Harvinaisissa poikkeuksissa opetus on tarkoituksellisen hupsu. Näin esimerkiksi Fredmanin laulussa n:o 26, jossa hautajaispuheen vertauskuva ja totinen sävy ovat naurettavia.

Niin Fredman kuol pois
On sielu kello
ja ruumis pullo,
kai veljet näin hahmotella vois. – – (torvi)
Tie elämän lie:
me hampaat purraan
ei surra turhaan
ja sitten kuolema meidät vie. – –
   suom. Tuomas Rosberg

Viisauksien sijaan Fredman neuvoo aina juomaan lisää. Aikalaiset tiesivät oikean Fredmanin ryypänneen itsensä hengiltä. Loppunousu epäilemättä huvitti niitä, jotka kuulivat pari laulua, mutta kokoelmassa yllyttäminen alkaa puuduttaa. Teini-ikäinen Saima Harmaja kirjoitti päiväkirjaansa 1929 lukeneensa "Bellmanin inhottavia juomalauluja" ja häntä itketti.

Bellmanin kokoelmien kestävimmissä runoissa on kuitenkin yleisinhimillisiä tunteita. Kuolemaa pelkäävän Fredmanin suuhun on kirjoitettu lujaa tekstiä. Lohduttomassa maailmassa Fredman anoo lohtua. Bellman esitti hyljeksityn juopon ihmisenä, johon lukija voisi samaistua. Tämä saattaa olla opetus, joka runojen tekstistä näyttää puuttuvan.

Muisto on kirkas, varhaisin kai:
Äiti toi lämmön vierelleni.
Riemu, jot sängyssä isäni sai
kirvelynä jatkui vain tielleni.
Nukkuivat pois, ja kippis vain hei,
ääneni katkesi, itku sen vei.
– – (sello)
Laula sä, Movitz, mun veljeni!
   Fredmanin epistola n:o 27, suom. Tuomas Rosberg

Anna meren se selvittää, kuka viereesi jää. Vladimir Vysotski

Pluto on ihmisen mittakaavassa ikuinen ja äärimmäinen. Maailmankaikkeuden mittakaavassa satunnainen lähinaapuri.

Muinaisten roomalaisten manalan valtias oli Pluto. Ikuisessa jäässä aurinkokuntamme laidalla kääpiöplaneetta Pluto sopii edustamaan kuoleman valtakuntaa.

Fredmanin epistolassa 52 kuvataan kuoleman sattumanvaraisuutta, kun se vei Charlottan, kaikkein eläväisimmän, Movitzin morsiamen. Runo on tyyliltään lapsellinen ja vihjaileva. Vaikka epistola on nimetty elegiaksi, liikkuva melodia ja Fredmanin liioittelu karkottavat hartauden. Kehruutyö ja lauantain tanssiaiset viittaavat siihen, että Charlotta oli köyhä ja kevytkenkäinen, ellei suorastaan työrangaistukseen määrätty prostituoitu.

Eessäin taas on Charlotta,
työ lankoineen ja potta,
vyyhdinpuu on sekä mitta.
Vaipui hän varoituksitta
luo Pluton manalaan!
  suom. Tuomas Rosberg

Ihmisen arvo tai arvottomuus on kestoaihe kirjallisuudessa. Työttömät nuoret eivät näe tulevaisuudessa toivoa, kun maratontanssikilpailu keskeytetään Horace McCoyn romaanissa Ammutaanhan hevosiakin. Robert ampuu Glorian tämän pyynnöstä. Tarina kerrotaan takautumana, Robertin yksinpuheluna murhaoikeudenkäynnin aikana. Robert kuvataan yksinkertaisena ja optimistisena, mutta lukija havaitsee hänen suhtautuvan valehteluun ja väkivaltaan estottomasti. Kun lukija tietää Robertin tappajaksi romaanin alusta saakka, alkaa uskoa, että Robertilla oli myös oma motiivi murhatyöhön. 

Kertoja Robert ei kerro omia tunteitaan kuten pettymystä tai vihaa. Lähimmäksi sellaista hän tulee juuri ennen murhaa sanoessaan: ”Ennen kuin tutustuin sinuun, ei tullut mieleenikään, että voisin epäonnistua.” Yhteiskunnan tilanne on taustana murhalle. Ihmisellä ei ole itseisarvoa, kirjan henkilöille vain menestys näyttää arvokkaalta. Poliisit kysyvät, miksi Robert ampui tytön. Ammutaanhan hevosiakin, kun niistä ei ole enää työhön. Amerikan suuren laman kokemukset julkaistiin tragedioina. Pari vuotta myöhemmin tuli Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä.

Humoristi Bellman sijoitti arvottomat juopponsa arvokkaisiin tilanteisiin kuten ritarikunnan seremonioihin, tanssiaisiin tai huviretkelle. Ja tietenkin hautajaisiin. Bellmanin henkilöt käyttäytyvät inhimillisesti, mutta sydämessään kaipaavat viinaa ja naisia. Tappeluakin ylistetään Bacchuksen palveluna. Fredmanin ja Ullan tarinat ovat burleskia. Vaikka pilkkasi, Bellman osoitti empatiaa surkimuksiaan kohtaan. Tämä on auttanut hänen runoutensa säilymistä.

Nää ihmisjoukko
ja kuule soitto
ritarit Bacchuksen arvonsa saa:
kaks tarjoilijaa
komentajiksi
tänään lyödään, katsokaa!
Seuran airuet Glock ja Kämpendal
kantavat kunnialla valtikkaa.
Bom, bom, bom, bom, bom, seuran valtikkaa.
  suom. Seppo Mussalo

Kullervo on suomalaisten arvoton ihminen
Nina Terno 1983