Huulille huilu vie

Fredmanin epistolassa 19 Rumpali tuli, terve, tytöt yllytetään nuorukaisia ja neitosia. Kehotetaan syömään vohveleita ja juomaan viinejä. Bellman kirjoitti tanssimisesta ja vertauskuvin seksuaalisuudesta. Fredmanin epistoloiden alkupuolella on useita samantapaisia lauluja, huvitukseksi tehtyjä. Paavalin epistoloita parodioiva perusajatus ”toimii täysillä vain epistolasarjan alussa, voinee sanoa onneksi, sillä ajan mittaan se olisi kyllä ruvennut kyllästyttämään.” Lars Huldén, Ruusunpunainen suru, 1999. 

Alkuteksti mainitsee toistuvasti rummunpäristyksen. Alkuperäisnuotin esitysohje on eloisa (vivace), melodia on rytmikäs, ja säestys on tiheäjakoinen. Nämä voivat ohjata uudenkin sovituksen tekoa. Melodian rytmin vuoksi suomennos on varsin vapaa, seuraa samoja teemoja, ei ole käännös. Esimerkkinä toinen säkeistö viidestä. 

Valloita mäet hyppelyllä.
Tanssijat varpaillaan.
Hei, tyttö käsi vyötäröllä
sievästi tanhuaa.
Rummuta, rumpali! Serkku on alakuloinen.
Tanssi ja viini ja mies korjaa sen! 
   suom. Tuomas Rosberg

Midsommardans Anders Zorn 1903

On hauskaa olla lihava

Eräs Bellmanin nuoruudenruno ansaitsee huomiota, koska laulun melodia on kaunis. Hur lustigt är att vara fet kuuluu juomalauluihin, bakkanaalisiin sellaisiin. Humala ja naiminen ovat tavoitteina. Juomisen huonot puoletkin luetellaan asiaan kuuluvina, samoin kuin kuoleman väistämättömyys. Jokainen säkeistö päättyy ”te ymmärrätte hyvin mitä tarkoitan”. Esimerkkinä viimeinen säkeistö.

5. Nyt mainen loisto jäädä saa,
mä Astrildin vien tanssimaan.
Näin, voitin, maistoin, join. Pian kuolen.
Saan pullon puolisoksi - Käsität kyll sen.

   Hur lustigt är att vara fet
   Standartupplaga XIV, Ungdomsdikter II, n:o 7
   C. M. Bellman, suom. Tuomas Rosberg 

Seksistä orgiaksi

Yö on: yli kattojen jälleen
Kuun kulkee lihavat kasvot.
Hän uroskissa kaikista kadehtivaisin,
kademielin rakastavaisia katsoo, 
tuo kelmeä, ihrainen ukko kuussa. 
Himomielin se pimeitä nurkkia kiertää, 
nojaa ikkunoihin, puoliksi suljettuihin
kuin himomielinen, lihava munkki, mi kulkee 
teitä kiellettyjä yön aikaan julkeana. 
   Kuu, kokoelmassa Dionysos, Friedrich Nietsche 1888, suom. Rauni Kouta

Sleepy Sleepersin levyllä The Mopott Show (1979) oli kappale Pumpulitissit, tyylinä 1950-luvun rock. Laulun teksti on yksinkertainen. 

Pu-pu-pu-pumpulitisseistä kiinni mä tartuin. 
Pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pumpulitissit, 
pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pumpulitissit.
Pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pu-pumpulitissit vain. 
    S. Helminen, M. Helminen

Seksuaalisuus on tässä teinipoikamaisen intoilun asteella. Rokkisanoituksen tulee sisältää riittävästi rytmikästä höpötystä, sen rokkarit tiesivät musiikkivitsejä kirjoittaessaan. Tässä hypätään merkityksettömästä merkitykselliseen onnistuneesti. Seksuaalisuus on vietti, ei älyllistä. Siksi tekstin älyttömyys on osuvaa. 

Seksuaalisista estoista vapautumista tavoitteli Pentti Saarikoski. ”1962 Saarikoski kehitti myös elämänsä toista puolta, työnteon ja tuottavuuden vastakohtaa... Orgian Saarikoski oli elänyt monta kertaa kuvitelmissaan, jo kirjoittaessaan nuoruuden päiväkirjan riettaita jaksoja tai lukiessaan Herman Hessen Arosutta... 1960-luvun alun boheemien elämä oli viinan ja seksin läpäisemää yhteisyyttä,... tarjosi Saarikoskelle »mahdollisuuden maailmaan joka on yhtä eläintä»... X kertoo Haagan Urheilutieltä: »Täysin mahdoton sanoa, keitä siellä oli. Y oli ainoa, jonka nimen tiesin. Naisia tuli ja meni, niitä pysäytettiin kadulta ja kapakasta... aina sieltä tuli joitakin.» X ja Saarikoski olivat yleensä orgioiden ainoat miehet. Y:tä Saarikoski piti Kirkenä, joka muuttaa miehet sioiksi... Nuorelle miehelle oli uutta, että himo hallitsi myös naisten fantasiaa ja oli vain tarkemmin suojattu tabu kuin miesten lihallisuus. Nyt hän yllytti Y:tä promiskuiteettiin ja X:ää, jonka mukaan hän »oli koko ajan järjestämässä ja neuvomassa, keksi uutta ja uutta, mutta ei toiminut itse, paitsi Y:n kanssa. Minua katsellessaan hän tunsi että se oli hän joka siinä toimi, oli kuin hän olisi saanut jonkinlaisen henkisen orgasmin.»... Paikalla käyneiden mieleen on jäänyt Kristus-eleitä ja -ilmeitä tekevä Saarikoski alastoman lihan keskellä »kuin Sallisen Hihhuleiden Jeesus-hahmo.»”  Pekka Tarkka. Pentti Saarikoski, 1937–1963, otteet alkaen s. 446. 

Kokoelmassa Fredmanin epistolat Bellman rinnasti ryyppyretkien kuvaukset Paavalin kirjeisiin. Fredman komentaa ja nimittelee soittajia epistolassa 4 Soittajat antakaa torvelle tuuli, jonka alussa toimitusta kuulevat ”vain laudat ja tonkat”. Bellmanin lyhytsanaisesta kuvauksesta tilanteen voi tulkita etenevän orgiaksi. Alkuteksti kehottaa tiirikoimaan kauneuden lukon, mutta verbi dyrka tarkoittaa myös palvoa, tuo mieleen uskonnolliset tekstit. Apostoli Fredmanin opetus on himon seuraaminen. Tällaisten laulujen vuoksi Bellmanin oli vaikea saada julkaisulupaa kokoelmalleen. Alla kaksi viimeistä säkeistöä. 

Mökki on sievä ja siisti ja ja niukka.
Kyökissä sänkyynkin meet.
Sängyllä tyttö, yöpaita on tiukka,
Hei, Stiina, mitäpä teet?
Hyveet on tuomittu perikatoon!
Annetaan mennä ja rukoillaan Freijaa, 
myös kurkuille viinaa
ja himoille kiimaa.
Kas, viini vie elämään, puute kuoloon. 

Jäykkänä ranne nyt pasuunoillanne
veijarit, tuutatkaa vaan!
Iso on Stiina, niin valkea lanne.
Palvokaa kauneuttaan. 
Sydämeen sanani tallettakaa:
Temppeliks rakkauden vuodetta, patjaa,
on tyynyä, untuvaa,
porrasta, lautaa,
on tuoli ja pöytä ja kujalla maa.
 
    Fredmans epistel n:o 4
    Enkannerligen til Anna Stina
    Hej Musikanter ge Valdthornen väder...
    C. M. Bellman, suom. Tuomas Rosberg 

Kaikkina aikoina seksi on kiinnostanut ihmisiä ja kelvannut vitsailun aiheeksi. Esimerkki antiikin ajalta. Nuorukaisella oli vieraana kaksi vanhempaa naista. Hän sanoi palvelijoilleen: ”Sekoittakaa toiselle naiselle viiniä. Ja naikaa toista, jos hän haluaa.” Naiset vastasivat yhteen ääneen: ”Ei janota.” Kokoelmassa Ikivanha, suom. A. Kivimäki, V. Vahtikari ja S. Vesterinen. 

Kopio teoksesta Bacchanalia, 1890, Henryk Siemiradzki

On piru irti

Uudelleen kannattaa mainita suomentamisen tavoitteiden vaikutus lopputulokseen. Samasta alkutekstistä voi kirjoittaa hyvin erilaiset suomennokset, kun valitsee eri painotuksia.

Monet aiemmat Bellman-suomennokset ovat tavoitelleet kahta yksinkertaista asiaa: säilyttää mahdollisimman suuri osuus alkutekstin sanoista, ilmauksista ja ajatuksista ja sitten riimitellä suomeksi. Tulos on usein hyvin kirjallinen. Parhaita julkaistuista ovat Liisa Ryömän suomennokset. Hän otti vapauksia sekä muodon että sisällön kohdalla. Lauluista tuli sujuvia.

Laulun suomentamisen tavoitteisiin täytyy kuulua tekstin kelpaaminen laulettavaksi. Paino ja tavun pituus ovat tärkeämpiä kuin uskollisuus alkutekstille. Usein alkutekstin ajatusten jakaminen uudella tavalla eri riveille tuo tarvittavaa tilaa. Osa Bellmanin runoilmaisun mutkikkuudesta selittyy ajan muodilla, on hienostelevaa rokokoota. On ilmeistä, että osa kierteistä johtuu täydellisen riimin tavoittelusta. Niinpä suomentaja voi vaihtaa tilalle aivan muuta, jos täysriimi löytyy suomeksi. Tyylissä pysyen, kuitenkin.

Bellmanin hupiohjelmistoon kuului myös imitointi. Jergen Puckel (Kyttyrä) on Fredmanin epistoloissa sivuhenkilö, joka puhuu ruotsia alasaksalaisella korostuksella ja sekoittaa joukkoon saksan sanoja. Hänen juoppohulluutensa aiheuttaa krouvin siivouksen Fredmanin epistolassa 73. Bellmanin loppuvitsi on rinnastaa krapula, vaivojen puristus ja Tukholman marraskuu. Suomennoksessa ei ole lainkaan ruotsia ja siihen on sekoitettu nykysaksaa. Laulusta on olemassa myös saksannos Der Teufel ist hier. 

On piru irti! Se porstuaa hakkaa
ja tuoleja nakkaa, ei lakkaa!
Potkaise viuluja,
kaada myös kiuluja,
saatana juhlissa on.
...
Tynnyriin tarraa
nyt Jergen ja darraa
ja paasaa, onneton.
   - Doch bin ich ein synnin orja,
   ach, mun Kontrakt loppuun päin.
   Hören Sie mal, nun mä kurja
   vannoo näin: 
   Ich will tytöt viekoitella,
   ich will kortit pelaamaan.
   Tanzen vain, nicht ajatella
   vaimoaan.
   Etwas muste tuokaa,
   her ein kynä suokaa.
   In der Tat, oon saatanan, jos pontikka viel saan. 

Pyyhi ja luuttua lattia, Lotta,
ja kiillota, kiire on totta.
Sulje ja järjestä,
liina ja kynttilä,
katso ett lukko on kii.
...
Juokse jo hutsu
ja Movitzi kutsu,
nyt sormet soittimiin.
   - Kirjoittaa ich vakuuksilla:
   Hiermit, todistajat, muut,
   punaisilla kirjaimilla,
   mit mein Blut!
   En mä olla niemals raitis,
   Kirkkoon wohl kaum astu en.
   Työssäin doch ich aina altis,
   ryyppäilen.
   Kankkunen on schwerer,
   Ruotsinmaa, November.
   Manu mea propria, im Krugen Ruusunen. 
     suom. Tuomas Rosberg 

Voi yksinäisen miehen viedä marraskuu

Sulje silmiäs ihanaan siristykseen kaihoisaan

Eräs kauneimmista Fredmanin epistoloista on numero 74, Bergströmskan muotokuvasta. Bellman omisti laulun kuvanveistäjä Sergelille. Sergel oli Bellmanin ystävä, ja hänen piirroksensa piippua polttavasta Bellmanista on ainoita runoilijan elämän aikana piirrettyjä muotokuvia.

Fredman puhuttelee Movitzia, joka maalaa kaunottaren muotokuvaa. Se on ”suloista vaivannäköä”. Kahden lauletun säkeistön välissä oleva runo väittää muun muassa, että kuvataide ei voi saavuttaa luonnon kauneutta. ”Ah, maalaa Movitz vielä, mutta tee kuvastasi iloinen. Bergströmskan malja – kippis – jonka kuva kankaalla komeilee! Apelles ohjasi hänen kättään! Minä juon, maalaa sinä”, Fredman päättää puheensa. Toisessa säkeistössä taiteilija Movitz vastaa. Hän kertoo olevansa kyllä rakastunut, mutta omaan teokseensa. Laulu on kaunis, mutta suora käännös ei sovi lainkaan melodian vaatimuksiin. Siksi suomennos on mukaelma, tehty yksinkertaiseksi rakkauslauluksi ilman runo-osuutta välissä. Ensimmäinen säkeistö esimerkkinä alla.

Fredmanin epistoloissa Movitz on monipuolinen sivuhenkilö. Hän on usein Fredmanin opetusten kuulijana ja kohteena. Tässä Movitz on maalari, kuin myös epistolassa 66. 

Tuo työ,
siveltimen yö, kuu ja puisto,
hiljaa mestari nurkassaan,
kaunein Freija on mallinaan.
Ikuistat kauneuttaan,
jää nuoruudestaan muisto.
Vain työ,
etkä kuule miten krouvin väki hoilaa.
Katso silmiin, joita siveltimes maalaa.
On tulta katseessaan,
kuin tähden loisto.   (Fine)

Movitz, sä emmit, korjailet.
Pois vaikeudet.
Tie nerouden
on käsissäs,
tie autuuden
nyt edessäs
maassa kauneuden.  (D.C. al Fine) 
    suom. T. Rosberg 

Bellman Bacchuksena, J. T. Sergel (kuva Wikipediasta)

 

Koskien Ilves-krouvin neiti Sofiaa ja erästä tapausta

Bellmanin lauluissa on usein kontrasti hienon muodon ja banaalin sisällön välillä. Fredmanin epistolassa 77 on kaunis, kansanlaulumainen melodia ja tekstissä ryyppyretken kuvaus. Kieli on kekseliästä ja vaihtelevaa. Riimittely on virheetöntä (suomennoksessa puutteellista). Kokonaisuutena laulu ei kuulu Bellmanin merkittävimpiin. On vain kevyttä viihdettä, tarkoitettu naurattamaan. 

Bellman käyttää tässä laulussa runsaasti verbejä, se on virkistävä tyylikeino. Kahdessa säkeistössä kuvaillaan öistä satamaa miltei runollisesti. Se on suomennettu aiemminkin, ainakin Unto Kupiaisen toimesta (kokoelmassa Fredmanin epistoloita, 1957 Arvi A. Karisto).

Tarinassa Fredman saapuu Ilves-krouviin, uhoaa, juoruilee ja alkaa flirttailla neito Sofian kanssa, jonka ”kapteeni on 15 kertaa maannut”. Tarina päättyy selkäsaunaan. Fredman anoo kapteenia lopettamaan, kun ”selkäni jänteet on hakattu ryyneiksi”. Kapteeni kiroaa Fredmanin englanniksi ja nimittää koiraksi. Esimerkkinä kolme säkeistöä kahdeksasta. 

4. 
Kas, miten lippu lyö, tuuli sen kiskoo
Pullistellen pyörii ja on punainen
Aaltoja koskee, kun kulmiaan viskoo,
laituriss on kaljaasi narskahdellen
Nalle on kannella kettingissään
Kuunvalo erottelee raudan joka lenkin
Varjossa maston jää mies pimeään
Viulunsa soi päässä penkin 
5. 
Huh, nytpä reelinki keinuu ja vippaa
Isomasto naukuu, kuuletko sen!
Arkulla istuva vieras vain hikkaa
Tilirulla vieressä kolpakoiden
Hei veli Mollberg, tuijotellaan
Tässä on kaukoputki, siitä imekäämme
Tuolla tuo harmaapää laiturillaan
Mies täysi tollo ja käärme 
6. 
Skool kauniit nuoret, ne säästöni vei, juu
Ikuisesti hikka on kohtalonain 
Tuolit käy piirissä, lattia keinuu
Mitä näät ja kuulet, sen kannusta sain 
Kauppa kyll hierottiin kohtuullinen –
sellaisen lastin kyllä tämä jätkä raijaa
Jos kysyt laatua virvokkeiden,
en sitä lainkaan mä snaijaa
    suom. Tuomas Rosberg

Satamassa

Ala laulaa, juo ja hurraa, nainen ja mies

”Nautitse, naapuri ilolla aina”, aloitti Jaakko Juteini Kesti-Laulun. Tutkielmassa Bellmanin runous Suomessa Eino Salokas rinnastaa tämän seuralaulun Bellmanin lauluihin. Se on tyypillinen juomalaulu.

Unhota, ystävä, murheetkin mustat,
korvasta korttelit pyllistäin; 
kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat,
oluell’ upota vähittäin.
    Laula ja juo, 
    Laula ja juo,
sydändäs riemulla sytyttäin.

Juteini julkaisi myös Ukko Nooan säveleen kirjoittamansa runon.

Elämä on ihanainen aina yhdessä –
elämä on ihanainen aina yhdessä;
    rinda rakastava
    riemu ruskottava
kumpanina kävelevät käsi kädessä.

Bellmanin juhlimista kuvaavat laulut ovat selvemmin bakkanaalisia kuin Juteinin. Fredmanin laulu 22 kuvaa Venuksen ja Bacchuksen häät ja kehottaa riemuitsemaan. Rytmi on hakkaava. Näytteenä suomennoksen ensimmäinen ja viimeinen säkeistö.

Hei, kuule, nyt on hauskat häät. 
On Venus morsian.
Kun Bacchus rikkoi neidon jäät,
sai onnen korkeimman. 
Verevälle kyntäjälle tuu kaunoinen. 
Kutsuttu on jokainen, kutsuttu on jokainen,
yhteen tullaan juhlahepeneiss.
Tule tanssiin, tule tanssiin, nainen ja mies. 
Kutsuttu on jokainen, kutsuttu on jokainen, 
tänään tanssiaisiin joka mies!

Nyt istu veljein, paikallas
siks kunnes kutsutaan.
Ja tunne jyske rinnassas,
käy Bacchus soittamaan. 
Bassollansa koko kansa nyt hurmattais. 
Kutsuttu on jokainen, kutsuttu on jokainen,
yhteen tullaan juhlahepeneiss.
Ala laulaa, juo ja hurraa, nainen ja mies. 
Kutsuttu on jokainen...
    suom. T. Rosberg

Tanssia ja kieriskelyä

Riehakas joukko

Ah kuulkaa hullunhauskat häät
On Venus morsian
Hän sulhokseen saa Bacchuksen
tuon rakkaan tuttavan
Bacchus seisoo
parhaissansa
Kaikki oomme kutsutut 
hänen häitään tänään tanssimaan
Miehet, naiset,
kaikki tänne,
ystäviä juhlitaan!
    Fredmanin laulu 22, suom. Seppo Mussalo

Hauskaa vappua. Eräissä Bellmanin lauluissa yhdistyvät riehakkuus ja kyyneleet. Alla ote hautajaisiin sijoittuvasta laulusta, jossa sekoilevat eloonjääneet hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Fredmanin laulu 26. 

Täss Kolmodin on
Hän seppeleineen
ja kappeleineen
saa tuoda haudalle joukkion
Reipas Kilberg
Hän hiekan heittää
ja haudan peittää
on hieno mies eikä ryöväri
Kunnon miehet käy poikki pellon
Nouti Lundmark kanista kellon
Pyörii viisarit ympyrää
Soi trumpetti tättärää!
Suo sieluun ryhtiä –
verta lämmitä!
    suom. Tuomas Rosberg

Kunnon miehet (Nypykät 1990)

Soudetaan Tukholmaan

 

Pullistuvin purjein, mainitaan Espanjan-laivasta

Kun lauluruno on mahdoton kääntää toimivaksi lauluksi, se täytyy kirjoittaa uudelleen suomeksi. Stolta stad, Fredmanin epistola 33, saa erikoiskäsittelyn. Maalailevat osat on vapaasti suomennettu samantapaiseen, ihastuneeseen tunnelmaan. Henkilökohtaiset osat taas on suomennettu niin, että dialogi välittää alkutekstin tapahtumat.

Bellmanin aikana naista alistava käytös oli epäilemättä tavallista, mutta sen kuvailu runoudessa sopimatonta. Kesäretken seksuaalinen loppukäänne ja Ullan hienosteleva torjunta ovat varmaankin huvittaneet Bellmanin yläluokkaista kuulijakuntaa. Näytteenä kolme säkeistöä neljästä.

(sopraano:)
– – Soudetaan 
– – Tukholmaan!
Näät mahtavat linnat, 
ruuhkan unohdat.
Loistoaan katsomaan. 
Movitz, tuu soittamaan. – – – 
Aalto toi, 
tuuli soi, 
tuoll kuunari ruuhien joukoss ankkuroi. 
Puettiin 
purjeisiin, 
pian seilaa Dubliniin. 

(baritoni:)
– – Kiihtynyt
– – Ulla nyt
vie kädet hellehattuun
nauhoin kiedottuun.
Virnistää sievä pää,
laineet kun kimmeltää. – – – 
Ruusun teen 
rinnalleen.
Hän hyppää, noin kaartuu hame lanteilleen.
Kaunehin,
armahin,
Nyt kahtia mä vaatteet repäisin.

(sopraano:)
– – Höpsis, ei!
– – Matka vei
mua lihakauppaan vaan, ei 
saa nyt keikuttaa. 
Monsieur? Ai! Istun vain
täällä niin harmissain. – – – 
Aivan pian
saavutaan,
niin tää merimatka päättyy satamaan.
Je scandalise! 
Ethän vois
mun ruusuain riistää pois.
Jos teet sen,
mä neitonen
täss mieluummin meen alle aaltojen!
     suom. Tuomas Rosberg 

Alkutekstissä on Bellmanille luonteenomaisesti lueteltu näkymien yksityiskohtia, jotka eivät valitettavasti mahdu suomenkielisiin säkeisiin. Vertailukohdaksi ote antiikin runosta roomalaisessa majatalossa:

On antimet uhkeat Cereen, 
Amorin ja meluisan Bacchuksen,
on verentummia mulperimarjoja,
notkeiden viiniterttujen rypäleitä,
kurpitsakin roikkuu vihreästä varrestaan,
ja katoksen alla vahtii Priapos pajuvartisine sirppeineen,
ei häntä hirvitä, ei, vaikka kalu onkin hirvittävä. 
...
Olisitpa sinäkin jo viininlehväin varjossa,
lepuuttaisit uupuneita jäseniäsi, päässä ruususeppele.
Siron tytön suudelmista nautiskelisit – tuho ryppyotsille!
    (Pseudo)Vergilius, suom. Arto Kivimäki, kokoelmassa Lainehtiva malja

Ukrainalaiset

 

Ilja Repinin maalauksessa kasakat vastaavat pilkkakirjeellä turkkilaisten vaatimukseen antautua

Parhaillaan kaikki toivovat ukrainalaisten selviävän laittoman hyökkäyksen alla. Bellmanin lauluissa ukrainalaiseksi asiaksi mainitaan nopeasti ratsastaminen. Fredmanin epistola 57:

Pitsh, lyö piiska, kaiku kuuluu,
eteenpäin vain kannustaen.
Vaahtosuinen ratsu saapuu,
hönkii, höyryää hikinen.
Kätehen käsi, voin luvata jatkaa,
viedä sun viestiäs hevosellain.
Tori tai krouvi ei keskeytä matkaa,
ystävät, kuunnelkaa trumpettiain!
– – (fanfaari) Laukalla moisella
– – – vaikutus tee,
– – – ukrainalaisella
– – – vauhdilla mee!
      suom. T. Rosberg

Puolalaisista Bellman kirjoitti, että he tanssivat, tappelevat ja siunailevat. Fredmanin laulu 29 ja epistola 51. Ja monessa laulussa tanssitaan polskaa, mutta yhdessä soittaja saa polskan soittamisesta selkäsaunan, epistolassa 45. ”Äläkä Puolasta politikoi!”