Runoilija Lars Huldénin, suomalaisen Bellman-tuntijan kokoelma Kroppen sig framåt lutar on julkaistu suomennoksena, kirjoittaa Helsingin Sanomat tänään. Huldén kertoo kokoelman nimen viittaavan Fredmanin epistolaan 79. Josta ote alla.

Hufvud på axeln hänger,
Kroppen sig framåt lutar,
Nacken den slår och slänger.
Men, O Gudar! men
Ögat med tårar blänger,
Uppå de granna klutar,
Som fordom med  Ducriner,
Knäptes trångt igen

Pää hartialla roikkuu,
paitani liepeet ulkoilee
nyökkivä niska keikkuu,
oi, ei taitu lain.
Auki viel silmät seilaa,
kyynelien läpi mulkoilee. 
Rääsyt viel pannaan reilaan,
juoponnappiin vain!
  suom. Tuomas Rosberg

Huldénin Bellman-elämäkerta, suomennettuna nimeltään Ruusunpunainen suru, on ollut sekä Ruotsissa että Suomessa yksi tärkeimpiä tiivistelmiä C. M. Bellmanin elämästä ja runoudesta.

Malja elämälle

Bellman velkaantui jo opiskeluaikanaan. Nuoruudenrunoista löytyy omaelämänkerrallistakin, siellä seikkailee muiden mukana ulosmittaaja Blomberg. Suomennos ei ole aivan uskollinen alkutekstille. Kenties Bellman ei pyöri haudassaan, koska eläessään hän esitti tätä laulua ainakin kahtena erilaisena versioina, ja laulun melodiarytmi on kiistanalainen.

Huomenta, Blomberg sano, o-hoi sihteeri!
kun se juoksi, juoksin itse, kumpainenkin juoksi.
Frallalalla, trallalaalaalaalaalaa,
me juostiin näin päivittäin vaikeuden vuoksi.

Huomenta, Blomberg sano, e-hei sihteeri,
nyt me emme pääse sinne Kiltakrouvin rauhaan.
Frallalalla, trallalaalaalaalaalaa.
Voi arvoisa herra, kun pumppu lyö tiuhaan.

Huomenta, Blomberg sano, ju-huu sihteeri!
Kansliasta päätös vasta, kirje saapui tänne.
Frallalalla, trallalaalaalaalaalaa.
Me perimme irtaimen omaisuutenne.
  suom. Tuomas Rosberg

Elämä etsii mutkikkaan tiensä

On kaunis kevät. Rokokoon hengessä Bellman kirjoitti myös sievästi. Vilkkaalla mielikuvituksella varustetut kuulivat luonnon kauneuden ylistyksessä vertauskuvia seksuaalisuuteen. Bellmanin suosituimpiin kuuluva kevätlaulu on Fjäriln vingad syns på Haga, Fredmanin laulu n:o 64

1. Perhonen taas lentää haassa
Usvapeiton alle viuhahtaa
Levolle hän laskee maassa,
jonka kukkiin mesi kihahtaa
Kosteutta suo taas kerää,
imee lämpöä auringon
Juhlan aattoon kun maa herää
Vavisten on valmis hurmioon

4. Haka nukkui, tuuli tyyntyi
Ihanaa on taivaallinen raukeus
Täällä hallitsija syntyi,
valtiaaksi syntyi Kauneus
Kiitolliset häntä vuottaa,
silmä kosteana valuen
Hitaat häpeilevät suotta,
nyrpeätkin, mukaan haluten
  suom. Tuomas Rosberg

Kevät tulee tulvimalla

Taide ei riipu naulasta vaan näkökulmasta. Bellman kirjoitti hautajaisista myös naurettavaan sävyyn. Hautajaisten saattoväki sai narrin roolin Fredmanin laulussa n:o 26, "jossa kuvataan hänen omat hautajaisensa". Bellman sai ajatuksen kelloseppä Fredmanista laulujen kertojana vasta myöhemmin.

Soi rannat ja maa!
Nyt tieltä väisty,
nyt torvi räisky,
kun viedään Bacchuksen vainajaa. - - - (torvi)
Se maahan pannaan,
tää kelloseppä.
Hei kättelepä,
jos miestä sattuisit tuntemaan. - - -
Vanha Fredman on vietävämme,
seiso reunassa, ystävämme.
Oothan kai kärsivällisin.
Soi rohkaisu trumpetin! - - -
Suo sieluun ryhtiä,
verta lämmitä! - - -

Täss' Kolmodin on.
Hän seppeleineen
ja kappeleineen
saa tuoda haudalle joukkion. - - -
Reipas Kilberg,
hän hiekan heittää
ja arkun peittää,
on hieno mies eikä ryöväri. - - -
Kunnon miehet käy poikki pellon,
nouti Lundmark kanista kellon,
pyörii viisarit ympyrää.
Soi trumpetti tättärää! - - -
Suo sieluun ryhtiä,
verta lämmitä! - - -
  suom. Tuomas Rosberg

Hautajaisissa tarvitaan meteliä

Fredmanin laulu n:o 6 Hör klockorna med ängsligt dån on valittava hautajaislaulu. Useat esittäjät ovat käyttäneet melodian kuljetuksessa melismoja. Laulu kertoo lakonisesti tai pilkallisesti, miten alkoholiriippuvuus johdatti elämää loppuun asti. Näytteenä kaksi säkeistöä neljästä.

Soi kello kutsun suruisen
nyt seuraan veljen janoisen,
kun Lundholm nurkan sai hiljaisen.  
Noin arvokkain ilmein
saa ritari viimein
kodin lautaisen.

Soi kello portin pimeimmän.
Sait unen viimein sikeimmän
ja tuutulaulun hellimmän. 
Tään kerran, kun kultas
sua suuteli, suustas
tuli känniin hän.
  suom. Tuomas Rosberg

Kitaristille, joka kyynelehtii helposti

Kevään kunniaksi lisätään Bellmanin pidetty laulu luonnon kauneudesta, Böljan sig mindre rör. Hyvin tunnettu kuorolaulu, josta aiemmin ei ole ollut tyydyttävää suomennosta.

2. Metsän puut kuiskivat,
rauhaa meille lupaa.
Yölinnut vastaavat,
lehtipiilostansa laulaa.
Yhteinen sointu soi,
jatkaa mandoliini vaan.
Surrata puussa voi
mehiläiset unissaan.
Läiske käy leikkien
rannoilla ahventen.
:,: Aivan pian havahtua saamme aamuaurinkoon :,:
  suom. Tuomas Rosberg

Luonnon kauneus koskettaa ilman kaksimielisyyksiäkin

Fredmanin laulu n:o 18, "Fråssan" eli horkka, on parodinen hartauslaulu. Virsimelodia vie tarinaa kauniisti. Kuoleva kuvailee oireitaan ja kärsimystään, lisäksi ryyppykavereitaan. Laulu laajenee fantasiaksi kuolemasta.

Sain tuopistani elon, himon
mä ennen joukos pisarain.
Se suullaan, tyhjä on haudallain,
kun toisten suut saa työstään nautinnon
pöydäs mis istuin aikanain.
Näen seuraveljet oluen,
he piirissä on piiput röyhyten,
mut toisen hattu on naulassain.
  suom. Tuomas Rosberg

Perunkirjoitukseen jää vain tyhjä pullo ja tohtorin päällystakki. Laulun kuvaus kuolemasta vastaa antiikista periytyvää.

Sinulle Bakkhos
omistaa ryyppyveikko Ksenofon
tyhjän ruukkunsa.
Ota se vastaan suopeasti,
mitään muuta hänellä ei ole.
  Erastothenes Skholastikos, Anthologia Palatina 6, 77

Aurinko laskee, mutta baarissa se voi mennä huomaamatta

Rakkaus suomenkieleen ja slaavilaiseen melodiikkaan ovat lähtökohtia. Uteliaisuus Bellmanin laulurunouteen johti näiden kaikkien yhdistelmään hankkeessa Bellman ja balalaikka. Hankkeen alkaessa emme tienneet, miltä lopputulos voisi kuulostaa. Uutta syntyy kokeilemalla ja tutkimalla.

Jevgeni Antonovin sovitukset osoittautuivat kauniiksi ja kekseliäiksi. Helsingin Balalaikkaorkesterin kapellimestari ja soittajat onnistuivat löytämään reippaan tulkinnan. Oskari Nokso-Koivisto lauloi taitavasti ja tulkiten. Konserttiäänitteen miksauksen jälkeen takataskuun jää vielä koskettavia kappaleita: Fredmanin laulu 5b Nään mustan aallon valkopään, epistola no 12 Elegia tappelusta Gröna Lundissa, epistola no 80 Nyt Ullamme juhliin laittautuu ja epistola no 82 Lähteelle istukaamme. Kolme viimeksi mainittua ovat nykyaikanakin tunnettua Bellmania, ne on suomentanut Liisa Ryömä. Parhaillaan neuvotellaan konserttiäänitteen julkaisusta.

Tina ennustaa menestystä hankkeelle Bellman ja balalaikka

Bellmanin oli eläessään erikseen perusteltava asiansa, kun haki julkaisulupaa teoksilleen. Niitä pidettiin moraalittomina. Kun kelloseppä Fredman käskee ryyppäämään, kuinka vakavasti se pitää ottaa? Kärjistys ja parodia ovat vaikeita tyylilajeja. Saman saivat huomata mm. Sielun Veljet Suomessa, kun lauloivat "tuo sitä kaljaa, eihän tätä kestä selvin päin". Bellman kuvasi alkoholiriippuvaisia eikä edes käyttänyt siinä silkkihansikkaita. Bellman ja balalaikka-konsertista Fredmanin epistola n:o 32 ja sen myötä kohtuullista uutta vuotta!

Tuopitta oot, laitamyötäisessä aivan,
niinkuin pursi aallokossa, onneton.
Poissa on kompassi, lippukin laivan,
Movitz, vanha hylky ulkomuotos on.
Mastona seisoo viulusi jousi,
myssys on viiri ja paitas purjeenas.
Krouvit on - kas
sun salakarejas.
  suom. Reino Hirviseppä

Laiva on lastattu vedellä ja lumella

Joulurauhaa tuutulaulun kera. Konsertista Bellman ja balalaikka pieni lahja valmiiksi miksattuna: Esiin astu, herra Yö (Träd fram du nattens gud, ote)

Joen lähteen ruohossa vain muurahainen kiikkui.
On joki levossa, joka koko päivän liikkui,
Marsyas, hän peilaa kuun.
Apollo lyyransa löi oksaan jalavan ja nukkui
puron ääneen alla puun.

  suom. Tuomas Rosberg

Haukotus ja rauha