sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Suomennos, joka on kaukana alkuperäisestä

Suomalaisista laulukirjoista tuttu Nyt kevät on (Tuuli hiljaa henkäilee...) on hyvä esimerkki Bellman-suomennoksesta, joka on kaukana alkuperäisestä. Suomenkielisen runon lauluun kirjoitti Olli Wuorinen. Hän muisteli, kuinka aloitti kirjoittajana, artikkelissaan Ensi yritykseni. 

Kun... 1862–63 olin samassa maanviljelyskoulussa alkeisopettajana, oli minulla runsaasti aikaa lukemiseen. Viipurin lainakirjasto avasi aarteensa minulle. Siten opin tuntemaan K. A. Gottlundin, Jaakko Juteinin, Paavo Korhosen, Olli Kymäläisen, Pietari Makkosen ja Antti Puhakan runoja. Kalevalaankin tutustuin, ja tällä vanhalla runomitalla useimmat runoyritykseni kyhäsin.

Vuosien vieriessä pirahteli silloin tällöin leipähuolien lomassa pieniä runoja, joita lähetin sanomalehtiin. Ollessani sitten oppilaana Jyväskylän seminaarissa vv. 1868–72 rupesi niitä enemmän syntymään. Tähän vaikutti sekin, että samaan aikaan osui seminaarissa olemaan useita runokykysiä oppilaita: (J. H.) Erkko, (Gustaf) Lönnbeck, (Kustaa) Killinen, Isa Asp y. m., jotka samaa henkeä herättivät tovereihinkin.

Bellman oli kirjoittanut tähän melodiaan laulunsa, joka on kertova ja julkaistiin Fredmanin epistolana n:o 48 (Solen glimmar bland och trind), Ulla Winbladin venematkasta Mälarilla. Laulussa on 21 säkeistöä. On pursi ja kesäisen luonnon ihailua mukana. Nämä ovat epäilemättä innostaneet Wuorisen kirjoittamaan runonsa tähän melodiaan. 

Epistolan 48 varsinaisia suomennoksia ovat kirjoittaneet ainakin Gottlund (23 säkeistöä), Hirviseppä (5 säkeistöä) ja Ryömä (9 säkeistöä). Riippuen siitä, mitä suomentaja on valinnut mukaan, on saatu varsin erilaisia lauluja. 

Esimerkki sellaisen melodian käytöstä, joka on Bellmanin laulussa, on Porilaisten marssi. Kommentaarissa melodian alkuperäksi kerrotaan ruotsalainen versio musiikkinäytelmästä Acis and Galathea, ”mutta melodia ei ole Händelin”. 

Fredmanin epistola n:o 51 (Movitz soitti konsertin...) on tehty tähän melodiaan. Porilaisten marssin loppuosa saattaa olla sotilaskapellimestari Christian Friedrich Kressin säveltämä. 

Suomennos voi olla tarkoituksella kirjoitettu tiivistelmäksi pitemmästä teoksesta. Fredmanin laulu n:o 65 on runomuotoinen kirje Elis Schrödenheimille. Pitkän runon lopussa on lyhyt laulu, joka sisältää loppuhuipennuksen, hurraa ja malja kuninkaalle. 

Runo käsittelee matkan alkua, kun kuningas Kustaa III lähti Venäjälle 1777. Hyvästelijät kuvataan sen ilon ja surun ja toiveiden kautta, joita kuninkaan lähtö katsojissa herätti. Kaikki taruolennotkin osallistuvat hyvästeihin, erityisesti vetehiset. Syntyy sadunomainen vaikutelma. 

Alkuperäisen laulun kääntäminen ei johtaisi hyvän laulun syntyyn. Alkuperäisen sisältö on miltei vain hurraamista. Suomennos voisi olla lyhyt ote koko teoksesta, supistettuna lyhyen laulun mittaan. Alla suomennettu laulu. Se on tyylillisesti todella kaukana alkutekstin rönsyilevästä yksityiskohtaisuudesta. Suomalaisilla sana kuningas liittyy nykyään useimmin satuihin, joten ehkäpä sadunomaisuus on säilytetty. 

Valo kuun ja jylisevä tuuli.
Liput voittoisina lepattaa.
Vene keikkuu. Jokainen sen kuuli,
kuningas nyt matkan aloittaa.
- - - 
Hei, torvet soittakaa,
veshiijet loiskikaa!
Hän lähtee, jättää maan.
Jään kaipaamaan. 
Hei, malja kuninkaan!
     suom. T. Rosberg 

 

Alexander Roslin. Kustaa III (kuva Wikipediasta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti