Soudetaan Tukholmaan

 

Pullistuvin purjein, mainitaan Espanjan-laivasta

Kun lauluruno on mahdoton kääntää toimivaksi lauluksi, se täytyy kirjoittaa uudelleen suomeksi. Stolta stad, Fredmanin epistola 33, saa erikoiskäsittelyn. Maalailevat osat on vapaasti suomennettu samantapaiseen, ihastuneeseen tunnelmaan. Henkilökohtaiset osat taas on suomennettu niin, että dialogi välittää alkutekstin tapahtumat.

Bellmanin aikana naista alistava käytös oli epäilemättä tavallista, mutta sen kuvailu runoudessa sopimatonta. Kesäretken seksuaalinen loppukäänne ja Ullan hienosteleva torjunta ovat varmaankin huvittaneet Bellmanin yläluokkaista kuulijakuntaa. Näytteenä kolme säkeistöä neljästä.

(sopraano:)
– – Soudetaan 
– – Tukholmaan!
Näät mahtavat linnat, 
ruuhkan unohdat.
Loistoaan katsomaan. 
Movitz, tuu soittamaan. – – – 
Aalto toi, 
tuuli soi, 
tuoll kuunari ruuhien joukoss ankkuroi. 
Puettiin 
purjeisiin, 
pian seilaa Dubliniin. 

(baritoni:)
– – Kiihtynyt
– – Ulla nyt
vie kädet hellehattuun
nauhoin kiedottuun.
Virnistää sievä pää,
laineet kun kimmeltää. – – – 
Ruusun teen 
rinnalleen.
Hän hyppää, noin kaartuu hame lanteilleen.
Kaunehin,
armahin,
Nyt kahtia mä vaatteet repäisin.

(sopraano:)
– – Höpsis, ei!
– – Matka vei
mua lihakauppaan vaan, ei 
saa nyt keikuttaa. 
Monsieur? Ai! Istun vain
täällä niin harmissain. – – – 
Aivan pian
saavutaan,
niin tää merimatka päättyy satamaan.
Je scandalise! 
Ethän vois
mun ruusuain riistää pois.
Jos teet sen,
mä neitonen
täss mieluummin meen alle aaltojen!
     suom. Tuomas Rosberg 

Alkutekstissä on Bellmanille luonteenomaisesti lueteltu näkymien yksityiskohtia, jotka eivät valitettavasti mahdu suomenkielisiin säkeisiin. Vertailukohdaksi ote antiikin runosta roomalaisessa majatalossa:

On antimet uhkeat Cereen, 
Amorin ja meluisan Bacchuksen,
on verentummia mulperimarjoja,
notkeiden viiniterttujen rypäleitä,
kurpitsakin roikkuu vihreästä varrestaan,
ja katoksen alla vahtii Priapos pajuvartisine sirppeineen,
ei häntä hirvitä, ei, vaikka kalu onkin hirvittävä. 
...
Olisitpa sinäkin jo viininlehväin varjossa,
lepuuttaisit uupuneita jäseniäsi, päässä ruususeppele.
Siron tytön suudelmista nautiskelisit – tuho ryppyotsille!
    (Pseudo)Vergilius, suom. Arto Kivimäki, kokoelmassa Lainehtiva malja

Ukrainalaiset

 

Ilja Repinin maalauksessa kasakat vastaavat pilkkakirjeellä turkkilaisten vaatimukseen antautua

Parhaillaan kaikki toivovat ukrainalaisten selviävän laittoman hyökkäyksen alla. Bellmanin lauluissa ukrainalaiseksi asiaksi mainitaan nopeasti ratsastaminen. Fredmanin epistola 57:

Pitsh, lyö piiska, kaiku kuuluu,
eteenpäin vain kannustaen.
Vaahtosuinen ratsu saapuu,
hönkii, höyryää hikinen.
Kätehen käsi, voin luvata jatkaa,
viedä sun viestiäs hevosellain.
Tori tai krouvi ei keskeytä matkaa,
ystävät, kuunnelkaa trumpettiain!
– – (fanfaari) Laukalla moisella
– – – vaikutus tee,
– – – ukrainalaisella
– – – vauhdilla mee!
      suom. T. Rosberg

Puolalaisista Bellman kirjoitti, että he tanssivat, tappelevat ja siunailevat. Fredmanin laulu 29 ja epistola 51. Ja monessa laulussa tanssitaan polskaa, mutta yhdessä soittaja saa polskan soittamisesta selkäsaunan, epistolassa 45. ”Äläkä Puolasta politikoi!”

Karhuaminen on kuoleman luonne

”Bellmanin taloudellisesta tilanteesta tuli jo nuoruudessa katastrofaalinen, ja huolimatta entistä paremmista tuloista hän juuri ja juuri pysyi pinnalla halki elämän, vaikkakin joutui melko säännöllisin väliajoin sukeltamaan.” Näin kertoo Lars Huldén kirjassa Ruunsunpunainen suru, Carl Michal Bellmanin elämäkerta. Kirjassa ehdotetaan jaottelua Bellmanin runouden tärkeimmille aihepiireille: 1) kapakka, juominen 2) toverit, juomaseura, 3) jumaltaruston tai raamatun mytologiset hahmot, 4) kuolema onnellisten hetkien lopettajana, 5) varattomuus, velat, konkurssi, 6) paikkakunnat, joilla on erityisiä tapoja, 7) paratiisilliset haaveet, 8) rakkauden ja juomisen yhteys ja 9) korkeassa asemassa olevat henkilöt. 

Ei vaatteita lainkaan näy täällä, 
vain liivit nuo yllänsä, muuta kai ei. 
Kling, klang! puheenjohtaja huusi,
siis kakstoista äyriä, kippis ja hei!
Nää reikäiset sukat, joissa
saa varpahat tuuletuksen,
ja lumput ja räsyt tuossa,
niit osta ei yksikään täysjärkinen.
    suom. Seppo Mussalo

Fredmanin lauluihin sisältyy yksityiskohtaisia kuvauksia viininjumala Bacchuksen konkurssista. ”Bellman osoittaa tietävänsä paljon konkurssijuridiikasta, mikä ei ihmetytä.”

Fredmanin laulussa 19 kerrotaan kuoleman luonteesta karhuna, velan perijänä. Laulun kertoja aikoo kuitenkin ryypätä ennen lähtöä. Viimeisellä rivillä esiintyy nimi Grim. Kyseessä oli Axel Fredrik Grim, yksi niistä velkojista, joiden vuoksi nuori Bellman joutui konkurssiin 1763 ja lyhyeen maanpakoon. Otteena ensimmäinen ja viimeinen säkeistö.

Ah, karhu kaikkein karmivin,
tuo velanperijä on kuolema.
On tintin niin kuin kotkankin,
lain mukaan, matkan määrä tuonela.
Siis illan tullen itkemään. Kaikk illan tullen itkemään.
Vaan Bacchus ei – en minäkään! 

Siis lähdön aion järjestää
niin että mua karhut kantavat.
On verokarhu kärjessä,
on vierelläni kaikki velkojat.
Hei karhut tulkaa kantamaan! Hei karhut kuusi kantajaa!
Ja hautaustain Grim johtaa saa. 
    suom. Tuomas Rosberg 

Lähellä luontoa, eli kylmillään

 

Stolta stad

Bellmanin nykyäänkin tunnettuihin lauluihin kuuluu Stolta stad, Fredmanin epistola n:o 33. Sen lyhimmillään kolmitavuisia rivejä on vaikea suomentaa. Näkymä Tukholman satamassa innostaa mieltä. Tekstin puheosuuteen kuuluu sataman monenkielistä puheensorinaa. Juuri ennen lauluosuutta huudetaan mm. ”Susanna laulaa”. Naissolistia siis kannattaa värvätä kahteen ensimmäiseen säkeistöön. Melodia on leikkisä, samoin lauluosuuksien sijoittelu siihen. 

Kaksi viimeistä säkeistöä sisältävät Fredmanin (tai Movitzin) ja Ulla Winbladin keskustelun veneessä. Vapaasti suomennettuna:

Mitä näen?
Ulla hymyilee
kädessään hellehattu
ruusunpunaisin nauhoin.
Kukkakimppu rinnalla, vihreät lehdet,
kesähame, kaitaleet.
Kaunis, tuttu,
nyöritetty, tiukka,
hän hyppää pyörein lantein.
Rakkaani,
nyt minä revin 
vaatteeni keskeltä kahtia.

Lasket leikkiä!
Anna olla,
minä menisin vain käymään
teurastajalla - No!
Vaan nyt istun tässä,
se särkee sydämeni.
Aivan pian
kulkuneuvomme
on perillä. Paikallasi. Älä ota ruusuani.
Tai muuten, monsieur,
minä neitsyt
tässä aaltoihin kuolen. 

Utsikt från Röda bodarna. Johan Svedenbom, 1768
 

Lue ja laula

Fredmanin lauluista löytyy tyylipuhtaita juomalauluja. Fredmanin laulu n:o 57 on ”Bacchuksen rukous- ja mietekirja, joka tukee ja vahvistaa seurakuntaa”. Ensimmäisen säkeistön vertauskuva pullosta juomarin rukouskirjana ei ole omaperäinen. Bellman seurasi vertauskuvaa useamman säkeistön ajan. Kansanlaulumainen melodia tuo mieleen virren tai varhaisen musiikin. Alkutekstin kieli on rukouskirjan tyylistä. Suomennos on suorasanaisempi, ottaa vapauksia eikä pyri pysymään tyylissä. Lue ja laula, Bacchus on herra. 

2.
Rakkain Bacchus, vatsaani auta 
annos vastaanottamaan.
Ethän ryypyn heikottaa anna.
Auta lanttua leikkaamaan. 
Antisi kalliit kuivassa maass.
Veikkoni, täss on kirjamme taas. Nyt juo, nyt juo.
3.-4. 
Janoinen kun kirjani lainaa,
opeta mua varomaan.
Kun taas virttäs ilmoille hoilaan,
johda hiljaa laulamaan.
Jos käyn harhaan, luoksesi tuo.
Lapsesi etsii tiensä sun luo. Nyt juo, nyt juo.
5.
Anna niin mun toimeni hoitaa,
että riittää käteinen. 
Vaikka aion lainoja ottaa
väkevästi ryypäten.
Etten ois äksy, juro tai hassu,
Bacchus, mä pyydän, etten rakastu. Nyt juo, nyt juo.
     suom. Tuomas Rosberg

Näköala sienien maailmaan

Sairautta, kuolemaa

Ernst Brummer on kirjoittanut Bellmanin elämästä historiafiktiota. ”Malja tomullesi” ilmestyi 2004 Markku Mannilan suomentamana, runot suomensi Liisa Ryömä. Teoksesta on poimittu seuraavat otteet vuoden 1775 tienoilta. 

”Minä sairastuin pian sen jälkeen ja näin kovassa kuumeessa, miten kuningas antoi kantaa ullakkokamariini upean vitriinikaapin... Pelkkä kaappi maksoi 30 000 taaleria... Sen tekijä oli todellakin suuri mestari... Saman kuumehoureen aikana minä sitten näin, miten minä kömmin sängynlaidalta pöydän ääreen, tartuin kynään ja muovailin paperiarkille sanoja, kummallisia, eläviä sanoja, jotka astelivat kuin jokin kuninkaan nimeämä suuri, juhlaperuukkeihin sonnustautunut lähetystö linnanmäkeä ylös lausuakseen hallitsijalle kiitoksensa. Kokonainen rykmentillinen sanoja marssi eteenpäin sotilasmusiikin tahdissa, järjestäytyi linnanpihalla ja nosti lippunsa tervehdykseen, toisten paukutellessa yhteislaukauksia ja lennättäessa Arsenaalin luo sijoitetuilla tykeillä kuningasta kohti erityisen kauniita sanakuulia, sellaisia kuin ’suosioonne sulkeutuen’... Verenvähyys ja ruoan puute olivat heikentäneet voimiani siinä määrin, että posket painuivat läähättäessäni kuopalle ja saivat leuanpuoliskot piirtymään esiin niin selvästi, että kahden pois vedetyn poskihampaan aukonkin saattoi erottaa ulkopuolelta.” 

Bellman runoili Fredmanin laulussa 18 sairastamisesta noin 1780. 

... ja kurkku kuiva kähisee
Nyt keuhkot yskii, pihisee
On sormet jäätä, kylmyys niveliss’
ja jäykistyy sängynpohjaan ahteri
Yö sielun tuskan, houreiden!
Mä kauhun jäisen alla vapisen
vaikk’ takkinsa lainaan jätti tohtori

Runokuvaelmassa Bacchuksen temppeli (1783) esilaulaja ja kuoro laulavat surusta, Movitzin kuoleman jälkeen, kappaleessa Skåden hit, märk och minns. Runoilija Bellmanin köyhä elämä jatkui kuitenkin aina helmikuuhun 1795. 

Katsokaa, muistakaa 
Movitz ei enää
oo joukossamme, itkekää 
   Maallisen jäännöksen
   tuomme uurnan
   jonka nostaa Trundman 
   Lauletaan kunniaa
   Uinu Movitz vaan
Verraton, kelvoton
rauhass piilossaan on
   Lausu hauskaa nimeänsä aina 
Katsokaa, muistakaa
Silmät, vuotakaa, 
kun veljeni hautaan
     suomennokset Tuomas Rosberg

Näin hummatessa huoletta

Kun Sveriges Television tekee pikku-uutisen, jossa mainitaan Bellman, taustamusiikiksi on valittu Så lunka vi så småningom, Fredmanin laulu n:o 21. 

Tukholmassa, Slussenin muutostyömaalla, arkeologit ohjaavat kaivureita ja ovat parhaillaan 1700-luvun kerrostumassa. Krouvi Pelikaani sijaitsi tässä, kerrotaan. Mutta arkeologi haaveilee jo, kuinka näiden rakenteiden tutkimisen jälkeen mennään syvemmälle menneisyyteen. 

Laulu on Bellmanin tunnetuimpia, ja suomennos Liisa Ryömän ensiluokkaista työtä. Ote kokoelmasta Lauluja lasin läpi. 

Voit rikkautta kerätä 
ja nautiskella kullasta,
ne ei sua nosta mullasta,
haudasta herätä.
Mies joka nostaa metelin 
ja rähjää vuoksi joutavan,
käy kohta polvin vetelin
perässä noutajan. 
Ja kun hauta eessäs ammottaa
ja sen tyhjyys mieltäs kammottaa,
vedä täyteen pää, siten jälkees jää
monta muistoa miellyttävää.
   suom. Liisa Ryömä 

SVT:n pikku-uutinen Slussenin valtavalta työmaalta.

Horkka

Kuolema on eräs Bellmanin toistuva aihe. Seuraavassa laulussa aiheena on sairastaminen. Nykyisen kulkutaudin aikana Fredmanin laulu 18 tuntuu taas ajankohtaiselta. 

Horkka
2.
Tää tuoppi kuohui elämästä,
juon siitä viime pisarain.
Se tyhjä suullaan haudallain,
kun viimein veikot saattoväestä
on pöydässä, jossa mäkin istuin ain.
Nään tyypit olvinäytelmän.
He polttaa luona lieden lämpimän.
Mutt toisen on hattu minun naulassain. 
3. - 4. 
Toi kuoma piippusuinen juoman
myös mulle, vaahtokruunuisen.
En maljaasi voi nostaa, en.
Ja kumpikin pois katsoo, huomaan.
Nyt suuni ei enää mitään maistaa voi. 
Hän pilkkaa mua kuin matruusi:
Ei maistu lääke, suljet suusi.
Mutt kieli tää enempää ei niellä voi.
6.
Kun ennen Bacchus pohjass pullon
hymyili aurinkoisesti,
nyt kauralientä juomaksi.
Toss krouvin terveiset, toss olutmaidon
vieressä laksatiivi odottaa.
Oon kylmissäin, nään silmilläin
vain huoneen tään kuin arkun ympärilläin.
Siinä on kuvaukseni kokonaan. 

Fredmans sång n:o 18
Om frossan (Snart är jag ryckt ur tidens sköte)
C. M. Bellman suom. Tuomas Rosberg

Näyttelijä Stig Fransmanin muistoksi

 Helsingin Sanomat kertoi, että näyttelijä Stig Fransman on kuollut 87 vuoden iässä.  

Suomentaja Liisa Ryömä kertoi kokoelmansa ”Lauluja lasin läpi” esipuheessa, että 1980-luvulla Stig Fransman ja Jarkko Rantanen, ”uhkarohkea näyttelijäkaksikko” otti yhteyttä ja pyysi häntä suomentamaan Bellmanin lauluja. Näyttelijöiden ohjelma ”Bellmanin Janoovat sielut” sai 1990-luvun alussa melkoisen suosion, tekipä ryhmä myös samannimisen levynkin.

”Sen tuoksuissa tuntuu myös kutsu mullan.” Olkoot kevyet. 

Kippis, nyt päivä ja yö
toisilleen kättä lyö!
Malja tomullesi, 
viinapullo esiin,
elon vesi virvoittaa
ja kielen kirvoittaa.
Kappas kuinka Kaisa Stina
ketterästi kaataa viinaa.
Tuoppi täyteen, kulta!
    Fredmanin epistola n:o 1, suom. L. Ryömä

Tunnetta ja parodiaa

Huokaa ja hiljenny ja kädet ristiin lyö. Tässä lepää Boman, on itkijöillä täysi työ. Näin kehottaa Fredmanin epistola 54, jossa kertoja suree menehtynyttä ystävää ja kuvailee saattoväen surua. Sävelmä on rauhallinen hymni. Kyseessä on yksi Bellmanin monista hautajaisiin sijoittuvista lauluista. 

Laulun koskettava alku vaihtuu parodiaksi. Juoppo kertoja arvioi, että vainajan äitiä voi lohduttaa pullolla. Leskeä kehotetaan unohtamaan murhe ja sivustavedettävällä penkillä valitsemaan uusi korpraali. 

3. Tulkaa jo veisaamaan tää suruvirtemme.
Movitz, jos vain pystyt,
pois meiltä soita kyyneleemme.
Harppus voi äitiä Bomanin lohduttaa,
silmiään ken kuivaa
ja mustat kengät tomuttaa.
Ei, vaan tarjoakin pullo hälle.
Kippis, rouva, niin kuin ystävälle. 
Anna vaan, anna vaan.
Boman, sua en saa nähdä enää milloinkaan.

4. Kiitos nyt Boman, tää aika yhteinen.
Joskus iskit silmää, joskus nenääni taas kiroillen.
Sun lakkis olkoon nyt mun kesälakkini.
Vanha vormun takki saa olla talvitakkini.
Leski kulta, itku loppuun hoida,
Movitz, hälle anna harpun soida,
tuskan pois, itkun pois.
Leski vielä uuden korpraalin jo ottaa vois!
     suom. T. Rosberg

Kehottavassa sävyssä myös Aleksis Kivi kertoo surusta runossa Ikävyys (Kanervala 1866). Tyylikeinona imperatiivi alleviivaa kuoleman väistämättömyyttä.

    Mun hautani
nyt kaivakaat halavain suojaan
ja peitol mustal se peittäkäät taas,
   sitten ainiaksi
   kartanostain poistukaat;
mä rauhassa maata tahdon.

    Ja kumpua
ei haudallein kohokoon koskaan, 
vaan multa kedoksi kamartukoon,
   ettei kenkään tiedä,
   että lepokammioin
on halavan himmeän alla. 

Kivi kirjoitti myös humaltumisesta, ja häntä arvosteltiin sen vuoksi, mm. kun Seitsemän veljestä ilmestyi. Bellmanin tyylinen ”humalanpalveluksen” virsi löytyy myös, jossa kontataan.

Terve, ruskee ohranneste,
Terve, jumal kultasuu!
Sua ain tahdon kunnioittaa
Kumartuen tomuhuun,
Sulle annan
Sydämmeni,
Sulle kannan
Kiitosuhrit
Mä temppelissäs kontien,
Oi olvi ijankaikkinen!
Valvoissani, maatessani
Muistan voimaas kuohuvaa. 
    Juomalaulu komediasta Olviretki Schleusingenissä, 1866

Parodinen ihailu ja palvonta huvittaa. Oikea viinan palvonta kauhistuttaa. ”Viinan varjolla saa sekoilla ja mokailla vaikka kuinka paljon. Alkoholia pidetään kivana asiana, ja raittius on epämukavuuden tunnetta aiheuttava tabu. Suomessa ei saa olla juomatta”, sanoi Tommi Liimatainen 2015 kirjassa Kaasu pohjassa.

Kivi oli kutsunut tuttaviaan kuulemaan komedian ensilukemista Helsingissä. Tapauksesta kirjoitti muistiinpanon C. G. Swan: ”Meidät muutamat, Bergbom, Forssell, niin ja muistaakseni Jaakko Forsman ja J. W. Calamnius, ehkä vielä joku, oli kutsuttu hänen luoksensa kuulemaan uutta huvinäytelmää. Hän majaili tilapäisesti jossain matalassa puutalossa eteläpuolella Esplanadia. Saapuessamme sinne oli lattialla kokonainen kori olutta, josta Kivi jo ennen tuloamme oli kylläksensä nauttinut. Hän rupesi kuitenkin lukemaan. Se oli Baijerin olutretki -niminen huvinäytelmä. Mutta huonosti lukeminen sujui, ja viimein se kävi niin mahdottomaksi, että hänen täytyi lakata lukemasta, ja me poistuimme kaikki.” Tarkiainen V, Aleksis Kivi: elämä ja teokset

Danse macabre