Tälje-visan

Bellmanin pilkkalauluissa esiintyi paikkakunta Tälje. Oikea Tälje oli jo kauan ollut viralliselta nimeltään Södertälje. Seuraavan laulun käsikirjoitus on vuodelta 1766, jolloin Bellman oli 26-vuotias. 

Fredmanin laulu n:o 33 kertoo hienoilla sivistyssanoilla Täljen kaupunginraadin työstä. Joka tehdään naurunalaiseksi. Kyseessä on pieni ja hupsu laulu, ja reipas sovitus sopisi. Melodia on ajan ranskalaista operettimusiikkia, "A notre bonheur l'Amour préside", säveltäjä Vadé.  

Laulua ei ole aiemmin suomennettu. Suomennos ”Virkamiehet päätti” ei sisällä sivistyssanoja tai ranskaa, mutta joitain suomalaisen hallinnon sanavalintoja on käytetty. Laulun rytmin ja riimien rajoissa olisi mahdotonta kääntää sanasta sanaan. Eikä tulos olisi hauska. Suomennos keskittyy välittämään tarinan. Esimerkkinä ensimmäinen säkeistö kahdesta. 

Virkamiehet päätti oikeustoimet,
muutos piti saada valtiopäiviltä.
Kaupungilla kaikki raatimiehet
vaikersivat hallituksen päätöstä.
Jotain tärkeää kai toimeenpannaan,
hätäkokous raatihuoneella.
Liian kauan tuo on hyväksytty.
Sika on nyt kaupungissa kielletty.
    suom. Tuomas Rosberg

 

 

Valittiin edustajaks kaupungin!

Kun saan plootun, koko rahan ryyppään

Kokoelmassa Fredmanin laulut on useita reippaita ja ytimekkäitä lauluja ajalta, jolloin Bellman oli saanut ideansa Fredmanista Bacchuksen apostolina. Laulu 56, Nota bene, on opetuksen muotoinen. Kuten Bellmanin runoissa usein, riimittely johtaa tarinan kulkua. Syntyvä kertomus on hyppivä, kuulostaa humalaisen syrjähtelevältä puheelta. Reino Hirviseppä on suomentanut sen aiemmin, hänellä laulu loppuu ”Kauneus ja viini vain / hamaan hautaan kestää ain.”   

Käsikirjoitus on ajoitettu vuoteen 1766, jolloin Bellman oli 26-vuotias. Suomennoksessa alla on säilytetty kertosäe ”nota bene”. Esimerkkinä 2. ja 3. säkeistö kolmesta. 

Huomaa, meillä ihanaa on aikaa,
vaikka on kuplat jo puhjenneet.
Koitetaan väistää viholaisen vimmaa.
Taskuni kohta on tyhjenneet.
Elon onni huoleton,
nota bene, harhaa on! 

Elämän pyörää älkää pidätelkö.
Aika se keinua kiikuttaa.
Vanhana tyttö on kuin mörkö.
Viini ja kauneus liikuttaa,
mua ne auttaa kulkemaan,
nota bene, kuolemaan.
    suom. Tuomas Rosberg

Vertailukohdaksi Suomesta voisi esittää otteen Larin-Kyöstin runosta Dolce far niente. Myös siinä kuvaillaan hetkeen tarttuminen, mutta perussävy on optimistinen.

Ja mitä, miekkoiset, mua liikuttaa,
jos käskee sulttaani tai tsaari, paavi, 
jos palatsini tuulentupa on
tai niin kuin Diogeneen vanha saavi. 

Nyt oon mä laiskureiden kuningas, 
ma käännän käskijöille naurain selän, 
hyv’ yötä, vanhat narrit, hiippapäät,
ma, unikeko, nukun, nautin, elän. 

 

Kiinni jo suut!

Kevät lähestyy, suu napsaa. Kevyet ja iloiset juomalaulut voivat olla sisällöltään varsin raskaita. 

Bellman teki tämän laulun iloiseen kontratanssimelodiaan. Käsikirjoitus on säilynyt vuodelta 1765. Silloin Bellman oli 25-vuotias. Julkaistuna siitä tuli Fredmanin laulu 62. Webistä laulu löytyy myös unkariksi, siinä on korostettu tekstin väkivaltaisia puolia (Google kääntäjän avulla tarkasteltuna). 

Antautukaa humalalle selittelemättä, on laulun viesti. ”Seinien väliin” tulkitaan suomennoksessa arkkuun laittamiseksi, ei tanssin säännöksi. Esimerkkinä toinen säkeistö. 

Ryyppäämään nyt!
Mä kyllä kalloon oon iskenyt
tän pullon ett’ järki on lähtenyt.
Voi virrata viini, täst’ Bacchus ei oo tinkinyt.
Hoipertamaan,
ja hattu heiluu, pudotkoon vaan.
On nurinpäin takki. Mä näytän tavan,
näin isämme Bacchus vie ripille seurakunnan.
Allihuuppa, kallis kuuppa! Tuuppa
juomaan nyt juhlijan luo.
:,: Arkkuun vain, arkkuun vain :,:
jos et sä maljaasi juo!
    suom. T. Rosberg

Tuomari Nurmio lauloi ”kun elämä sua elää ja viina sua juo”. Se on kivinen tie. 

Kuolema on kauhistuttava ero ystävistä

Puun kuoleminen kestää vuosikymmeniä

Kirjassa Bellman Suomessa (SKS 1929) Eino Salokas kirjoitti Bellmanin runouden luonteesta. ”Riemu saavuttaa verrattoman voimansa… (koska) siihen liittyy syvä, kaihomielinen tietoisuus sen lyhytaikaisuudesta. Katoavaisuuden kello saattaa helähtää Bellmanin riemuntäytteisimpienkin kuvausten lomasta.”

Så lunka vi så småningom…

Näin hummatessa huoletta  Niin pannaan hölkäks hiljalleen
ei huomaa tummaa varjoa   kun viinamäessä päätty työ
ennen kuin kuoma kuolema  kun Tuoni kutsuu vieraakseen
kättänsä tarjoaa          ja lähdön hetki lyö
   suom. Liisa Ryömä         suom. Reino Hirviseppä

”Kuoleman ajatus tai remuisten juominkien aiheuttama kyllästyminen tai tunne kaiken turhuudesta ilmenevät Bellmanin runoista tuon tuostakin. Ne saattavat synnyttää sellaisia lohduttomia näkyjä kuin kuvaus St. Catharinan hautausmaan yksinäisestä autiudesta (epistola 54) tai Fredmanin yksinpuhelun, kun hän makasi katuojassa… (epistola 23)”

Kirjallisuustieteen näkökulmista seuraa artikkeleita, joissa käsitellään Bellmanin runouden vaikutusta Suomessa, varhaisia suomennoksia ja suomalaisia juomalauluja. 

Bellmanin runouden tyyliä käsitellessä mainitaan yksityiskohtainen kuvailu. Sitä on myös kohtalonomaisessa laulussa, jonka Bellman julkaisi kokoelmassaan Fredmanin laulut, numero 18, ”Frossan”. Laulu on tarina sairastamisesta. Subjektiivisten tunteiden minä-muotoisena kuvauksena se on realistisempi kuin muut Fredmanin monologit. Melodia on tyyni ja rauhallinen. Laulusta syntyy yksityisen hartauden tunnelma. Lars Huldén kutsuu laulua ”konkreettiseksi kuolemanfantasiaksi” kirjassaan Carl Michael Bellman (suom. Ruusunpunainen suru, Yliopistopaino 1999). Ensimmäisessä säkeistössä Fredman on liioitteleva itsensä, hyvästelee ystävät ja sahdin, ja säkeistö huipentuu kehotukseen ”hirtä mut, kun saan loppuun juomisen”. Toinen säkeistö kääntyy introspektioon, kärsimyksen kuvaukseksi. Sen lopussa Fredman näkee ulkopuolelta juomaseuransa veljet, jotka polttavat piippua lieden ympärillä. ”Toisen on hattu minun naulassain” alleviivaa menetyksen. ”Olvikulissille”, jossa veljet kokoontuvat, Lars Huldén ehdottaa tulkintaa ranskan mukaisesti, ”olutränni”. Kääntäjä Rosberg ehdottaa koko kapakkaa olutnäytelmäksi, jossa nähdään samat tyypit ja tarinat joka ilta. Alla ote (ja takaisinkäännös) 

Kun viimein veikot saattoväestä        (Till slut finns bröderna från eskorten
on pöydässä, jossa mäkin istuin ain.   vid bordet där jag brukade sitta.
Nään tyypit olvinäytelmän.             Jag ser typerna i ölpjäsen.
He polttaa luona lieden lämpimän,      De röker vid den värma spisen
mutt toisen on hattu minun naulassain. men en annans hatt är på min spik.)

Suomennos ei pyri kääntämään Bellmania täsmällisesti vaan imitoimaan kuvailun tyyliä.

Laulun minä, Fredman, kärsii vilunväristyksistä ja muista oireista. Kärsimys on sairauden oireita, avuttomuutta, yksinäisyyttä ja kuolemanpelkoa. Juomisesta ei ole apua tässä laulussa. Viimeinen säkeistö tuo hiukan lohtua, kun mainitaan ”kulhollinen Liljanin kapakasta" ja "lääkärin takki". Hyväntekijät siis auttavat sairasta. Laulu kuvaa uskottavasti, kuinka elämä kutistuu sairaana maatessa. Toiseksi viimeinen säkeistö Rosbergin käännöksestä:

Vain vaivoin suusta kuuluu kippis
Ja kurkku kuiva kähisee
Nyt keuhkot yskii, pihisee
On sormet jäätä, kylmyys niveliss’
Ja jäykistyy sängynpohjaan ahteri
Yö sielun tuskan, houreiden
Mä kauhun jäisen alla vapisen
Vaikk takkinsa lainaan jätti tohtori

Kaveri tarjosi tuoppiaan, mutta ”hän, kuten minäkin, katsoo vinoon”. Tällaisen tekstin kääntäminen toiselle kielelle on paljon vaikeampaa kuin ulkokohtaisen juomalaulun. Sairastamista on vaikea katsella. Kuolema on kauhistuttava ero ystävistä. 

Frossa, horkka, vilustumisvapina, oli kuumetaudin nimi. Sitä on arveltu malariaksi (Läkartidningen 2003). Esimerkiksi tuberkuloosi tai influenssa tulevat myös kyseeseen. 

Uudemmista suomalaisista lauluista voi ehdottaa vertauskohdaksi CMX:n laulua Talvipäivänseisaus (säv. ja san. A.W. Yrjänä). Otteet:

Tänä vuonna käy kato
Karja menee umpeen
Sikiöt jäätyvät kohtuihin
ja rakkaus elämään kuolee
Joentöyräälle itäpenkkaan
tukehdun yskääni
lämpimiksi kylmyyttä halaten
...
Kädet tuntuu vierailta, silmät toisen omilta
Ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta
...
Lähdinkö viimein matkaan
päin tarujen pohjolaa
joka on aina kaukana
joka ei tule maanteillä vastaan

Juomaveikot ja muusikot

Fredmanin epistola 14, Hör j Ophei drängar, on tunnettu ruotsinkielisessä maailmassa edelleenkin. Sovituksia löytyy varsinkin mieskuoroille, joista eräs on nimeltäänkin Orfeuksen rengit. 

Tässä laulussa yhdessä juominen esitetään arvokkaimpana, se on kuin rituaali. Fredman puhuttelee runoilija Wetziä, jota kutsutaan seuraan. Ja pilkataan. 

Epistola näyttää yksinkertaiselta juomalaululta. Viidennestä säkeistöstä alkaen viini aiheuttaa muutoksia. ”Peilaa itseäsi (maljassa), sydämesi on vapaa kaikesta tuskasta” ja ”Rakastut kuvaasi: upeasti kanna kuparinväristä nenääsi”. Näiden ja muiden kohtien perusteella laulu vertautuu antiikin metamorfooseihin. Viini on tarinassa muutoksen aikaansaaja. Voidaan suomentaa ”Peili paljastaa sun muuttuvan, Bacchus antaa lahjan puuttuvan – nokkas näät punehtuvan.” 

Muutoksen kohteena on Joachim Wetz, häärunoilija ja oikeussalien ”instantietrampare” – jonkinlainen lakiavustaja. Käy selväksi, että runoilijana hänen tekemisiään pilkataan. ”Vid en brudsäng strödde du klenoder. Ingen märker dina tankeprål.” Laulun loppusäkeet tulevat nyt tärkeiksi: ”Lycka til Cupidos härlighet, att i Bacchi vingård blifva fet! – Drick, Bror Wetz, du är Poet.”

Kun näitä kohtia pidetään oleellisina suomentaessa, laulun loppu on Rosbergin käännöksessä: ”Seuras tässä juhlat jatkukoot, vyötäisille lahjat kasvakoot. - Wetz, nyt runoilija oot”. Aiemmat kääntäjät ovat valinneet eri painotuksia, eikä tarina huipennu metamorfoosiksi.

Onni Kupiainen: ”Onni myötäs tielle sulouden! Lihoakses maassa Bakkuksen – Juo, Wetz, herra runojen!”

Reino Hirviseppä: ”Noin kun virtaa raikas laulun vuo, Näytä siis nyt taitos jalo tuo, – Bacchukselle malja juo!”

Esimerkkinä suomennoksen (lyhennelmän) kaksi viimeistä säkeistöä. Kirjoittaja on Suomessa 1990-luvulla kuullut kaverin lausuvan ”Näin auringon”, kun hän joi pullosta viimeisen hörpyn. Bellmanin laulusta se löytyy ”Och på botten – ser din lyckas sol”.

Lehdossa täss pyhässä,
taivaan jyrinässä
välkkyy malja - pom pom pom -
lailla kristallin.
Kun sä peilaat tuopista
pääset sairauksista.
Maistuu kalja - pom pom pom -
laulat sonetin.
Peili paljastaa sun muuttuvan,
Bacchus antaa lahjan puuttuvan, 
Pom pom pom pom pom pom -
nokkas näät punehtuvan.

Loistavaks kuin aamunkoi
viini naamas taikoi.
Tartu arpaan - pom pom pom -
et oo onneton.
Tippuu harmit harteilta
tuoppi tuopilta.
Pohjalla saan - pom pom pom -
nähdä auringon!
Seuras tässä juhlat jatkukoot,
vyötäisille lahjas kasvakoot.
Pom pom pom pom pom pom -
Wetz, nyt runoilija oot!

  suom. T. Rosberg

Hämeenlinnan mieskuoro 2012

Nään mustan aallon, valkopään

Kohtauksia ritarien hautajaisista sisältyy Bellmanin ritarikuntarunouteen. Laulussa 5b, Se svarta böljans hvita drägg, ollaan ritari Johan Glockin hautajaisissa. Bellman sisällytti sen kokoelmaan Fredmanin laulut. Laulu on kaunis ja kohtalokas. 

Myrsky on vertauskuva kuoleman herättämille tunteille tässä ja myös epistolassa 79. Saattomiehen vakavuus muuttuu huvittavaksi, kun laulu huipentuu muistomaljaan. Näytteenä ensimmäinen säkeistö surulaulusta ”joka esitettiin Kullatussa Lohikäärmeessä 11. heinäkuuta 1770”.  

Nään mustan aallon, valkopään,
nään kuinka Kharon raataa
Hän väänti vettä viiksistään, 
kun myrsky lauttaa kaataa 
Hän airon iskee aaltoihin
– On auki luukut taivaan 
Ja aalto iskee takaisin
– On aika nousta laivaan

    Fredmanin laulu 5b, Välment sorgesyn 
    Se svarta böljans hvita drägg...
    C. M. Bellman, suom. Tuomas Rosberg

Myrsky, Benjamin Smith 1797, aiemman George Romneyn maalauksen mukaan

Böljan sig mindre rör – Veen aallot pienenee

Kesäyö yllyttää kirjailijoita luonnonkauneudella. Etenkin pohjolassa, jossa kesä tulee äkisti. Bellman kuvaili kesäyön laulussa Böljan sig mindre rör yksityiskohdista kokonaisuuteen edeten. Öisen luonnon tapahtumia havainnoivat ”me”. Vain mandoliinia soitetaan kesäyössä. Kokijat ovat passiivisia. Suomennoksessa he esiintyvät vain viimeisessä säkeessä. Melodia on levollinen, melkein harras. Otteet laulun ensimmäisestä ja toisesta säkeistöstä.

...Tuijottaa täysikuu.
Jasmiini luo tuoksuaan.
Tyynestä heijastuu
hiljainen ja kylmä maa.
Lehdelle kukkasen
jää kultaperhonen.
:,: Aika on kiemurrella madon kolostaan heinikkoon :,:

...Yhteinen sointu soi,
jatkaa mandoliini vaan.
Surrata puussa voi
mehiläiset unissaan.
Läiske käy leikkien
rannoilla ahventen.
:,: Aivan pian havahtua saamme aamuaurinkoon :,:

Bacchi Ordenskapitel XIV n:r 2
suom. Tuomas Rosberg

Pohjolan ulkopuoleltakin löytyy esimerkkejä. Vaikkapa afrikkalais-amerikkalaisen Paul Laurence Dunbarin runo A Summer’s Night.

The night is dewy as a maiden’s mouth,
The skies are bright as are a maiden’s eyes,
Soft as a maiden’s breath the wind that flies
Up from the perfumed bosom of the South.
Like sentinels, the pines stand in the park;
And hither hastening, like rakes that roam,
With lamps to light their wayward footsteps home,
The fireflies come stagg’ring down the dark.

Laula, muusa, taistelusta vihamiesten

 Edgar Lee Mastersin teoksessa Spoon River antologia (1914) on jakso Spooniadi, joka panee miettimään huumorin osuutta taiteessa. Eeppisen runoelman muoto toimii etäännyttävänä. Ja pikkukaupungissa tapahtuu, kun kronikoidaan jääräpäisyyttä, populismia ja veristä kiistelyä. Draaman lisäksi tarina on naurettava. Sivuhahmon sanat uhkaavassa tilanteessa sopivat esimerkiksi: "Rohkeutta tarvitsemme, sanon teille! Nousin kerran itse jopa vaimoani vastaan." Otteita (suomennos Arvo Turtiainen 1947). 

Kerro taistelusta Thomas Rhodesin, John Cabanisin, 
Johnin tytön, Flossien, palattua 
hämäriltä retkiltään näyttelijäin luota.
... antain huomautukseen aiheen... 
kansalaisten muidenkin silloin alkaessa
Flossieta karsastella, häntä ojentaakseen. 
Mutta Flossie, piittaamatta heistä,
aivan kuin kaupunkia pilkatakseen
pisti pystyyn tanssit repäisevät.
...
Nuoret niissä, jopa saarnamiesten
käännyttämät uskovaiset, syntiin lankesivat, 
pyörähdellen halukkaasti Flossien kanssa, 
vaikka hällä puvun leikkaus
poven sulot paljasti rienaavasti. 
... näistä alkaen kaupunkimme, synkkä ennen, 
iloiseksi muuttui, ettei ollut moista nähty.
...
Jumalamme valituista eräs nosti huudon:
"Babylonin portto elää keskuudessamme, 
karkottakaa hänet, valon lapset!"
... 
konnankoukuin saadun aseman mukaan...
Harmon Whitney aloitti näin puhuen:
"Kansalaiset, yhä annammeko
kylmän, ahneen, tekohurskaan koplan
säästöjämme rosvota ja meidät tuhoon syöstä
porsaanlihakeinotteluin, vehnähuijauksillaan?
On jo aika, että kummuillamme
huhtikuinen romantiikka hankkii asuinsijan...
Sallimmeko, että nuoret, kuullessaan 
veren äänen, leimataan rietastelijoiksi?"
... 
Mutta hänet 
salamana keskeytti Jefferson Howard
kiirehtien lavalle puhuakseen:
"... ellei muusta ole kysymys kuin maineesta Cabanisin,
joka siirtyi puolellemme pelkän koston vuoksi...
Toivonkin siis, Herran nimeen, että löydämme 
suuremmat taiston aiheet...
Miksi aina riidellä pikkuasioista? 
Silti, jos nyt paremman puutteessa, 
ihmisluonne nostaa tunnuksekseen
orjuutusta vastaan rommin, huudan minäkin:
Rommia!"
...
syöksyi sisään paljain päin idiootti Metcalf, 
hikisenä, juoksun jälkeen läähättäen: 
"Sheriffi on miehinensä pian täällä, 
pidättääkseen joka sorkan!"

Bellmanin lauluissa ilonpidon seurauksista kuvataan erityisesti tappelu ja krapula. Bellmanin hahmot eivät huomioi mahdollista paheksuntaa, he eivät häpeä. Lauluissa jatkuvaa ryyppäämistä ja tanssiaisia tappeluineen pidetään luonnollisina. Bellman esitti nuorena Bacchuksen ritarikunnan menoja illanvietoissa. Kuvitteelliseen ritarikuntaan "kukaan ei pääse jäseneksi, jos ei ole vähintään kahta kertaa maannut katuojassa kaikkien näkyvissä", kirjoitti J. G. Oxenstierna 1769. 

Movitz toivoi että
lemmentuska tokenee,
kun sai maistaa mettä
lesken kokeneen.
Rouvan viinit ryysti
juoppolalli lemmessään.
Ukko sammui tyystin
iltaan mennessä.
Tuli hetki helliä,
telmiä ja kelliä,
jäivät kesken leikit lesken, 
koska mies on pelkkää velliä.

    Fredmanin epistola 44
    Bredströmskan ja Movitzin melankoliasta
    C. M. Bellman, suom. Liisa Ryömä


... Puolasta haastoin, juomaani join.
"Monarkki mikään", puhuin mä noin, 
"ei, hemmetti vie, 
niin mahtava lie,
ett estää hän voi, 
kun harppuni soi."
...
Nurkasta nousi uhka nyt uus, 
sihteerit, soturit sieltä kun huus:
"Lyö – toden haastoi suutarin suu,
rangaistu Puola on, pötyä muu!"
Ja komerostaan
mua huitaisemaan 
nous muori, hän kai
tän pirstaksi sai, 
harppuni sievän. Pling plingeli soi. 
Haavoille suutari mun mukiloi.
Juttu on siinä. Pling plingeli soi.  

   Epistola 45
   Isä Mollbergille, koskeva hänen harppuaan ja tavallaan ad notitiam, että 
   Mollberg kärsi syyttömästi Rostockin kapakassa
   C. M. Bellman, suom. Unto Kupiainen
   

Bort allt vad oro gör – Pois kaikki huolet

 Jos lumet ovat sulaneet, ainakin enimmät, on kevätlaulujen aika.

Bort allt vad oro gör on Bellmanin tunnettu laulu, jota kuulee useimmiten yhteislauluna. Kaikki on vain tuhkaa. Siispä tyhjennetään pullot ystävien kesken. Sanat ja soinnut suomeksi, siskot lisätty veljien joukkoon. Hyvää kevättä! 

   G           D            Em            D
1. Pois kaikki huolet, pois iljetys pelon tuoma.
C          G          Am         D7 G  
Mieluummin kuomat tuo pullot, ja juomat
Am   G   D  G
näin maistellaan.
|:
G                     D        Em              Hm7-5
Sisko, tee niin kuin minäkin. Maistuuko, minä kyselin. 
C          G            Am          D7 G
Vaalein ja fiini, kyll' maukkain on viini
Am  G  D  G
tää Reininmaan. 
:|

2. Kaikki vain tuhkaa on, vain tomua ja santaa.
Ystävät kantaa, vie pöytään ja antaa
mielijuoman. 
|: 
Veikko, tee niin kuin minäkin. Lauloin ja join ja käkätin. 
Pois ilme tuima, kun viini niin huima
on Malagan. 
:|

Sång nr 17 ur Bacchi Tempel, suomennos T. Rosberg

Siis pelko pois ja eteen päin

Urho, jos kentällä kaatua saat

Fredmanin epistoloissa henkilöhahmoja tarkastellaan ulkokohtaisesti. Henkilöt eivät kerro ajatuksiaan, lukuun ottamatta Fredmania, kertojaa. Epistolassa 37 seurataan korpraali Mollbergia hänen vahtivuorollaan kuninkaan puutarhassa, Fredmanin näkökulmasta. 

Säkeistöjä on 11, joista kolmessa keskitytään puiston kauneuteen. Kahdessa säkeistössä kuvaillaan Mollbergin ulkomuotoa tarkasti, osin pilkallisesti. Hienostoa kuvaillaan ja luetellaan kahdessa säkeistössä. Kahdessa ihaillaan puistoon saapuvan kuningattaren tuloa ja tehdään kunniaa. Kuudennessa säkeistössä kuvaillaan paria vapaalla olevaa sotilasta puistossa. Toinen taputtaa tyttöään, toinen torkkuu. Siinä välittyy kesäisen puiston rauhallinen tunnelma. Kuningattaren saapumisen kuvaus on lähes yliampuvaa. Pilkallinen sävy kohdistuu silti vain hovimuusikoihin. He ovat kierosilmäisiä, janoisia ja hurskaita kuin lampaat. 

Muodostuu kontrasti, kun 10. säkeistö kuvailee, kuinka sotilaan kaatuminen sodassa on kunniakasta. ”Paita päälläsi verisenä ja kauniina kertoo kuulista, jotka sinuun osuivat”. Tämän ainoan säkeistön Reino Hirviseppä julkaisi suomeksi nimellä Sotaveikot. Suomennos oli juhlava ja isänmaallinen, ”Kun, sotaveikko, sä kallistat pääs...”. 

Alkutekstissä Fredmanin sävy muuttuu arkiseksi säkeistössä 11. Annetaan ymmärtää, että vartiomiehet eivät ajattele kunniaa, vaan vahtivuoron päättymistä ja sotilaiden arkista äkseerausta. Fredman kysäisee sivumennen: ”ethän vain pelkää?”. Edellisen säkeistön paatos saa ironisen sävyn. 

Säe säkeeltä luettuna Bellmanin laverteleva lauluruno sisältää sekä luonnonkauneutta että isänmaallisuutta, ihailua ja pilkkaa, tapahtumaa ja odotusta. Alkutekstin tyyli jää vaihtelevaksi. Viimeinen 11. säkeistö ratkaisee ehkä kokonaisuuden lempeän pilkalliseksi. Tai se on loppuvitsin yritys. 

Suomentajalle teksti antaa siis valinnan mahdollisuuksia. Millainen tarina on kertomisen arvoinen? ”Mollberg, paikka!” se alkaa, ja alentaa vartiomiehen koiran asemaan. Aikalaisten nimien luettelo tai paimenrunouden hahmot eivät ole tarinalle oleellisia, ne voidaan jättää suomennoksesta pois. Viiteen säkeistöön tiivistäen paljon muutakin jätetään pois. Laulu on hetken aistimusten kuvaus kesäisessä puistossa. Vuoroin ihastunut, vuoroin pilkallinen. Kuin M. A. Nummisen tyylillä. Näytteenä suomennoksen toinen säkeistö sekä viimeinen. Ainoastaan viimeinen säkeistö on suomennettu alkutekstiä läheisesti seuraten. 

   Aurinko välkkymään jalokiven saa,
   Hienohelmat niiaa, nauraa, pyörii, parkuu. 
   Säihkettä, soittoa, puron solinaa,
   Orfeus kun kesäneitiin hullaantuu. 
   Portilla puiston käy säpinää. 
   On univormut kauniit ja kuumat. 
   Oi, kuningas ja kuningatar saapuvat! 
   Herttuat, kreivit, nyt tervehtikää. 

   Terveydeks, Mollberg, joko kello soi?
   Jaakobin torniss kahdeksaa se viisaa.
   Ethän vain pelkää? Sotamies ei voi
   yhtään empiä kun rinnan paljastaa.
   Mars, eteenpäin ja suoristakaa!
   Seis, ojennus, mä sulkeiset kestän.
   Kunniaa tee! Hei, onko se jo yhdeksän?
   Huus toinen vartija sillan takaa.

      Fredmans epistel n:o 37
      Til Mollberg på post vid Kungs-Trädgården
      Mollberg, stå stilla...
      suom. T. Rosberg

Tuoksuva, unettava puisto

Hetkinen meni pohtiessa, miten maapallon ympäri yksin purjehtiva Tapio Lehtinen kertoi Helsingin Sanomille lukevansa paljon. ”Muuten tulisin hulluksi.” Hän luki juuri Moby Dickin. 

Helsingin Sanomat mainitsee, että tämä Melvillen romaani ”kertoo valaanpyynnistä.” 

Sehän kertoo ihmisen turhasta pyristelystä kohtaloa vastaan. Ja pakkomielteen seuraamisesta, vaikka henki menisi. 

Lisäys purjehduskilpailun jatkosta: Lehtisen vene upposi. Hän oli merihädässä pelastuslautallaan ja pelastui järjestäjien ja kanssakilpailijan avulla. 

Bellman kirjoitti epistolassa 79 kauhusta luonnonvoimien edessä. Yhtä hyvin laulu kuvaa juoppohulluuden puuskaa.  

Lautta joll' seison keinuu, 
karmiva ruori kirskahtaa. 
Varjojen tungos heiluu. 
Sain alan ahtaimman. 
Kuolema torveen tuuttaa, 
Aiolos itkuun purskahtaa. 
Auta! Joen pauhu pelottaa, 
syöverin kauheimman. 
Hiisi, Näkki, Lempo ja Jätti 
riehui, tähdet sammuksiin mätti. 
Taivas ei näy, mä hukkaan yöhön katseeni. 
Näen menetykseni.
Mun kiirastuleni, 
hyv' yöt', madam!
      C. M. Bellman, suom. T. Rosberg

Miks itket täällä?

Riemukkaan tyhjäpäinen laulu kertoo Jergen Kyttyrän ja isä Bergin tekemisistä tanssiaisissa. Soitetaan, tanssitaan ja juodaan. Kertoja, Bellmanin lauluissa Fredman, kehuu juovansa kaksitoista pulloa minuutissa. Laulussa on neljä pitkää säkeistöä. Vain lyhyesti kahdessa säkeessä on ajatus, että hulluttelulla ja juhlimisella yritetään lohduttaa itkijää, joka kärsii rakkauden vuoksi. Tätä on korostettu suomennoksessa. Vain osa alkuperäisestä kertomuksesta on säilytetty suomentaessa. Instrumentit saavat loistaa ja koristella rytmikästä melodiaa. Näytteenä kaksi säkeistöä neljästä.

2. Näin tanssii Jergen,
saa tytön posket punaa rairai rairai rairai.
Berg käyrätorven
messinkii rääkkää, toitottaa.
	Tanssii kaunis seralji.
	Soita vain veli, 
	nauti iloliemi.
	Valssiin Jergen hyökki,
	nyökki.
	Riemumielin tytöt riiaili.

4. Maista nyt hörppy.
Juo malja, torvet soittaa rairai rairai rairai.
Tyttösten hyppy
ja tanssi talon valloittaa. 
      Venus miehen uuvuttaa,
      Bacchus vie meitä
      loivempia teitä.
      Viini elämästä
      tästä
      rakkauden kivun puuduttaa. 
Miks itket täällä, 
kun meill on meno päällä?
Aamu pian koittaa,
kun tanssi talon valloittaa!

Fredmans epistel n:o 20
Til Fader Berg och Jergen Puckel
Står du och gråter...

Naula kanssamme!

Kuvakavalkadi ja Bellmanin tärkeimpiä lauluja

Carl Michael Bellman 1740–1795 – En bildkavalkad över vissa händelser och miljöer under denna tid

Magnus Ullmanin teoksessa tutustutaan hiukan syvemmin Bellmanin aikaan ja elinpiiriin. Se ei ole elämäkerta, mutta sisältää perustiedot runoilijan elämästä aikajärjestyksessä. Kuvia 1700-luvulta ja kirjan julkaisun aikoihin 2001. Kirja ja mukaan sisällytetty Mikael Samuelssonin CD muodostavat löyhän kokonaisuuden. 

Luettavaa ja kuunneltavaa

Kiinnostavaa on, mitkä laulut ja runot on valittu tällaiseen tietoja syventävään teokseen. Olisiko tässä tiivistettynä kaikki, mitä Bellmanin lauluista täytyy tietää? Näyttää siltä että valintaan vaikutti, kuinka tunnettu laulu on, joskus taas lauluruno, toisen kohdalla taas melodia. 

Teokseen sisällytetyt tai pitkästi lainatut laulut

Julkaisun mukaan järjestettynä, ei Bellmanin kirjoittamia otsikoita, vaan laulun ensimmäinen säe (esitysohje, tahtilaji). 

Fredmans epistel n:o 1 (FE 1) – Gutår båd’ natt och dag! (menuetto 3/4) 
FE 2 – Nå, skruva fiolen (andante 2/4) 
FE 4 – Hej, musikanter, ge valthornen väder  (presto 3/8)(instrumentaali CD:llä) 
FE 9 – Käraste bröder, systrar och vänner  (menuetto 3/4) 
FE 12 – Gråt fader Berg och spela  (lamentabile 4/4) 
FE 20 – Står du och gråter?  (menuetto 3/4)
FE 23 – Ack, du min moder  (menuetto 3/4)(instrumentaali CD:llä) 
FE 28 – I går såg jag ditt barn, min Fröja  (andante 3/4)(instrumentaali CD:llä) 
FE 35 – Bröderna fara väl vilse ibland  (allegretto 6/8)(instrumentaali CD:llä) 
FE 36 – Vår Ulla låg i sängen och sov  (allegretto 2/4) 
FE 48 – Solen glimmar bland och trind  (allegretto 2/4)  
FE 54 – Aldrig en Iris på dessa bleka fält  (andantino 3/4) 
FE 68 – Movitz, i afton står baln  (menuetto 3/4)(instrumentaali CD:llä)
FE 71 – Ulla, min Ulla, säj får jag dig bjuda  (allegro ma non troppo 2/4) 
FE 79 – Charon i luren tutar  (menuetto 3/4) 
FE 82 – Vila vid denna källa  (andante 2/4) 
Fredmans sång n:o 3 (FS 3) Se meningheten  (menuetto 3/4)
FS 5c – Så slår min Glock  (andante 2/4) 
FS 21 – Så lunka vi så småningom  (marche 2/4)  
FS 31 – Opp Amaryllis! Vakna min lilla!  (menuetto 3/4)(instrumentaali CD:llä)  
FS 32 – Träd fram du Nattens Gud  (andante 2/4) 
FS 33 – Magistraten uti T**** fiker (Täljevisan) (andante 4/4)
FS 35 – Gubben Noach  (andantino 2/4)  
FS 41 – Joachim uti Babylon  (andante 2/4)  
FS 57 – Sjung och läs nu Bacchi böner  (moderato 2/4) 
FS 64 – Fjäriln vingad syns på Haga  (andante 4/4) 
Gustafs skål  (marche 2/4)  
Jag kom hem så röd och skön (runo) 

Alla sama lista, johon on lisätty suomennosten tiedot. Lähes kaikki on suomennettu. Moni näistä lauluista vieläpä monta kertaa. Kokoelmia julkaisseet suomentajat (Ryömä, Hirviseppä ja Kupiainen) ovat usein suomentaneet samoja lauluja. Niissä tapauksissa mainitaan subjektiivisesti mieluisin. 

FE 1 – Kajsa Stinalle (Ryömä, Lauluja lasin läpi)
FE 2 – Ukko Bergille koskien hänen viuluaan (Ryömä, Lauluja lasin läpi)
FE 4 – Erityisesti Anna Stiinalle (Kupiainen, Fredmanin epistoloita)(ja Rosberg)
FE 9 – Thermopolium Borealen muorille ja hänen impyeilleen (Ryömä, Lauluja lasin läpi)
FE 12 – Elegia tappelusta Gröna Lundissa (Ryömä, Lauluja lasin läpi)
FE 20 – Miks itket täällä? (Rosberg)
FE 23 – Yksinpuhelu Fredmanin maatessa Krypinin kapakan luona… (Ryömä, Lauluja lasin läpi)
FE 28 – Väijytyksestä Ulla Winbladia vastaan  (Ryömä, Lauluja lasin läpi)
FE 35 – Koskeva kaunotarta ja hänen häilyväisyyttään (Ryömä, Lauluja lasin läpi)
FE 36 – Koskeva Ulla Winbladin äkkilähtöä (Kupiainen, Fredmanin epistoloita)
FE 48 – Jossa kuvaillaan Ulla Winbladin kotimatkaa Hessingenistä… (Ryömä, Lauluja lasin läpi) 
FE 54 – Ei koskaan Iiris (Rosberg, Bellman ja balalaikka)
FE 68 – Kohtapa, Muovits, myö soa (Gottlund)
FE 71 – Ullalle Fiskartorpetin ikkunassa… (Ryömä, Bellman ja balalaikka)
FE 79 – Kuolema torveen tuuttaa (Rosberg)
FE 82 – Epistola 82 Odottamattomat Jäähyväiset (Ryömä, Lauluja lasin läpi)
FS 3 
FS 5c – Niin kello lyö, on tullut yö (Rosberg)
FS 21 – Laulu 21 (Ryömä, Lauluja lasin läpi) 
FS 31 – Aamukalaan, Amaryllis! (Hirviseppä, Bellman – lauluja ja epistoloita) 
FS 32 – Esiin astu, herra Yö (Rosberg, Bellman ja balalaikka)
FS 33 – Virkamiehet päätti (Rosberg)
FS 35 – Ukko Nooasta ja hänen eukostaan (Ryömä, Lauluja lasin läpi)
FS 41 – Babylonin Sanna (Hirviseppä, Bellman – lauluja ja epistoloita) 
FS 57 – Lue ja laula, Bacchus on herra (Rosberg)
FS 64 – Perhonen taas lentää haassa (Rosberg)
Kuningas Kustaan malja (Hirviseppä, Bellman – lauluja ja epistoloita)
Pikku Kalle (Rosberg, suomennettu Mozartin sävelmään In dies’n heiligen Hallen)

Muutamaa luettelon lauluista ei ollut suomennettu. Valikoiman innostamana Tuomas Rosberg on viime vuosina suomentanut niitä. Ruotsiksi Bellmanin runous on käden ulottuvilla Wikisourcessa. 

Johtopäätös on, että tutustuminen Bellmanin tärkeimpään tuotantoon onnistuu myös suomeksi. Tässä sopii myös mainita suomennokset luetteleva Heikki Poroilan Yhtenäistetty Carl Michael Bellman (2012), vaikka se onkin jo hivenen vanhentunut. Musiikkikirjastonhoitaja Poroila piti luontevana nimetä Bellmanin laulut alkusanojen mukaan. Kuten Ruotsissakin usein tehdään. Laulun numero julkaisussa ja Bellmanin kirjoittamat otsikot kulkevat rinnalla. 

Huulille huilu vie

Fredmanin epistolassa 19 Rumpali tuli, terve, tytöt yllytetään nuorukaisia ja neitosia. Kehotetaan syömään vohveleita ja juomaan viinejä. Bellman kirjoitti tanssimisesta ja vertauskuvin seksuaalisuudesta. Fredmanin epistoloiden alkupuolella on useita samantapaisia lauluja, huvitukseksi tehtyjä. Paavalin epistoloita parodioiva perusajatus ”toimii täysillä vain epistolasarjan alussa, voinee sanoa onneksi, sillä ajan mittaan se olisi kyllä ruvennut kyllästyttämään.” Lars Huldén, Ruusunpunainen suru, 1999. 

Alkuteksti mainitsee toistuvasti rummunpäristyksen. Alkuperäisnuotin esitysohje on eloisa (vivace), melodia on rytmikäs, ja säestys on tiheäjakoinen. Nämä voivat ohjata uudenkin sovituksen tekoa. Melodian rytmin vuoksi suomennos on varsin vapaa, seuraa samoja teemoja, ei ole käännös. Esimerkkinä toinen säkeistö viidestä. 

Valloita mäet hyppelyllä.
Tanssijat varpaillaan.
Hei, tyttö käsi vyötäröllä
sievästi tanhuaa.
Rummuta, rumpali! Serkku on alakuloinen.
Tanssi ja viini ja mies korjaa sen! 
   suom. Tuomas Rosberg

Midsommardans Anders Zorn 1903

On hauskaa olla lihava

Eräs Bellmanin nuoruudenruno ansaitsee huomiota, koska laulun melodia on kaunis. Hur lustigt är att vara fet kuuluu juomalauluihin, bakkanaalisiin sellaisiin. Humala ja naiminen ovat tavoitteina. Juomisen huonot puoletkin luetellaan asiaan kuuluvina, samoin kuin kuoleman väistämättömyys. Jokainen säkeistö päättyy ”te ymmärrätte hyvin mitä tarkoitan”. Esimerkkinä viimeinen säkeistö.

5. Nyt mainen loisto jäädä saa,
mä Astrildin vien tanssimaan.
Näin, voitin, maistoin, join. Pian kuolen.
Saan pullon puolisoksi - Käsität kyll sen.

   Hur lustigt är att vara fet
   Standartupplaga XIV, Ungdomsdikter II, n:o 7
   C. M. Bellman, suom. Tuomas Rosberg 

Seksistä orgiaksi

Yö on: yli kattojen jälleen
Kuun kulkee lihavat kasvot.
Hän uroskissa kaikista kadehtivaisin,
kademielin rakastavaisia katsoo, 
tuo kelmeä, ihrainen ukko kuussa. 
Himomielin se pimeitä nurkkia kiertää, 
nojaa ikkunoihin, puoliksi suljettuihin
kuin himomielinen, lihava munkki, mi kulkee 
teitä kiellettyjä yön aikaan julkeana. 
   Kuu, kokoelmassa Dionysos, Friedrich Nietsche 1888, suom. Rauni Kouta

Sleepy Sleepersin levyllä The Mopott Show (1979) oli kappale Pumpulitissit, tyylinä 1950-luvun rock. Laulun teksti on yksinkertainen. 

Pu-pu-pu-pumpulitisseistä kiinni mä tartuin. 
Pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pumpulitissit, 
pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pumpulitissit.
Pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pumpulitissit vain. 
    S. Helminen, M. Helminen

Seksuaalisuus on tässä teinipoikamaisen intoilun asteella. Rokkisanoituksen tulee sisältää riittävästi rytmikästä höpötystä, sen rokkarit tiesivät musiikkivitsejä kirjoittaessaan. Tässä hypätään merkityksettömästä merkitykselliseen onnistuneesti. Seksuaalisuus on vietti, ei älyllistä. Siksi tekstin älyttömyys on osuvaa. 

Seksuaalisista estoista vapautumista tavoitteli Pentti Saarikoski. ”1962 Saarikoski kehitti myös elämänsä toista puolta, työnteon ja tuottavuuden vastakohtaa... Orgian Saarikoski oli elänyt monta kertaa kuvitelmissaan, jo kirjoittaessaan nuoruuden päiväkirjan riettaita jaksoja tai lukiessaan Herman Hessen Arosutta... 1960-luvun alun boheemien elämä oli viinan ja seksin läpäisemää yhteisyyttä,... tarjosi Saarikoskelle »mahdollisuuden maailmaan joka on yhtä eläintä»... X kertoo Haagan Urheilutieltä: »Täysin mahdoton sanoa, keitä siellä oli. Y oli ainoa, jonka nimen tiesin. Naisia tuli ja meni, niitä pysäytettiin kadulta ja kapakasta... aina sieltä tuli joitakin.» X ja Saarikoski olivat yleensä orgioiden ainoat miehet. Y:tä Saarikoski piti Kirkenä, joka muuttaa miehet sioiksi... Nuorelle miehelle oli uutta, että himo hallitsi myös naisten fantasiaa ja oli vain tarkemmin suojattu tabu kuin miesten lihallisuus. Nyt hän yllytti Y:tä promiskuiteettiin ja X:ää, jonka mukaan hän »oli koko ajan järjestämässä ja neuvomassa, keksi uutta ja uutta, mutta ei toiminut itse, paitsi Y:n kanssa. Minua katsellessaan hän tunsi että se oli hän joka siinä toimi, oli kuin hän olisi saanut jonkinlaisen henkisen orgasmin.»... Paikalla käyneiden mieleen on jäänyt Kristus-eleitä ja -ilmeitä tekevä Saarikoski alastoman lihan keskellä »kuin Sallisen Hihhuleiden Jeesus-hahmo.»”  Pekka Tarkka. Pentti Saarikoski, 1937–1963, otteet alkaen s. 446. 

Kokoelmassa Fredmanin epistolat Bellman rinnasti ryyppyretkien kuvaukset Paavalin kirjeisiin. Fredman komentaa ja nimittelee soittajia epistolassa 4 Soittajat antakaa torvelle tuuli, jonka alussa toimitusta kuulevat ”vain laudat ja tonkat”. Bellmanin lyhytsanaisesta kuvauksesta tilanteen voi tulkita etenevän orgiaksi. Alkuteksti kehottaa tiirikoimaan kauneuden lukon, mutta verbi dyrka tarkoittaa myös palvoa, tuo mieleen uskonnolliset tekstit. Apostoli Fredmanin opetus on himon seuraaminen. Tällaisten laulujen vuoksi Bellmanin oli vaikea saada julkaisulupaa kokoelmalleen. Alla kaksi viimeistä säkeistöä. 

Mökki on sievä ja siisti ja ja niukka.
Kyökissä sänkyynkin meet.
Sängyllä tyttö, yöpaita on tiukka,
Hei, Stiina, mitäpä teet?
Hyveet on tuomittu perikatoon!
Annetaan mennä ja rukoillaan Freijaa, 
myös kurkuille viinaa
ja himoille kiimaa.
Kas, viini vie elämään, puute kuoloon. 

Jäykkänä ranne nyt pasuunoillanne
veijarit, tuutatkaa vaan!
Iso on Stiina, niin valkea lanne.
Palvokaa kauneuttaan. 
Sydämeen sanani tallettakaa:
Temppeliks rakkauden vuodetta, patjaa,
on tyynyä, untuvaa,
porrasta, lautaa,
on tuoli ja pöytä ja kujalla maa.
 
    Fredmans epistel n:o 4
    Enkannerligen til Anna Stina
    Hej Musikanter ge Valdthornen väder...
    C. M. Bellman, suom. Tuomas Rosberg 

Kaikkina aikoina seksi on kiinnostanut ihmisiä ja kelvannut vitsailun aiheeksi. Esimerkki antiikin ajalta. Nuorukaisella oli vieraana kaksi vanhempaa naista. Hän sanoi palvelijoilleen: ”Sekoittakaa toiselle naiselle viiniä. Ja naikaa toista, jos hän haluaa.” Naiset vastasivat yhteen ääneen: ”Ei janota.” Kokoelmassa Ikivanha, suom. A. Kivimäki, V. Vahtikari ja S. Vesterinen. 

Kopio teoksesta Bacchanalia, 1890, Henryk Siemiradzki

On piru irti

Uudelleen kannattaa mainita suomentamisen tavoitteiden vaikutus lopputulokseen. Samasta alkutekstistä voi kirjoittaa hyvin erilaiset suomennokset, kun valitsee eri painotuksia.

Monet aiemmat Bellman-suomennokset ovat tavoitelleet kahta yksinkertaista asiaa: säilyttää mahdollisimman suuri osuus alkutekstin sanoista, ilmauksista ja ajatuksista ja sitten riimitellä suomeksi. Tulos on usein hyvin kirjallinen. Parhaita julkaistuista ovat Liisa Ryömän suomennokset. Hän otti vapauksia sekä muodon että sisällön kohdalla. Lauluista tuli sujuvia.

Laulun suomentamisen tavoitteisiin täytyy kuulua tekstin kelpaaminen laulettavaksi. Paino ja tavun pituus ovat tärkeämpiä kuin uskollisuus alkutekstille. Usein alkutekstin ajatusten jakaminen uudella tavalla eri riveille tuo tarvittavaa tilaa. Osa Bellmanin runoilmaisun mutkikkuudesta selittyy ajan muodilla, on hienostelevaa rokokoota. On ilmeistä, että osa kierteistä johtuu täydellisen riimin tavoittelusta. Niinpä suomentaja voi vaihtaa tilalle aivan muuta, jos täysriimi löytyy suomeksi. Tyylissä pysyen, kuitenkin.

Bellmanin hupiohjelmistoon kuului myös imitointi. Jergen Puckel (Kyttyrä) on Fredmanin epistoloissa sivuhenkilö, joka puhuu ruotsia alasaksalaisella korostuksella ja sekoittaa joukkoon saksan sanoja. Hänen juoppohulluutensa aiheuttaa krouvin siivouksen Fredmanin epistolassa 73. Bellmanin loppuvitsi on rinnastaa krapula, vaivojen puristus ja Tukholman marraskuu. Suomennoksessa ei ole lainkaan ruotsia ja siihen on sekoitettu nykysaksaa. Laulusta on olemassa myös saksannos Der Teufel ist hier. 

On piru irti! Se porstuaa hakkaa
ja tuoleja nakkaa, ei lakkaa!
Potkaise viuluja,
kaada myös kiuluja,
saatana juhlissa on.
...
Tynnyriin tarraa
nyt Jergen ja darraa
ja paasaa, onneton.
   - Doch bin ich ein synnin orja,
   ach, mun Kontrakt loppuun päin.
   Hören Sie mal, nun mä kurja
   vannoo näin: 
   Ich will tytöt viekoitella,
   ich will kortit pelaamaan.
   Tanzen vain, nicht ajatella
   vaimoaan.
   Etwas muste tuokaa,
   her ein kynä suokaa.
   In der Tat, oon saatanan, jos pontikka viel saan. 

Pyyhi ja luuttua lattia, Lotta,
ja kiillota, kiire on totta.
Sulje ja järjestä,
liina ja kynttilä,
katso ett lukko on kii.
...
Juokse jo hutsu
ja Movitzi kutsu,
nyt sormet soittimiin.
   - Kirjoittaa ich vakuuksilla:
   Hiermit, todistajat, muut,
   punaisilla kirjaimilla,
   mit mein Blut!
   En mä olla niemals raitis,
   Kirkkoon wohl kaum astu en.
   Työssäin doch ich aina altis,
   ryyppäilen.
   Kankkunen on schwerer,
   Ruotsinmaa, November.
   Manu mea propria, im Krugen Ruusunen. 
     suom. Tuomas Rosberg 

Voi yksinäisen miehen viedä marraskuu

Sulje silmiäs ihanaan siristykseen kaihoisaan

Eräs kauneimmista Fredmanin epistoloista on numero 74, Bergströmskan muotokuvasta. Bellman omisti laulun kuvanveistäjä Sergelille. Sergel oli Bellmanin ystävä, ja hänen piirroksensa piippua polttavasta Bellmanista on ainoita runoilijan elämän aikana piirrettyjä muotokuvia.

Fredman puhuttelee Movitzia, joka maalaa kaunottaren muotokuvaa. Se on ”suloista vaivannäköä”. Kahden lauletun säkeistön välissä oleva runo väittää muun muassa, että kuvataide ei voi saavuttaa luonnon kauneutta. ”Ah, maalaa Movitz vielä, mutta tee kuvastasi iloinen. Bergströmskan malja – kippis – jonka kuva kankaalla komeilee! Apelles ohjasi hänen kättään! Minä juon, maalaa sinä”, Fredman päättää puheensa. Toisessa säkeistössä taiteilija Movitz vastaa. Hän kertoo olevansa kyllä rakastunut, mutta omaan teokseensa. Laulu on kaunis, mutta suora käännös ei sovi lainkaan melodian vaatimuksiin. Siksi suomennos on mukaelma, tehty yksinkertaiseksi rakkauslauluksi ilman runo-osuutta välissä. Ensimmäinen säkeistö esimerkkinä alla.

Fredmanin epistoloissa Movitz on monipuolinen sivuhenkilö. Hän on usein Fredmanin opetusten kuulijana ja kohteena. Tässä Movitz on maalari, kuin myös epistolassa 66. 

Tuo työ,
siveltimen yö, kuu ja puisto,
hiljaa mestari nurkassaan,
kaunein Freija on mallinaan.
Ikuistat kauneuttaan,
jää nuoruudestaan muisto.
Vain työ,
etkä kuule miten krouvin väki hoilaa.
Katso silmiin, joita siveltimes maalaa.
On tulta katseessaan,
kuin tähden loisto.   (Fine)

Movitz, sä emmit, korjailet.
Pois vaikeudet.
Tie nerouden
on käsissäs,
tie autuuden
nyt edessäs
maassa kauneuden.  (D.C. al Fine) 
    suom. T. Rosberg 

Bellman Bacchuksena, J. T. Sergel (kuva Wikipediasta)

 

Koskien Ilves-krouvin neiti Sofiaa ja erästä tapausta

Bellmanin lauluissa on usein kontrasti hienon muodon ja banaalin sisällön välillä. Fredmanin epistolassa 77 on kaunis, kansanlaulumainen melodia ja tekstissä ryyppyretken kuvaus. Kieli on kekseliästä ja vaihtelevaa. Riimittely on virheetöntä (suomennoksessa puutteellista). Kokonaisuutena laulu ei kuulu Bellmanin merkittävimpiin. On vain kevyttä viihdettä, tarkoitettu naurattamaan. 

Bellman käyttää tässä laulussa runsaasti verbejä, se on virkistävä tyylikeino. Kahdessa säkeistössä kuvaillaan öistä satamaa miltei runollisesti. Se on suomennettu aiemminkin, ainakin Unto Kupiaisen toimesta (kokoelmassa Fredmanin epistoloita, 1957 Arvi A. Karisto).

Tarinassa Fredman saapuu Ilves-krouviin, uhoaa, juoruilee ja alkaa flirttailla neito Sofian kanssa, jonka ”kapteeni on 15 kertaa maannut”. Tarina päättyy selkäsaunaan. Fredman anoo kapteenia lopettamaan, kun ”selkäni jänteet on hakattu ryyneiksi”. Kapteeni kiroaa Fredmanin englanniksi ja nimittää koiraksi. Esimerkkinä kolme säkeistöä kahdeksasta. 

4. 
Kas, miten lippu lyö, tuuli sen kiskoo
Pullistellen pyörii ja on punainen
Aaltoja koskee, kun kulmiaan viskoo,
laituriss on kaljaasi narskahdellen
Nalle on kannella kettingissään
Kuunvalo erottelee raudan joka lenkin
Varjossa maston jää mies pimeään
Viulunsa soi päässä penkin 
5. 
Huh, nytpä reelinki keinuu ja vippaa
Isomasto naukuu, kuuletko sen!
Arkulla istuva vieras vain hikkaa
Tilirulla vieressä kolpakoiden
Hei veli Mollberg, tuijotellaan
Tässä on kaukoputki, siitä imekäämme
Tuolla tuo harmaapää laiturillaan
Mies täysi tollo ja käärme 
6. 
Skool kauniit nuoret, ne säästöni vei, juu
Ikuisesti hikka on kohtalonain 
Tuolit käy piirissä, lattia keinuu
Mitä näät ja kuulet, sen kannusta sain 
Kauppa kyll hierottiin kohtuullinen –
sellaisen lastin kyllä tämä jätkä raijaa
Jos kysyt laatua virvokkeiden,
en sitä lainkaan mä snaijaa
    suom. Tuomas Rosberg

Satamassa

Ala laulaa, juo ja hurraa, nainen ja mies

”Nautitse, naapuri ilolla aina”, aloitti Jaakko Juteini Kesti-Laulun. Tutkielmassa Bellmanin runous Suomessa Eino Salokas rinnastaa tämän seuralaulun Bellmanin lauluihin. Se on tyypillinen juomalaulu.

Unhota, ystävä, murheetkin mustat,
korvasta korttelit pyllistäin; 
kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat,
oluell’ upota vähittäin.
    Laula ja juo, 
    Laula ja juo,
sydändäs riemulla sytyttäin.

Juteini julkaisi myös Ukko Nooan säveleen kirjoittamansa runon.

Elämä on ihanainen aina yhdessä –
elämä on ihanainen aina yhdessä;
    rinda rakastava
    riemu ruskottava
kumpanina kävelevät käsi kädessä.

Bellmanin juhlimista kuvaavat laulut ovat selvemmin bakkanaalisia kuin Juteinin. Fredmanin laulu 22 kuvaa Venuksen ja Bacchuksen häät ja kehottaa riemuitsemaan. Rytmi on hakkaava. Näytteenä suomennoksen ensimmäinen ja viimeinen säkeistö.

Hei, kuule, nyt on hauskat häät. 
On Venus morsian.
Kun Bacchus rikkoi neidon jäät,
sai onnen korkeimman. 
Verevälle kyntäjälle tuu kaunoinen. 
Kutsuttu on jokainen, kutsuttu on jokainen,
yhteen tullaan juhlahepeneiss.
Tule tanssiin, tule tanssiin, nainen ja mies. 
Kutsuttu on jokainen, kutsuttu on jokainen, 
tänään tanssiaisiin joka mies!

Nyt istu veljein, paikallas
siks kunnes kutsutaan.
Ja tunne jyske rinnassas,
käy Bacchus soittamaan. 
Bassollansa koko kansa nyt hurmattais. 
Kutsuttu on jokainen, kutsuttu on jokainen,
yhteen tullaan juhlahepeneiss.
Ala laulaa, juo ja hurraa, nainen ja mies. 
Kutsuttu on jokainen...
    suom. T. Rosberg

Tanssia ja kieriskelyä