Fredman on Bellmanin lauluissa usein minäkertojana. Hän palvoo Ulla Winbladia eikä aina vältä olemasta naurettava.

Oi, nyt Ulla
voi paatillaan tulla.
Sua aalto on tuonut,
sut vaahtopää luonut.
Hop, hyppään, loikin,
kun nähdä vain koitin,
sininuttus ja nauhankin
purppuraisen.
...
Aurinko kairaa silmää,
Soita, kun Fredman ryyppää.
Ulla Winblad! Ulla Winblad!
Kajauta hurraa! Huraa!
Taistelun loppu lievä,
nyt rauhoittukaa,
Kohtalon aalto on sinut vievä.
Vene nymfin pois kuljettaa.
Takkisi poimi vielä,
jää palvojas taa.
Hyvästi sievä,
saa torvet soittaa!
    Fredmanin epistola n:o 50, suom. T. Rosberg

Mainitaan vielä, että 2.8.2018 Ullaa käsitteleviä lauluja saattaa kuulla Juliuksen olohuoneessa  Hämeenlinnassa yhtyeen Vinku ja Hakka humppakeikalla. 

Ulla tanssii pullon kanssa! T. Rosberg 2018

Fredmanin epistoloista poimitaan taas väläys Ulla Winbladin elämästä, kun hänestä tuli kaikkien ihailema kaunotar ja yleinen nainen.

Hän peilin luona, kas, povelleen
jo ruiskii ruusuvettä.
Nyt pannaan nauhaa, korukseen
saa hattu seppelettä.  

Kuin huumaan onnen kyllyyden
on kuolla Pafoksen saari
herätessä Venuksen,
niin on nyt krouvin vaari.
Hurman tuskaa tutajaa,
ei muista asioitaan,
nyt kun Ulla istahtaa
ja kampaa kiharoitaan.  

   Leikkii sulot.
   Menot, tulot,
   kaikki ukko unohtaa.
   Asiakkaat,
   rahat rakkaat
   tietään mennä saa.
      Fredmanin epistola n:o 36, suom. Unto Kupiainen

Reveil, Boulevard Clichy. Anders Zornin akvarelli aamuhetkestä

Fredmanin epistoloista voi yrittää lukea Ulla Winbladin tien kaikkien ihailemaksi kaunottareksi ja yleiseksi naiseksi. Naiskauneuden ja Ullan ihailu on oleellisinta Bellmania, ja useita otteita on käytetty tässä blogissa aiemminkin.

Piikases, Freija, eilen mä kävelyllä näin.
Koreat vaatteet yllä, kuitenkin allapäin.
Hepenin verhoo neito aarrettansa ainoaa,
kun häntä virkavalta siveä vainoaa. 

Armoa Ulla turhaan anelee temppuineen,
nyt raukkaa raahaa kaksi vartijaa pamppuineen.
Särkyneen kellon huomaan, pitsihelma repeää.
Lahjaansa luonnon suomaa itsekin häpeää. 

On mahti julma, jolla rakkaus surmataan.
Nyt livahti nopsa Ulla vapaaksi otteestaan!
Nuo samat herrat, jotka saneli tuomion,
on monet kerrat suoneet lemmekkään huomion.
    Fredmanin epistolasta n:o 11, suom. Liisa Ryömä

Pullon kanssako hän tanssii?

Fredmanin epistoloista voi yrittää lukea Ulla Winbladin tien kaikkien ihailemaksi kaunottareksi ja yleiseksi naiseksi. Naiskauneuden ja Ullan ihailu on oleellisinta Bellmania, ja useita otteita on käytetty tässä blogissa aiemminkin. Epistolassa 7 Bellmanin kieli on runollista. Suomentaminen on vahvaa tulkintaa.

Soittosi tunteen pohjia luotaa,
et kadehdi, näät haaveen haipuneen.
Kyyneleeni edessäs mä annan vuotaa
Ulla Winbladin vuoteeseen.
...
Sänky kyyneleiden sumun taakse hukkuu
--- kuin hautausmaa.
Onni viime untaan pylväsvuotees nukkuu,
--- mua lannistaa.
Kenkäsi riisu, paljasta pääsi!
Temppeli jossa lilja uhrataan!
Armahain, mun vestaalini, maaliin pääsi.
Puutteen korvessa me tuhrataan.
    Fredmanin epistola n:o 7, suom. Tuomas Rosberg

Temppelissä on pylväät

Fredmanin epistoloita ei voi lukea yhtenäisenä kertomuksena. Bellman ei kirjoittanut näytelmää, vaan tuokiokuvia. Samat henkilöhahmot esiintyivät hänen lauluissaan vuosikymmenien ajan.

Useimmat naishahmot mainitaan lauluissa etunimillään kuten Kajsa Stina, Sofia tai Charlotta. Heidät mainitaan kellarityttöinä krouvissa, silkinkehrääjinä ja hedelmänmyyjinä. Naispääosan ottaa Ulla Winblad, kertomuksesta riippuen mm. nymfi ja Bacchuksen seurakunnan papitar.

Fredmanin epistoloista voi yrittää lukea Ulla Winbladin tien kaikkien ihailemaksi kaunottareksi ja yleiseksi naiseksi. Naiskauneuden ihailusta kertominen on omaperäistä Bellmania, ja useita otteita on käytetty tässä blogissa aiemminkin.

...
Hurraa, nyt Ulla tanssii
päässä kissankellokranssi.
Nilkka kuultaa kuin fajanssi.
Koristeineen, asusteineen
käy valojen loisteeseen.
...
Käyrätorven soitto haparoi,
seireenit sen tahtiin toikkaroi
vallassa Apollon.
Ulla Winblad poskin palavin,
riennät joka päivä kihloihin
innolla morsion.
Hurraa, nyt Ulla laulaa.
Juhlavalot punoo paulaa.
Katson väräjävää kaulaa.
Märkänä, kännissä
oon Kharonin kyydissä.
   Fredmanin epistolasta n:o 3, suom. Tuomas Rosberg

Kolme sulotarta, Louvre

Ensimmäisissä Fredmanin epistoloissa Bellman rinnasti ryyppyseurueen seurakuntaan. Aiemmissa lauluissaan kutsui viinikellarin palvelustyttöjä rakkauden jumalattaren papittariksi. Rakkauden kultissa palvontamenoihin vihjataan kuuluvan, että miehet tappelevat keskenään. Epistolasta 11 valitut otteet:

Fredmanin epistola n:o 11
Lokattenin veljille ja siskoille
Soi hyvin käyrätorvella 

1. Hei, sanoi Fredman aina kun kuuli käyrätorven laulavan,
– – – hei, soittajat!
Ei pahemmaks tää maailma muutu, vaikk kuvan luomme kauhean
– – – myrskyt hurjat.
      Haassa leikit ihanat.
      Silmät kirkastuvat, huomaan.
      Onhan meill täällä viina ja olut,
      viulun soittelut.
5....
Ruusuinen hame, lemmikinsini, kun neiti Huvi saapuu
– – – hiusnauhoissaan.
      Vihreästä pikaristaan
      punaviini kyllä maistuu.
      Rakkauden laulu, unohdus ja viini
      lemmikilleni.

6. Nyt tulee Ulla Winblad, tee tietä, tapparat pois ja soittakaa!
– – – Fortissimo.
Rakkauden alttaria valmistetaan, nunnansa tänne saattakaa.
– – – Oi, Cupido.
      Hilparit, nyt asento.
      Tonkat auki! Porttiin hakkaa!
      Terveeksi, veljet, aamenet soikoon,
      parhain voittakoon!
           suom. Tuomas Rosberg

... Tuuli tuo tuoksua kuusenkerkän tuoreen,
kammariis kantaa kukkamaan.
Loistoa päivänsäde luo pilvivuoreen
yllä maan!

Salli mun katsella muotoasi ihanaa!
Kaukainen kellonkumu kuuluu taas.
Vaunujen pyöristä pöly nousee pihamaan.
Kurkotan kohti sun ikkunaas.
Uupunut ratsumies ois kovin kiitollinen,
jos löytyis luotasi virvoitus.
Korppu ois kiireellinen,
viiniä mausteinen
kulaus
Eikö ole kaunis kalatorppa nyt?
...

Fredmanin epistolasta n:o 71,
Ullalle Fiskartorpetin ikkunassa kauniina kesäpäivänä
  Suom. Liisa Ryömä, suomentajan hyväksymät muokkaukset Tuomas Rosberg

Kappale kauneinta luontoa ihastutti runoilijaa

Soittajat ja musiikki kiinnostivat selvästi Bellmania, kun hän kuvaili Tukholmalan krouvien elämää. Hän itse esiintyi trubaduurina. Fredmanin epistoloissa Bellman pani Fredmanin puhuttelemaan soittajia koiriksi ja sioiksi. Eläimellistä.

Hei, musikantit, nyt torvet jo soimaan,
mällit pois puhaltakaa!
Joukossa pyttyin ja lautain ja roinan
rakkaus kukkia saa.
Soita jo, kutale, viiniä saat!
Enkelit, sydämet, viina ja sahti.
Nyt torvet kajahti;
Hei, pitäkää tahti!
Nyt pihalle torvenne soikoon, porsaat!
   Fredmanin epistola n:o 4, suom. Outi Honkasalo ja Esko Hakuni

Sopii kuin satula sialle

Bellmanin henkilökohtaisimpia runoja ovat muistoruno ja kehtolaulu, jotka hän kirjoitti lapsilleen. ”Kehtolaulu kirjoittajan nuorimmalle pojalle Charlesille 8. elokuuta 1787” on suomennettu pariinkin kertaan. Kapakkarunoilija ei nyt ole äänessä.

2.
Oli poika pienoinen,
tuo raikas ruusuhuuli.
Pellon laidas’ poikanen
hän lammen loiskeen kuuli.
Tyyneen kalvoon katselee,
kas, kun kasvon tuntenee,
peilin pyyhkii tuuli.
4.
Tuutii, tuutii lapseni.
Oot aarre, annettumme.
Kun taas aamu alkaisi,
niin ponin piirtelemme.
Korttitalon kohotan,
kunnes kumoon puhallan.
Laulun sille teemme.
5.
Kaarle-kiltti halin suo,
jo isää suukottele.
Kultakengät kauniit tuo
nyt emo lapsoselle.
Nannaa saat ja nukkumaan,
pääsi paina uinumaan,
tyynys taputtele.
    suom. Tuomas Rosberg

Saman kansanmelodian toisinto on suomalaisten tuntema kalevalainen sävel, johon kansanrunoutta voi laulaa, esim. tuutulaulussa ”Nuku, nuku nurmilintu”. Beethoven sovitti Bellmanin laulusta oman versionsa https://www.youtube.com/watch?v=HAe4jnKGZQU. Hyvää yötä!

Bellman käsitteli laulurunoudessaan elämäniloa. Kontrastin hän loi usein muistuttamalla kuolevaisuudesta antiikin runouden tavalla. Joskus taas kuvailemalla humalaisten tappelua. Aurinkoista ja leikkisää kevättä!

9.
Här är oss gott, gutår, min sköna!
Tag en våffla och melon,
drick ett glass öl med stjälkar gröna,
fyllt med muskot och citron.
Spela, vår yster! (cello)
Drick, kära syster! (cello)
Hurra! Vad båtsman och systrar i takt
dansa på våra gröna trakt.
14.
Huggen i skallen, vrid opp truten,
kasta balja och gehäng,
bryt av hans käpp, slit av syrtuten,
flaskan för hans ögon sväng
Han är densamma (cello)
som nyss anamma (cello)
slangen och pannan i Ormsaltargränd,
av sin hud oc blånad känd.
15.
Inom vår krog, vet, glädjen andas
och vid krogdörrn död och mord.
Vet, med ditt blod skall finkel blandas
och din skål bli sagt vid bord...
    Fredmans epistel n:o 53